Uudenmaan viimekuisen drooniuhkan suhteen on oltu pitkälti mediatietojen varassa. Se, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, ei ole julkista tietoa.
Helsingin Sanomat on kertonut, että droonit suuntautuivat Suomea kohti ”vahingossa”, ja Ukraina itse varoitti Suomea. Tiedot perustuivat lehden omiin lähteisiin, eikä valtionjohto suostunut niitä kommentoimaan.
Iltalehti on jo aiemmin kertonut, että Ukraina varoittaa droonioperaatioistaan Suomea ja että Venäjä häirinnällään yrittää kääntää drooneja kohti Baltian maita ja Suomea.
Kansa ei ole vieläkään saanut kovinkaan kattavaa selvitystä siitä, mitä tuona perjantaiaamuna tarkalleen ottaen tapahtui. Puutteellinen tiedotus on nostettu esiin myös poliitikkojen keskuudessa – erimielisyyttä on syntynyt siitä, saivatko hekään tarvittavat tiedot vai eivät.
Ruotsista katsoen tällainen tiedottamisen puute vaikuttaa oudolta.
Ruotsissa nimittäin puhutaan avoimemmin – silloinkin, kun kyse on sotilaallisiin toimiin liittyvistä asioista. Erot Suomeen ovat suuria.
Ruotsissa kansalle viestitään suoraan ja paljon. Koteihin on lähetetty sotaan varautumisesta opasvihko, jossa kerrotaan esimerkiksi ohjeet ilmahyökkäyksen varalle.
Kun käsillä on suurempi kriisi, pääministeri pitää puheen kansakunnalle. Se lähetetään suorana televisio- ja radiolähetyksenä. Tällainen puhe pidettiin muun muassa Venäjän hyökättyä Ukrainaan sekä koronapandemian aikana. Tuorein puhe kansakunnalle on viime vuodelta, ja se koski Örebron kouluampumista.
Virallisten lausuntojen ulkopuolellakin Ruotsissa puhutaan suoraan. Tänä keväänä on Iranin sodan vuoksi jo kerrottu, että polttoainetta voidaan joutua säännöstelemään, jos tilanne oikein pahaksi menee. Jos näin sanottaisiin Suomessa, voin vain kuvitella ihmisten ryntäävän hamstraamaan huoltoasemat tyhjäksi.
Ehkä Suomessa on vahvempi usko auktoriteetteihin kuin täällä länsinaapurissa?
Tässä painaa varmasti historian taakka. Ruotsalaisille on sanottava suoraan asioita, suomalainen muistaa tai ainakin tietää kurjat ajat. Ruotsalaisella ei ole samalla tavalla huolta huomisesta. Sota-aikoja ei täällä kukaan muista, koska ne ovat satojen vuosien takaisia.
Mutta on tässä kyse siitäkin, että Ruotsissa on erilainen tapa viestiä ja suhtautua tietoon. Vaikka Suomessakin on vahva julkisuusperiaate, on se Ruotsissa ihan toisella tasolla. Täällä julkista tietoa ovat yleensä ihmisten henkilötunnukset, osoitteet, rikostiedot ja vaikkapa huostaanottopäätökset. Kuka tahansa saa hankkia ne käsiinsä.
Viranomaisista erityisesti Ruotsin puolustusvoimat on viime vuosina tiedottanut toimistaan hyvinkin avoimesti. Puolustusvoimat esimerkiksi pitää paljon mediatilaisuuksia, joissa pääsee oikeasti näkemäänkin asioita.
Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja lehtori Jacob Westberg seuraa työkseen sekä Ruotsin että Suomen puolustuspolitiikkaa. Hän selvensi Iltalehdelle maiden välistä eroa.
Vaikka vastaavaa droonitapausta ei Ruotsin puolella olekaan, on Ruotsi joutunut kohtaamaan jonkin verran esimerkiksi Venäjään liittyviä välikohtauksia ja epäiltyjä loukkauksia.
– Minun käsitykseni on, että Ruotsissa reagoidaan äänekkäästi ja julkisesti tällaisiin tapauksiin. Suomessa puolestaan ajatellaan, ettei turvallisuuspoliittisia kysymyksiä tarvitse ottaa esiin mediassa, Westberg sanoo.
Westberg antaa esimerkin Puolasta. Onhan Ruotsi vähän kaukana, että sinne harhautuisi Ukrainan ja Venäjän sodan drooneja, hän huomauttaa. Kun drooneja päätyi Puolaan, sieltä ilmoitettiin, että jatkossa kaikki ammutaan alas. Ruotsi ilmoitti pian saman, täälläkin on lupa ampua.
Tässä tapauksessa droonit olivat venäläisiä. Westbergin mukaan Venäjälle välitettiin hyvin selkeä viesti.
– Ruotsi ja Puola haluavat reagoida voimakkaasti, kun taas Suomessa perinteenä on ollut, ettei keskustelua tuoda julkisuuteen. Siinä on kulttuurinen ero, Westberg arvioi.
Ero näkyy siis siinä, miten välikohtausten jälkipyykki hoidetaan – mutta myös siinä, miten omille kansalaisille viestitään.
– Ruotsissa on suurempi tarve nostaa kansalaisten tietoisuutta varautumisesta, Westberg sanoo.
Suomessa on sotamuistojen ohella toisenlainen todellisuus: Venäjä on rajanaapurina. Lisäksi suuri osa väestöstä on käynyt varusmiespalveluksen, joten sodan mahdollisuuteen on Westbergin mukaan kasvettu senkin vuoksi.
– Suomessa poliitikoilla ei ole samanlaista tarvetta nostaa kansan henkistä valmistautumista.
Kansaa ei siis tarvitse kouluttaa samaan tapaan kuin ruotsalaisia. Mutta entä mistä johtuu se, että Suomen valtionjohto on niin varovainen sanomisissaan?
– Suomen ja Ruotsin väliset erot saattavat osittain selittyä myös maiden erilaisilla diplomaattisilla perinteillä ja niillä roolivalinnoilla, jotka maat omaksuivat kylmän sodan aikana, Westberg arvioi.
