Voice of Freedom Повна версія

Analyysi:Suomi todennäköisesti tiesi, mitä kontit sisältävät – Ja teki siksi kovan ratkaisun

· Main news

Suomen Puolustusvoimien ja erityisesti sotilastiedustelun yhteistyö Ukrainan asevoimien kanssa on erittäin tiivistä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteet kertovat Iltalehdelle, että ukrainalaiset kertovat Suomelle, miksi he ovat iskeneet minnekin – jos suomalaiset heiltä pyytävät tietoja.

Tämä tiedonvaihto on äärimmäisen luottamuksellista.

Lähteiden mukaan tiedustelutietojen vaihtaminen perustuu ”Sopimukseen Suomen tasavallan ja Ukrainan välisestä turvallisuusyhteistyöstä ja pitkäaikaisesta tuesta”.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoittivat sopimuksen Kiovassa 3. huhtikuuta vuonna 2024.

Sopimuksen 42. artiklassa Suomi ja Ukraina sopivat, että maat ”tehostavat tiedustelu- ja turvallisuusalan yhteistyötä”, jotta ne pystyvät ehkäisemään, havaitsemaan ja torjumaan Venäjän ja muiden toimijoiden harjoittamaa toisen valtion vastaista toimintaa.

– Tämä saavutetaan erilaisilla osallistujien keskenään päättämillä toimenpiteillä ja toiminnoilla, kuten, mutta ei yksinomaan, tiedustelutiedon jakamisen ja koulutuksen avulla, artiklassa painotetaan.

Ukraina iski lauantaina Suomenlahdella Sparta II -rahtialukseen, jolla on kytkös Venäjän asevoimiin ja joka on Yhdysvaltain pakotelistalla.

Aluksen omistaa Venäjän puolustusministeriön alainen Oboronlogistika-yhtiö.

Ukrainan Sparta II:een tekemä isku oli puolustuksellinen ja YK:n peruskirjan oikeuttamaa itsepuolustusta. Se kohdistui sotilaalliseen venäläiskohteeseen.

Suomen valtionjohto on lukuisissa eri yhteyksissä painottanut, että Ukrainan tekemillä iskuilla on Suomen tuki.

Tällä kertaa kävi sattumalta niin, että iskun kohde ajelehti merituulien seurauksena Suomen aluevesille, missä Suomella oli vastuu pelastustöistä.

Vastuu kannettiin, eikä Venäjän propaganda päässyt syyttämään suomalaisia venäläisten jättämisestä merihätään.

Moraalisesti olisi ollut oikein takavarikoida Venäjän puolustusministeriön alus ja sen lasti.

Suomen valtionjohto ei halunnut ryhtyä siihen.

Virallinen ja sinänsä pätevä selitys saatiin turvallisuudesta.

– Kyseessä on epävakaassa tilassa oleva alus, joka voi upota tai räjähtää. On mielekkäämpää, että sitä ei tuoda Suomeen aiheuttamaan lisää vaaraa, Rajavartiolaitoksen komentaja Ilja Iljin kertoi.

Rajavartiolaitokselle on annettava kiitokset kahden tiedotustilaisuuden järjestämisestä.

Sitten pääst�ään siihen, mistä Suomen Puolustusvoimat tai valtionjohto ei tule kertomaan julkisuuteen.

Ukrainan asevoimilla on erittäin todennäköisesti ollut tiedustelutietoa, mitä Sparta II kuljetti.

Tiedossa olevat faktat ja aihetodisteet viittaavat aseisiin tai räjähteisiin ja siihen, että Suomella on ollut vähintäänkin vahva käsitys, mitä merikonteissa on.

Ukrainalaiset todennäköisesti jakoivat Suomelle tiedustelutietonsa konttien sisällöstä.

Kansainvälisten merenkulkusivustojen mukaan Sparta II oli matkalla Kaliningradiin. Se on liikennöinyt Kaliningradin ja Pietarin välillä.

Venäjän asevoimat tuskin kuljettaa kalustoaan ja aseistustaan pois Kaliningradista. Pikemminkin on niin, että esimerkiksi Sparta II:lla on kuljetettu viime vuosina sotilastarvikkeita Kaliningradiin.

Naton itäisen sivustan puolustussuunnitelmassa varaudutaan siihen, että Venäjä yrittäisi muodostaa maayhteyden Kaliningradin ja Valko-Venäjän välille valtaamalla Liettuan ja Puolan raja-alueen eli niin sanotun Suwalkin käytävän.

Eurooppalaiset Nato-maat harjoittelevat parhaillaan Liettuan puolustamista historiallisissa harjoituksissa.

Naton itäisen sivustan puolustamista harjoittelee Liettuassa kaksi Bundeswehrin prikaatia: 45. panssariprikaati ja 37. panssarijääkäriprikaati.

Liettuaan on sijoitettu pysyvästi Naton monikansallinen prikaati, jota komentaa Bundeswehrin prikaatikenraali Christoph Huber.

Saksalaiskenraali kertoi Freedom Shield II -harjoituksessa Iltalehdelle, että kokonainen Bundeswehrin panssaridivisioona puolustaa Liettuaa, mikäli Venäjä hyökkää alueelle.

– Minun näkökulmastani viesti mille tahansa Naton vastustajalle on kirkas. Olemme 45. panssariprikaatin sotilaita. Olemme osa 10. panssaridivisioonaa.

– Ja viesti on aina: tässä on raja. Pysähdy! Ei askeltakaan edemmäs, Huber kertoi, mikä on sotilaana hänen viestinsä Kremliin.

Sparta II:n lastia ei moraalin eikä välttämättä edes järjen näkökulmasta olisi pitänyt palauttaa venäläisille.

Jos ja kun lasti sisälsi sotilastarvikkeita, niitä saatetaan tulevaisuudessa käyttää Ukrainaa tai Baltian maita ja Puolaa vastaan, siis hyökkäyksessä Suomen lähimpiä liittolaisia vastaan.

Miksi Suomi sitten päätti yrittää hinata Sparta II:n mahdollisimman pikaisesti Venäjälle?

Logiikka syntyy skenaarioajattelusta.

Venäjän helikopteri tunkeutui lauantaina yli neljän kilometrin syvyyteen Suomen ilmatilaan Sparta II:n perässä. Se todisti, ettei Venäjä kunnioita Suomen valtiollista koskemattomuutta.

Jos helikopteri olisi jatkanut pidemmälle, Puolustusvoimien olisi pitänyt häätää se voimakeinoin ja äärimmäisessä tapauksessa uhata sen alasampumisella.

Sparta II:n takavarikoiminen olisi saattanut johtaa Venäjän laivaston ja ilmavoimien ilmestymiseen Suomen valtiorajalle.

Venäläiset olisivat saattaneet uhata aseellisella voimankäytöllä ja väittää sitä ”humanitaariseksi operaatioksi”, jos Suomi ei olisi luovuttanut alusta venäläisille.

Uhkavaatimukseen suostuminen olisi ollut heikkouden merkki.

Jos venäläiset sota-alukset olisivat tunkeutuneet Sparta II:n perässä Suomen aluevesille, ne olisi pitänyt pysäyttää tarvittaessa voimakeinoin.

Naton alueellisen koskemattomuuden ja pelotteen uskottavuus ei olisi kestänyt Venäjän operaation sallimista.

Äärimmäisessä mutta mahdollisessa skenaariossa tilanne olisi johtanut aseelliseen voimankäyttöön eli vähintään rajattuun taisteluun.

Mielessä on pidettävä sekin vaihtoehto, että Sparta II kuljettaa räjähteitä, jotka venäläiset pystyvät etälaukaisemaan. Tällöin lastin takavarikointiin olisi sisältynyt riski, että venäläiset yrittävät räjäyttää lastin ennemmin kuin antavat sen päätyä Naton haltuun.

Edellä kerrotuista syistä Sparta II oli Suomen aluevesillä kuin tikittävä aikapommi, niin sotilaallisesti kuin poliittisesti.

Valtionjohto halusi aluksesta ja sen lastista eroon mahdollisimman nopeasti.

Ratkaisu saattoi olla valtioviisas ja perusteltu myös meriturvallisuuden näkökulmasta.

Mutta antoiko ratkaisu Venäjälle ja venäläisille väärän viestin, jonka he lukevat Suomen ja suomalaisten sekä Naton heikkoudeksi?

Ratkaisut ja niistä seuraavat kysymykset ovat vaikeita, eikä yhtä oikeaa toimintatapaa ole tällaisissa tilanteissa olemassa.