Huume- ja murhapoliisina työskennellyt ex-poliisi Sami Sallinen, 62, muistelee yhtä surullisimmista tapauksista, joita hän joutui uransa aikana selvittämään. Kyseessä on Paloheinän hiihtolatukuolema vuodelta 1995.
– Se oli keissinä ihan mieletön ja surullinen juttu, hän sanoo huokaisten.
Sallinen työskenteli tapahtumien aikana Helsingin poliisin murharyhmässä. Hänet hälytettiin iltavuorosta paikalle, josta oli löytynyt kuollut hiihtäjä. Aluksi keski-ikäisen mieshiihtäjän epäiltiin saaneen sairauskohtauksen, mutta todellisuudessa hän oli kaatunut ja taittanut niskansa jyrkässä laskussa.
Ansa ladulla
Hiihtäjää yritettiin elvyttää tuloksetta. Pian tapahtumapaikalta tehtiin järisyttävä löytö: joku oli hiekoittanut ladun loppupään sepelillä. Tutkinta muuttui kertaheitolla henkirikostutkinnaksi.
Tapaus on kuin suoraan Agatha Christien dekkarista ja kuulostaa poikkeukselliselta.
– Suomalainen henkirikoshan on perinteisesti se, että juodaan viinaa ja kun aamuyöstä on verensokeri alhaalla lyödään toista puukolla, soitetaan itse poliisit paikalle ja tunnustetaan. Vähän yksinkertaistaen näin.
Sallinen jututti paikalla olevia silminnäkijöitä. Heistä yksi kertoi nähneensä mäen vieressä metsikössä kaksi nuorta poikaa, joilla oli mukanaan koira, mahdollisesti rottweiler tai dobermanni. Sallinen soitti tutkinnanjohtajalle, rikoskomisario Terho Mäelle, ja kertoi tapauksesta. Kun aamu tuli, poliisit huomasivat maassa jalanjäljet.
Poliisit seurasivat lumessa olleita jälkiä ja epäilivät, että tekijä on mahdollisesti eksynyt. Metsästä löytyi myös punainen lumilauta. Jäljet johtivat suoraan ovelle, jonka takana odotti vesiperä. Oven avasi suunnistaja, joka oli sattumalta juossut tekopaikan läpi.
”Hassu kepponen”
Lopulta tapaus ratkesi Sallisen mukaan ihan perinteisellä poliisityöllä. Silminnäkijältä saamiensa vihjeiden perusteella poliisit alkoivat perata koirarekisteriä ja jalkautuivat lähialueelle.
– Menimme ovelta ovelle, Sallinen kertoo.
Ratkaisu löytyi lopulta kävelymatkan päästä rikospaikalta, kun Sallinen ja Terho Mäki olivat käyneet jututtamassa erästä koiranomistajaa.
– Kun olimme palanneet autolle, Mäki sanoi, että huomasitko, että siellä on samanlainen takki mikä meillä oli tuntomerkeissä. En ollut huomannut. Mäki sanoi, että odotellaan hetki autossa, että kohta tulee soitto.
Vähän ajan kuluttua puhelin alkoi kuin alkoikin soida. Perheen isä soitti ja kysyi, voivatko poliisit tulla takaisin.
– Poika oli tunnustanut isälleen. Teon piti olla vain hassu kepponen.
Sepeliä levittäneet pojat olivat 12-vuotiaita, eivätkä he olleet teostaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Sallisen mukaan mieshiihtäjällä oli myös poika, joka nyt jäi isättömäksi.
– Kaiken kaikkiaan surullinen tapaus, Sallinen sanoo.
Kale Puonti, Sami Sallinen: Undercover – Soluttautuja rikollisten maailmassa (Docendo, 2026) ilmestyy 28. syyskuuta.
