Suomessa ja koko Euroopassa on – jälleen kerran – virinnyt julkista keskustelua, voitaisiinko Venäjän kanssa neuvotella rauha Ukrainaan.
Ajatus rauhan mahdollisuudesta näyttää kirjoitettuna kauniilta. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että Vladimir Putinilla ei ole aikomustakaan lopettaa aloittamaansa sotaa, vaan puhe rauhasta on hämäystä ja ajan pelaamista.
Venäjän valtiollinen televisio haastatteli Putinia viime torstaina.
Putin painotti, että keskusteluissa Ukrainan sodan lopettamisesta pitäisi keskittyä turvallisuustakuiden antamiseen molemmille maille ja koko Euroopan turvallisuusjärjestykseen.
Jos ja kun nämä ovat Venäjän vaatimukset, ollaan edelleen lähtöruudussa eli joulukuun 2021 tilanteessa.
Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa olisi vaarallista innostua Kremlin tarjoamista ”neuvotteluista”. Kaikesta päätellen Venäjä vaatii itselleen edelleen sotilaallista etupiiriä ja rajoituksia naapurimaidensa suvereniteettiin.
Lähihistorian pieni kertaus on paikallaan, jotta ei syntyisi harhakuvitelmia Venäjän nykyisen johdon rauhantahtoisuudesta.
Venäjän ulkoministeriö julkisti 17. joulukuuta 2021 sopimusluonnoksen Euroopan uudeksi turvallisuusjärjestykseksi.
Artiklassa numero kuusi Venäjä esitti suoran ja Suomea koskeneen vaatimuksen: ”Kaikki Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot sitoutuvat pidättäytymään Naton laajentumisesta.”
Venäjä yritti kieltää Suomelta ja Ruotsilta Natoon liittymisen.
Seitsemännessä artiklassa Naton jäsenmailta olisi kielletty kaikki sotilaallinen aktiivisuus Ukrainassa ja muissa puolustusliittoon kuulumattomissa reunavaltioissa.
Artiklassa numero neljä Natoa vaadittiin vetämään kaikki joukkonsa ja aseensa pois puolustusliittoon vuoden 1997 jälkeen liittyneistä maista.
Kremlin laatima ”sopimus” olisi toteutuessaan ollut 2000-luvun Molotov–Ribbentrop-sopimus.
Siinä Eurooppa olisi jaettu uudelleen kahtia: Venäjän sotilaalliseen etupiiriin ja vanhan Naton alueeseen.
Suomen paikka olisi ollut Venäjän etupiirissä.
Tälle saatiin vahvistus esimerkiksi 14. joulukuuta 2021 – kolme päivää ennen sopimusluonnoksen julkistamista – jolloin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Putin keskustelivat puhelimessa.
Niinistö on kertonut Iltalehdelle, että puhelinkeskustelu oli kaukana luonnollisesta kahden ihmisen välisestä keskustelusta. Vapaan ajatustenvaihdon oli korvannut ulkoaluku.
– Putin selvästi puoliksi lukemalla kertoi ne samat etupiirivaatimukset, jotka oli levitetty joka puolelle listana. Ei hän tietysti Suomelle voinut listaa erillisenä lukeakaan, kun ei siinä konkreettisesti mainittu Suomea, Niinistö on kuvaillut puhelua.
Niinistö päätti vastata samalla taktiikalla.
– Minä puolestani luin sen listan, mitä Suomi oli asioista mieltä ja päättänytkin. Toistin selkeästi Etykissä valtioille taatun itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden. Kerroin, että meillä on perinteisesti hallitusohjelmissa pidetty Nato-ovi auki. Kerroin Putinille meidän linjamme, en väittelynä vaan esittelynä. Kerroin, että näin asiat ovat.
Nykyisen tasavallan presidentin Alexander Stubbin tehtävänä on kertoa niin venäläisille, amerikkalaisille kuin kaikille muillekin, että Suomelle eivät edelleenkään käy rajoitukset maamme suvereniteettiin.
Suomen, Baltian maiden ja Puolan suvereniteettia ja puolustuskykyä ei voida rajoittaa asettamalla esimerkiksi rajoituksia maiden puolustusvoimien aseistukselle ja puolustusliitto Naton toiminnalle jäsenmaissaan.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että aidoille neuvotteluille Venäjän kanssa ei ole edellytyksiä, koska Venäjä pitää kiinni mahdottomista vaatimuksistaan.
Muun johtopäätöksen tekeminen edellyttäisi sitä, että Kreml kertoisi julkisesti luopuneensa tavoitteestaan saada Eurooppaan uusi turvallisuusjärjestys.
Kun Niinistö ja Putin olivat lopettaneet puhelunsa, Kreml julkaisi keskustelusta lausunnon.
– Vladimir Putin korosti jälleen, että on tärkeää aloittaa välittömästi neuvottelut Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Neuvottelujen tavoitteena olisi laatia kansainvälisoikeudelliset turvatakuut Venäjälle sulkemalla pois Naton laajentuminen itään ja Venäjää uhkaavien asejärjestelmien sijoittaminen Ukrainaan ja muihin reunavaltioihin, Kreml korosti.
Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola lukeutuvat näihin reunavaltioihin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteet arvioivat Iltalehdelle, että jos Suomen tasavallan presidentti lähestyisi nyt kahdenvälisesti Putinia, hän saisi osakseen samankaltaisia mahdottomia vaatimuksia kuin Sauli Niinistö joulukuussa 2021.
Lähteiden mukaan Venäjä todennäköisesti haluaisi kieltää ATACMS- (engl. Army Tactical Missile System) ja PrSM-ohjusten (engl. Precision Strike Missile) sijoittamisen Suomeen ja Viroon.
Ne ovat ballistisia ohjuksia, joita laukaistaan Himars- ja MLRS-raketti- ja ohjusjärjestelmillä. Ensin mainitun kantama on noin 300 kilometriä, jälkimmäisen 500 kilometriä.
Ukraina on käyttänyt saamiaan ATACMS-ohjuksia menestyksekkäästi venäläiskohteiden tuhoamiseen.
Jos Venäjä hyökkäisi Naton itäistä sivustaa vastaan, Naton joukot käyttäisivät ATACMS- ja PrSM-ohjusten tarkkuutta ja tuhovoimaa hyökkääjän kriittisten kohteiden ja järjestelmien tuhoamiseen syvällä Venäjän alueella.
Esimerkiksi näistä maavoimien ballistisista ohjuksista rakentuu Naton itäisen sivustan ennaltaehkäisevä pelote.
Suomen Maavoimilla on MLRS-järjestelmiä. Virossa on sekä Viron Kaitseväen Himarseja että Britannian MLRS-alustoja. Ruotsi on hankkimassa Himarseja.
Saksalainen Rheinmetall ja ruotsalainen Saab valmistelevat ohjustuotannon aloittamista Euroopassa.
Venäläisillä on suuria vaikeuksia torjua kyseisiä ohjuksia, jotka ovat itäisen sivustan Nato-maille ja Ukrainalle puolustuksellisia aseita. Naapurivaltioihin määrättävät yksipuoliset aserajoitukset ovat edellytys Venäjän tavoitteelle luoda itselleen sotilaallista etupiiriä.
Ansan juoneen sisältyy se, että Venäjä ei hyväksyisi rajoituksia omien asevoimiensa ohjus- tai muuhun aseistukseen.
Aserajoituksiin suostumisen pitää siis olla Suomelle ja muille reunavaltioille mahdotonta.
Ellei Putinin johtaman Venäjän julki lausutuissa kannoissa tapahdu käänteentekevää muutosta, tämäkään keskustelukierros ei johda mihinkään.
Kunnes toisin todistetaan, suhteessa Venäjään pätee edellisen Suomen Moskovan-suurlähettilään Antti Helanterän kirjassaan Muistiinmerkintöjä Moskovasta esittämä arvio.
– Näen niin, etteivät Venäjän hyökkäyssodan tavoitteet laimene tai muutu niin kauan kuin se ei käy – pikemmin pakotettuna – läpi moniulotteista sisäistä muutosprosessia. Maa voi kenties ahtaalle joutuessaan olla pakotettu hetkeksi hellittämään Ukrainaan liittyvistä tavoitteistaan, mutta se tuskin pohjimmiltaan luopuu niistä, Helanterä kirjoittaa.