Analyysi:Keskustan lupaus törmää karuun todellisuuteen

Keskustan eduskuntaryhmä oli koolla tiistaina ja keskiviikkona Kuopiossa.

Keskustan kannatus kävi viime vuonna 15–16 prosentin tuntumassa, mutta tuoreimmassa Ylen gallupissa kannatus oli 12,7 prosenttia ja keskiviikkona julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa 13,7 prosenttia.

Perussuomalaiset puolestaan ovat saaneet kannatuskäyränsä selvään nousuun. Ylen gallupissa puolueen kannatus oli 15,6 ja HS:n gallupissa 14,6 prosenttia.

Vaikka ero keskustaan ei ole suuri etenkin kun virhemarginaali huomioidaan, on tilanne keskustalle hankala.

Taustakeskusteluissa keskustalaiset myöntävät suoraan, ettei nykyisiin kannatuslukemiin voi olla tyytyväinen etenkin, kun puolue on oppositiossa. Puolueessa pidetään selvänä, että sen täytyy kirkastaa viestiään.

Kesäkokouksen kommentoinneissa keskustalaiset pyrkivätkin kertomaan, mikä erottaa puolueen juuri perussuomalaisista. Esille nousi suhtautuminen kuntien määrään ja etätyöhön.

Osa puolueessa on pitänyt puheenjohtaja Antti Kaikkosta liian varovaisena ja toivonut keskustalta rohkeampia avauksia.

Kuopion-kokouksessa Kaikkonen teki kyllä avauksia esimerkiksi siitä, miten keskusta haluaisi tehdä sosiaaliturvasta vastikkeellisempaa ja uudistaa työnhaun mallin. Yksityiskohtia hän ei kuitenkaan ehdotuksista kertonut.

Kaikkonen myös esitti, että ensimmäisen työntekijän sivukulut puolitetaan ensimmäisen vuoden ajaksi.

Keskeinen viesti kokouksesta oli sekä Kaikkosen että eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen suulla se, että keskusta haluaa ”pysäyttää jatkuvan keskittämisen”. Tämän he kertoivat olevan keskustan kynnyskysymys hallitukseen menolle.

Kurvinen ilmoitti, ettei keskusta suostu kuntien vähentämiseen, elleivät jotkut kunnat itse halua yhdistyä.

Koko maan palveluiden puolustaminen on keskustan perusidea, mutta käytännössä sen toteuttaminen on käynyt entistä vaikeammaksi.

Toki politiikkatoimilla, kuten vaikkapa Itä-Suomen erityisaluekokeilulla, voi tukea eri alueiden menestymisen mahdollisuuksia.

Silti keskusta lupaa liikaa, kun se antaa ymmärtää, että keskittämisen voisi pysäyttää.

Ensinnäkin keskusta ja muut puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet velkajarruun, joka tarkoittaisi arviolta noin 8–11 miljardin euron sopeutuksia tulevalla hallituskaudella.

Väestö on jo pitkään keskittynyt Suomessa kasvukeskuksiin ja niiden ympärille. Palveluiden ylläpitäminen pikkukunnissa alkaa käydä taloudellisesti mahdottomaksi, kun huomioon otetaan alhainen syntyvyys, väestön ikääntyminen ja julkisen talouden ongelmat.

Kansliapäälliköt katsoivat toukokuussa, että näistä syistä kuntien määrää on välttämätöntä vähentää ja/tai harkita yhtenäiskuntamallista luopumista sekä kuntien tehtävien eriyttämistä.

Jopa kuntien edunvalvojan Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on sanonut HS:ssä, että Suomessa kuntia on liikaa, eivätkä kaikki kunnat ole enää objektiivisilla mittareilla elinkelpoisia.

On vaikea myös nähdä, etteikö keskitt�äminen jatkuisi myös hyvinvointialueilla. Keskustankin edustajat ovat olleet hyvinvointialueiden valtuustoissa päättämässä palveluiden keskittämisestä, kuten terveyskeskusten ja vuodeosastojen sulkemisista.

Kurvinen toi esille tarpeen tarkastella soten rahoitusmallin oikeudenmukaisuutta. Tämä on varmasti aiheellista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hyvinvointialueet ovat jatkossakin kovissa säästöpaineissa.

Sote-menot muodostavat jo noin kolmanneksen valtion budjetista. Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta ja pieneltä osin asiakasmaksuista.

Osa alueista on pahoissa talousongelmissa jo nyt. Kun väestö ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat, se entisestään haastaa hyvinvointialueiden toimintaa.

Tämän lisäksi useista puolueista, kuten gallupeja johtavasta SDP:stä, on väläytetty mahdollisuutta hakea säästöä tulevalla kaudella hyvinvointialueiden rahoituksen vuosittaisista indeksikorotuksista.

Se tarkoittaisi, että alueet saisivat valtiolta vuosittain vähemmän lisää rahoitusta sillä perusteella, että niiden kustannukset ovat kasvaneet.

Alueiden kustannukset kasvavat vuosittain muun muassa palkankorotusten ja palvelutarpeen kasvun vuoksi.

Hyvinvointialueiden kustannuksista suurin osa syntyy henkilöstöstä ja tiloista. Toki alueet pyrkivät eri keinoin, kuten digiratkaisuin ja tekoälyllä, tehostamaan toimintaansa.

Silti olisi suoranainen ihme, jos hyvinvointialueiden tarve säästää tiloista loppuisi tähän hallituskauteen.

Toki keskittämistä voidaan tehdä tai jättää tekemättä lainsäädäntötoimilla. On täysin mahdollista poliittisesti päättää esimerkiksi siitä, että valtion keskushallintoa hajautetaan maakuntiin, kuten keskusta haluaa.

Kurvinen myös mainitsi, että Orpon (kok) hallitus teki sairaalaverkkoratkaisun lakimuutoksella.

Sairaalaverkkoon koskeminen on ollut poliittisesti Suomessa hyvin hidasta ja vaikeaa, vaikka muuttoliike kasvukeskuksiin on ollut jo pitkään käynnissä.

Asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että erikoissairaanhoitoa olisi syytä keskittää jo ihan henkilöstön saatavuuden ja osaamisen varmistamiseksi. Näin teki myös Juha Sipilän (kesk) hallitus, kun se sääti keskittämisasetuksen, jolla keskitettiin tiettyjä vaativia leikkauksia, hoitoja ja toimenpiteitä suuremmille sairaaloille.

Kun tuleva hallitus etsii sopeutuskohteita velkajarrun toteuttamiseksi, on vaikea nähdä, että sairaalat suojattaisiin täysin.

Kokoomuksesta, RKP:stä, perussuomalaisista ja SDP:stä ja jopa keskustasta on tullut puheenvuoroja siitä, että erikoissairaanhoidon työnjakoa olisi syytä edistää. Se tarkoittaisi, ettei kaikkia toimenpiteitä ja palveluita olisi kaikissa nykyisissä sairaaloissa.

On hyvä muistaa, että tekemättä jättäminenkin on valinta.

Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella oli tilanne, jossa valtion arviointiryhmä katsoi, että erikoissairaanhoidon yliresursointi vaaransi perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisevien palvelujen tuottamisen ja kehittämisen.

Sairaalaan ohjautui matalalla kynnyksellä potilaita, jotka olisi pitänyt hoitaa perusterveydenhuollossa. Tämä tuli luonnollisesti kalliimmaksi.

Arviointiryhmä edellytti aluetta supistamaan Länsi-Pohjan sairaalan palveluita, vaikka aluevaltuusto ei näin halunnut aluksi tehdä.

On ymmärrettävää, että keskusta haluaa erottautua muista puolueista korostamalla sitä, että kyseessä on koko Suomen asiaa ajava puolue.

Keskusta tarvitsee viestinsä kirkastamista ja omia avauksia, jos se ei halua jäädä PS:n jalkoihin.

Samalla keskustan ja muidenkin puolueiden kannattaisi muistaa, että vaalien jälkeen liialliset lupaukset löytää yleensä edestään.