Analyysi: Venäjä käyttää Starobilskin iskua propagandakeinona omien sotarikostensa perustelemiseen
Ukrainassa päällimmäinen kysymys on se, miksi Venäjä käyttää juuri Starobilskin iskua näin vahvasti propagandistisiin tarkoituksiin.
KIOVA Toukokuussa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen pääsi Starobilskiin, Venäjän miehittämälle Luhanskin alueelle, propagandistiselle matkalle. Sen tarkoitus oli kertoa ”totuus” ilkeästä Ukrainasta, joka tappaa ilmaiskuilla viattomia lapsia.
Sinänsä tämä ei ole Venäjältä uusi temppu. Vuonna 2014 venäläinen tv-kanava näytti jutun Ukrainan Slovjanskista, jossa paikallinen nainen kertoi ukrainalaisten julmuudesta ja väitti ukrainalaisten ristiinnaulinneen kolmivuotiaan pojan äitinsä silmien edessä.
Kummassakin tapauksessa Ukrainassa yritettiin päästä selville siitä, mitä oli oikeasti tapahtunut. Starobilskin iskusta on olemassa ainakin kolme pääversiota: Ensimmäisessä versiossa kyseessä oli Ukrainan asevoimien virhe ja toisessa iskun teki Venäjä. Kolmannessa versiossa isku tehtiin sotilaalliseen kohteeseen ja oppilaat olivat sivullisia uhreja.
Iskun jälkeen ukrainalaisessa sosiaalisessa mediassa alkoi levitä tieto, ettei kuolleita oppilaita ollut lainkaan tai että asuntolassa oli sotilaita. Ukrainalaismediat ovat todenneet nämä väitteet perättömiksi.
Ukrainan asevoimat kiistävät iskeneensä siviilikohteisiin. ”Ilmoitamme, että Ukrainan asevoimat suorittavat iskuja sotilaalliseen infrastruktuuriin sekä kohteisiin, joita käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin, noudattaen tiukasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normeja sekä sodan lakeja ja tapoja”, asevoimien tiedotteessa todetaan.
Ukrainalaisille on kuitenkin kiistatonta, että riippumatta siitä, mitä Starobilskissa tapahtui 22. toukokuuta, perimmäinen syyllinen on hyökkäyssodan aloittaja eli Venäjä.
Miksi Starobilskista tuli propaganda-aihe?
Ukrainassa itse iskua enemmän kiinnostaa se, miksi Venäjä käyttää sitä näin vahvasti propagandistisissa tarkoituksissa. Iskun jälkeen Venäjä aloitti valtavan mediakampanjan ja vaati jopa YK:n turvallisuusneuvoston hätäkokousta.
Alla olevalta videolta näet kirjeenvaihtaja Mika Hentusen raportin propagandakierrokselta:
Putin perusteli massiivista ilmaiskua Kiovaan ja muihin ukrainalaisiin kaupunkeihin 24. toukokuuta vastatoimena Starobilskin iskulle. Venäjän ulkoministeriön lehdistöpäällikkö Marija Zaharova läksytti japanilaista kirjeenvaihtajaa siitä, että japanilaiset toimittajat eivät ole halukkaita uutisoimaan Starobilskin iskusta tai käymään siellä paikan päällä.
Ukraina on koko sodan aikana iskenyt Venäjän miehittämille alueille vaikeuttaakseen sen huoltoa. Starobilsk ei ole ensimmäinen eikä mahdollisesti viimeinen tämäntyyppinen isku. Miksi juuri siitä Venäjä keksi tehdä suuren propagandistisen kampanjan?
Vastaus on melko ilmeinen: Venäjä yrittää syyttää Ukrainaa kaikesta siitä, mitä se on itse tehnyt sodan aikana.
Venäjä painottaa, että opistossa kuoli lapsia, vaikka kaikki uhrit olivat täysi-ikäisiä. Samalla se perustelee omia sotarikoksiaan, kuten iskuja synnytyssairaalaan Mariupolissa tai lastensairaalaan Kiovassa. Venäjä yrittää osoittaa, ettei ole julma itsessään vaan julma siksi, että Ukrainakin on julma.
Ukrainalaiseen tai länsimaiseen yleisöön tämä mediaspektaakkeli tuskin tepsii, mutta se voi tehota venäläisiin ja neutraalien maiden asukkaisiin, jotka eivät seuraa kovin ahkerasti Venäjän hyökkäyssotaa.
Kansainvälisellä kentällä toitottaminen Starobilskista auttaa Venäjää turvautumaan whataboutismiin. Kun Venäjältä kysytään sen tekemistä rikoksista ja sen käymästä sodasta, se osoittaa sormella Ukrainaa ja yrittää vaihtaa aihetta.