Analyysi: On vaikea olla kuvaamatta keikkoja, kun kaikki ympärillä huutaa, että tämä on pakko julkaista someen
Keikoilla kuvaaminen saattaa ärsyttää, mutta joillekin kuvaaminen on luonteva tapa kokea esitys, kirjoittaa kultuuritoimittaja Vilma Malmgren.
Viikonlopun Flow-festivaali näytti jälleen kerran, miten tunteita herättävä asia keikoilla kuvaaminen on.
Lauantain pääesiintyjän Florence and the Machine -yhtyeen keulakuva Florence Welch pyysi tuttuun tapaan yleisöä sulkemaan puhelimensa ja nauttimaan tanssimisesta viimeisen kappaleen ajan. Eikö ole ihanaa vain tanssia yhdessä ilman häiriötekijöitä, Welch tuntui kysyvän. Yleisö kunnioitti toivetta, ja hetki Dog Days Are Over -biisin aikana oli riehakas.
On ymmärrettävää, että puhelimien käyttö livekeikkojen aikana häiritsee. Keskittyminen on hankalaa, kun yleisössä keikan näkee lavan lisäksi kymmeniltä pieniltä puhelimien näytöiltä. Lisäksi tunnelma saattaa latistua kuvaamisen vuoksi.
Minustakin tuntui erikoiselta, kun sunnuntain pääesiintyjä Nick Cave juoksi yleisön keskelle tanssimaan, mutta ympärillä moni halusi vain kuvata itsestään videota tanssivan Caven kanssa.
Pelkkä ilmiön paheksuminen ei kuitenkaan vie pitkälle. Yhtä vähän auttaa sen muistelu, miten ennen älypuhelimia keikat olivat erilaisia. Z-sukupolven edustajana nuo tarinat eivät ainakaan sano minulle mitään, sillä minulla ei ole noista ajoista kokemusta.
Ehkä rakentavampaa olisi yrittää ymmärtää, miksi haluamme kuvata livekeikkojen aikana.
Tapa käsitellä tunteita
Nykypäivän puhelin kädessä kasvaneelle ihmiselle livekeikkojen kuvaaminen voi olla tapa käsitellä keikan aiheuttamia tunnereaktioita, väittää yhdysvaltalaistoimittaja Kathryn Jezer-Morton väittää uudessa kirjassaan. Siksi otamme videoita suosikkiartistin esityksestä sen enempää asiaa pohtimatta sen sijaan, että puhelin pysyisi taskussa.
Kuvaaminen on luonteva valinta teknologian läpäisemässä arjessa. Kuvia ja videoita otetaan muutenkin kaiken aikaa ja kaikkialla.
Mitä jos keikan kuvaaminen on merkki suurista tunteista, innostuksesta ja adrenaliinista eikä vain osoitus keskittymiskyvyttömyydestä?
On myös hyvä muistaa, että keikoilla puhelin otetaan esiin, koska monet isot keikat rakennetaan juuri kuvaamista ja somenäkyvyyttä varten.
Flow-festivaalin perjantain pääesiintyjän Zara Larssonin visuaalinen päälavan esitys oli malliesimerkki tästä. Jokainen fani osasi odottaa Lush life -kappaletta, jossa Larsson poimii yhden yleisön jäsenen lavalle tanssimaan kanssaan. Numerosta on tullut kiertueen aikana odotettu hetki, jonka jälkeen some täyttyy klipeistä.
On vaikea olla kuvaamatta, kun kaikki ympärillä huutaa, että tämä on pakko julkaista sosiaaliseen mediaan.
Mitä ajattelet keikoilla kuvaamisesta? Kuvaatko itse konserteissa? Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla.