Alkaako Ylen ex-toimitusjohtaja konsultoimaan Yleä verovaroilla? Näin Yle vastaa

Miltton palkkasi Ylen ex-toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan vanhemmaksi neuvonantajaksi viime toukokuun lopussa. Pian tämän jälkeen Yle teki Milttonin kanssa sopimuksen strategisen viestinnän palvelujen ostamisesta Milttonilta.

Milttonin mukaan Ylä-Anttila toimii asiakkaiden ja asiantuntijatiimien tukena erityisesti strategisen viestinnän, kriisiviestinnän sekä yhteiskunnallisen toimintaympäristön ymmärtämisessä.

Ylen yhteiskuntasuhdepäällikkö Johanna Tuuri sanoo, ettei Ylen Miltton-sopimuksella ja Ylä-Anttilan palkkaamisella ole mitään tekemistä keskenään.

– Kyseisen laajan puitejärjestelyn valmistelu, jonka yksi osa-alue tämä on, käynnistettiin tammikuussa 2026, ja tarjouspyyntö julkaistiin Tarjouspalvelussa ja Hilma-kanavassa 5.5.2026, Tuuri perustelee Iltalehdelle.

– Ylellä ei ole ollut tiedossa kilpailuun osallistuneiden toimistojen senhetkisiä rekrytointeja. Yhteensä koko puitejärjestelyyn saatiin 11 tarjousta, hän jatkaa.

Tuurin mukaan asiantuntijoiden ja töihin osallistuvien valinnasta vastaa Miltton, ei Yle.

– Yle asetti asiantuntijoita koskien ainoastaan heitä koskevat pakolliset vaatimukset tarjouspyynnössä. Tämä on lähtökohtana kaikissa hankinnoissa, Tuuri valaisee.

Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö Ylä-Anttila konsultoisi jatkossa Yleä.

Mitä Yle vastaa kritiikkiin, jonka mukaan tällainen kuvio, jossa Yle ostaa palvelua yhtiöstä, johon entinen toimitusjohtaja on juuri siirtynyt, voi ulospäin näyttää huonolta?

– Miltton voitti julkisen tarjouskilpailun hinta-laatuperustein ja tuli sen takia valituksi. Entisen toimitusjohtajan rekrytoinnilla Milttoniin ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Yle ei tietysti myöskään päätä tai kommentoi toisen yrityksen rekrytointeja.

Hallintoneuvoston puheenjohtajalta ymmärrystä

Iltalehti kysyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimolta, onko oikein, että Yle käyttää veronmaksajien rahaa tällaisiin palveluihin.

– Ylellä on suuri budjetti ja paljon omaa henkilöstöä. Olisi tietenkin toivottavaa, että myös tällaista erityisosaamista löytyisi mahdollisimman kattavasti talon sisältä, Wallinheimo aloittaa.

– Ymmärrän kuitenkin, että yksittäisiä osaamiskatveita voidaan tarvittaessa täydentää ulkopuolisilla asiantuntijapalveluilla, kunhan hankinnat tehdään hyvää harkintaa, avoimuutta ja kustannustietoisuutta noudattaen. On myös hyvä muistaa, että kyseessä on puitesopimus, joka ei velvoita Yleä ostamaan palveluita 200 000 eurolla, hän jatkaa.

Hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Jari Ronkainen (ps) on kriittisempi. Hänestä verovarojen käyttäminen siihen, että Yle pyrkii turvaamaan tai kasvattamaan omaa rahoitustaan, on moitittavaa.

– Ylen rahoituksen tasosta päättävät poliitikot, eikä siihen vaikuttamiseen pitäisi käyttää veronmaksajien rahaa ulkopuolisiin viestintäkonsultteihin.

Ylen pitäisi Ronkaisen mukaan keskittyä siihen, miten se pystyy tehostamaan omaa toimintaansa ja tuottamaan palvelunsa nykyistä kustannustehokkaammin.

– Sillä on melko väistämätön tosiasia, että Ylen rahoitukseen tullaan jatkossakin tekemään leikkauksia, hän perustelee.

– Sen sijaan, mikäli rahoitusta käytetään lakisääteisiin toimiin kuten Ylen avoimuuden todentamiseen ulkopuoliselta arvioijalta, niin tämä on järkevää, sillä tällaista toimea ei tietenkään voida sisäistää Ylen itsensä tehtäväksi, Ronkainen jatkaa.

Ylellä omat hallitusohjelmatavoitteet

Iltalehden viime perjantaina ilmestyneessä jutussa kerrottiin, että Yle on julkistanut omat hallitusohjelmatavoitteensa.

Ylen tavoitteet liittyvät erityisesti Ylen ja median riippumattomuuteen ja kotimaisten mediapalveluiden löydettävyyteen alustoilla sekä tekoälylukutaidon kehittämiseen kansallisella tasolla.

– Median muutos on voimakasta ja kansainvälinen kilpailu kovaa. Yle tarjoaa päättäjille asiantuntija-arvioita median kehityssuunnista ja on tehnyt mediapoliittisia suosituksia, Tuuri perustelee.

Hänen mukaansa Yle on aikaisemminkin laatinut oman hallitusohjelmatavoitteensa.

– Median toimintaympäristö on muuttunut Ylen historian aikana paljon ja erilaisia tavoitteita toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi on tehty pitkään. Tyypillisesti ne ovat liittyneet nimenomaan riippumattomuuden turvaamiseen ja luotettavan tiedon varmistamiseen suomalaisille, Tuuri kertoo.

Ylen hallitusohjelmatavoitteista löytyy muitakin tavoitteita. Yle haluaa vaikuttaa oikeusministeriössä valmisteilla olevaan julkisuuslain uudistamiseen, joka tulee seuraavan hallituksen päätettäväksi.

Ylen hallitusohjelmatavoitteessa todetaan, että ”valmisteilla olevan julkisuuslain näkökulmasta Yle on mediayhtiönä poikkeusasemassa. Julkisuuslain soveltaminen heikentäisi Ylen toimintaedellytyksiä sananvapauden turvaamisessa ja olisi vastoin sekä Yle-lain että EMFA:n tarkoitusta. Jos julkisuuslakia sovellettaisiin sellaisenaan Yleen, se loisi epätasa-arvoisen asetelman eri mediapalvelujen välille, vaarantaisi esimerkiksi lähdesuojaa koskevan lainsäädännön toteutumisen ja lisäisi hallinnollista taakkaa”.

Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, että Yle on pyrkinyt lisäämään avoimuuttaan viime vuosina?

– Ei, päinvastoin. Yle-lain mukaan yhtiön on edistettävä taloutensa ja toimintansa avoimuutta. Haluamme olla Suomen avoimin mediayhtiö ja kehitämme jatkuvasti tapoja käydä vuoropuhelua roolistamme. Viime aikoina tehtyjen uudistusten myötä tietoa toiminnastamme ja Yle-veron käytöstä on saatavilla enemmän kuin koskaan, Tuuri sanoo.

– Julkisuuslaki ei palvelisi näkemyksemme mukaan Yleä eikä yleisöä, vaan pikemminkin haittaisi sitä. Se lisäisi merkittävästi hallinnollista taakkaa ja resursseja ja vaarantaisi helposti myös esimerkiksi lähdesuojaa, joka on edellytys laadukkaalle journalismille, Tuuri jatkaa.

Julkisuuslaki voisi Tuurin mukaan vaarantaa Ylen toimituksellista vapautta ja lähdesuojaa.

– Eli kriittinen näkemyksemme asiaan johtuu siitä, Tuuri summaa.

Vigelius arvostelee Ylen tavoitetta

Yle ottaa hallitusohjelmatavoitteessaan suoraa kantaa myös siihen, miten yhtiön asioista tulisi päättää. Yritysmaailmassa toimiva johto ei yleensä puutu omistajaohjaukseen, joka on omistajien asia. Yle toimii eduskunnan alaisuudessa ja valvonnassa.

Ylen hallitusohjelmatavoitteessa todetaan, että parlamentaarinen päätöksenteko on Suomessa keskeinen, vakiintunut Yleisradion riippumattomuuden turvaaja.

Ylen hallitusohjelmatavoitteissa todetaan: ”Hallitus- ja oppositiopuolueiden yhteiset pitkäjänteiset ratkaisut takaavat Ylelle edellytykset kehittää julkista palvelua suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeista käsin pitkäjänteisesti. Parlamentaarisesta päätöksenteosta on tärkeää pitää kiinni Ylen osalta, vaikka kaupallisen median toimintaedellytyksiä arvioitaisiin keskitetysti. Kansallisen mediapolitiikan tulee ensisijaisesti vahvistaa kotimaisen median moniarvoisuutta, riippumattomuutta ja sananvapautta”.

Ylen ylin päättävä elin on hallintoneuvosto, jossa on 21 jäsentä. Jäsenet ovat kansanedustajia.

Hallintoneuvoston jäsen Joakim Vigelius (ps) pitää kyseenalaisena sitä, että Yle nimeää hallitusohjelmatavoitteekseen sen, että Ylen rahoituksesta on päätettävä parlamentaarisesti eli yksimielisesti puolueiden välillä.

– On vaikea perustella, miksi yhteiskunnan peruspilareista, kuten poliisista, sotesta ja peruskoulusta voidaan päättää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä, mutta juuri Ylen rahoituksesta päättäminen edellyttäisi yksimielisyyttä, Vigelius perustelee.

Vigeliuskaan ei sinällään näe ongelmaa siinä, että Ylellä on omat hallitusohjelmatavoitteet.

– On sinänsä hyvä, että myös verorahoitteinen toimija muodostaa päätöksentekijöille ehdotuksia, joilla julkista palvelua voisi parantaa ja toimintaa tehostaa, Vigelius sanoo.

– Valitettavasti Ylen tavoitteissa tämä jää varsin ympäripyöreäksi maininnaksi rahan vastuullisesta ja tehokkaasta käytöstä. Konkretia uupuu. Ylen olisi syytä käydä yhtiönä läpi, miten suomalaisille tarjotaan parempaa vastinetta vähemmällä Yle-veron maksulla. Monissa eurooppalaisissa verrokkimaissa julkinen yleisradiotoiminta hoituu suhteessa vähemmällä rahalla, Vigelius sanoo.

Wallinheimo: ”En näe tässä mitään poikkeuksellista”

Se, että Ylen rahoituksesta päätetään parlamentaarisesti, tarkoittaa Vigeliuksen mukaan tosiasiallisesti sitä, että vasemmistohallituksen aikana parlamentaarista työryhmää ei aseteta säästöistä neuvottelemaan ja oikeistohallituksen aikana työryhmä asetetaan, mutta vasemmisto vesittää säästöjä yksimielisyyteen vedoten.

– Katson, että Yleä ei tulisi tällä tavalla erityiskohdella suhteessa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin, vaan sen tulisi olla normaalin budjettiprosessin alaisuudessa, Vigelius linjaa.

Sinuhe Wallinheimo (kok) on Vigeliuksen kanssa samaa mieltä siitä, että julkisomisteisella toimijalla ja julkisen sektorin organisaatiolla on omia hallitusohjelmatavoitteita.

– En näe tässä mitään poikkeuksellista. Ylen on tärkeää tuoda esiin oman toimintaympäristönsä muutoksia. Päätökset kuuluvat luonnollisesti poliittisille päättäjille, Wallinheimo sanoo.

Wallinheimon mukaan Ylen hallitusohjelmatavoitteet ovat linjassa Ylen hallintoneuvoston keväällä 2025 hyväksymän strategian kanssa.

– Strategiassa korostuvat riippumattomuus, luotettavuus, huoltovarmuus, digitalisaatio, avoimuus ja vastuullinen rahankäyttö.

Wallinheimo pitää tärkeänä, että Ylen riippumattomuus ja rahoitusta koskeva parlamentaarinen päätöksenteko säilyvät keskeisinä periaatteina.