Analyysi:”Täydellinen painajainen” – Britannian jättimoka säikäytti persutkin Suomessa

Tiistaina tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun enemmistö briteistä päätti ampua itseään jalkaan ja aiheuttaa pitkäaikaista vahinkoa omalle maalleen.

Oikeastaan mitään muuta päätelmää ei voi tehdä tasan vuosikymmen sitten järjestetystä kansanäänestyksestä, jossa Britannia äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta.

Innokkaimmat povasivat šokkituloksen jälkeen EU:n kuolemaa. Jo entuudestaan EU-vastainen laitaoikeiston lemmikki Marine Le Pen vaati vastaavaa kansanäänestystä Ranskassa. Ainakin Matteo Salvini Italiassa, Geert Wilders Alankomaissa ja Jimmie Åkesson Ruotsissa halusivat omat brexitinsä.

Suomessa persut haaveilivat samasta, vaikka tuolloin hallituksessa ollut puolue joutui pitämään suunsa. Ja kun Timo Soinilla meni puolueen puheenjohtajan ja ulkoministerin tehtävät sekaisin, hän sai runtua pienistäkin lipeämisistä hallituksen ja Suomen virallisesta EU-linjasta.

Mutta hallitusvastuun luomat rajoitteet eivät koskeneet persunuorien silloista puheenjohtajaa Sebastian Tynkkystä, joka puuhasi brexit-äänestyksen alla kansalaisaloitetta Suomen EU-erosta. Se kuitenkin floppasi ja jäi kauas vaaditusta 50 000 kannattajan rajasta.

Haaveet fixitistä olivat kuitenkin hengissä puolueen sisällä, sillä Soinin seuraajaksi seuraavana vuonna pyrkineet Jussi Halla-aho ja Sampo Terho väläyttelivät Suomen EU-eroa. Halla-aho aikoi ajaa aktiivisesti myös eroa eurosta, ja Terho povasi Suomen paluuta markkaan.

Frexit, nexit, swexit ja fixit ovat jääneet toteutumatta. Ruotsissa ruotsidemokraatit luopuivat swexitin tavoittelusta jo vuonna 2019. Halla-aho ilmoitti samana vuonna, ettei pidä Suomen EU-eroa realistisena.

Nykyiselle puheenjohtajalle Riikka Purralle koko asia on niin myrkyllinen, että nykyisin hän kiertelee ja kaartelee koko kysymystä.

Syykin on selvä. Brexit osoitti, että laitaoikeisto on tässäkin asiassa totaalisen väärässä. Faktat pilasivat jälleen kerran populistien puheet – siis valheet, sillä Britanniassa brexitiä ajaneet Boris Johnson ja Nigel Farage kampanjoivat nimenomaan niillä.

Ja niin ollen kymmenen vuotta myöhemmin britit itsekin myöntävät suoraan, että päätös on ollut katastrofi. Metsään mentiin ja pahasti, eikä ulos ole löydetty.

Ajatushautomo European Council on Foreign Relations arvioi analyysissaan, että vuonna 2016 tyytymättömät britit heijastivat toiveensa ja pelkonsa ”kapinalliseen vaihtoehtoon” eli brexitiin.

– Kymmenen vuotta myöhemmin taivas on synkentynyt kauppasotien, todellisten sotien, nousevan Kiinan sekä arvaamattoman ja konfliktihakuisen Donald Trumpin myötä, se kirjoittaa.

– Britit ovat ymmärtäneet, etteivät heidän toiveensa EU:n ulkopuolisesta elämästä ole toteutuneet. Brexitistä itsestään on nyt tullut uusi status quo, ja he ovat kääntyneet sitä vastaan.

ECFR:n teettämän tuoreimman brexit-kyselyn tulokset ovat hätkähdyttäviä.

Britit uskovat brexitillä olleen kielteinen vaikutus liki kaikkiin äänestäjille merkityksellisiin asioihin: elinkustannusten nousuun, Britannian talouteen, niin lailliseen kuin laittomaan maahanmuuttoon, julkisiin palveluihin ja niin edelleen.

Kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä on ainoa asia, josta britit antavat brexit-päätökselle jossain määrin puhtaat paperit. Senkin kohdalla vain 34 prosenttia vastanneista katsoo brexitin vaikuttaneen asiaan vähintään jokseenkin positiivisesti.

Jälkiviisaina 57 prosenttia katsoo EU-eron olleen väärä päätös ja vain 30 prosenttia katsoo sen olleen oikea päätös. Mikäli Britannia järjestäisi uuden kansanäänestyksen EU:hun liittymisestä, 52 prosenttia äänestäisi kyllä ja vain 31 prosenttia jäisi unionin ulkopuolelle.

Ne, jotka olivat vuonna 2016 liian nuoria äänestämään, rynnisivät EU:n jäseniksi selvin prosenttilukemin (70 puolesta, 11 vastaan).

Elinkustannusten nousu on pakottanut britit havahtumaan brexitin vaikutuksiin siinä määrin, että jopa Faragen Reform UK -puolueen kannattajista 49 prosenttia haluaa tiiviimpiä kauppasuhteita EU:n kanssa ja ainoastaan 20 prosenttia on niitä vastaan.

Lisäksi 66 prosenttia briteistä – mukaan lukien 59 prosenttia konservatiiveista ja 43 prosenttia Reform UK:n kannattajista – haluaisi palata EU:n vapaan liikkuvuuden piiriin.

Peräti 44 prosenttia jopa niistä, joille maahanmuutto on tärkein asiakysymys, haluaa vapaan liikkuvuuden takaisin. Samasta ryhmästä 34 prosenttia vastustaa edelleen vapaata liikkumista.

ECFR:n teettämän kyselyn tulokset ovat niin yllättäviä, että ajatushautomon mukaan tervejärkinen skeptisyys oli tarpeen.

Se kuitenkin katsoo, että vuoden 2026 kaoottinen maailma Trumpin, Vladimir Putinin ja Xi Jinpingin synnyttämien varjojen kera on huomattavasti toisenlainen kuin vuonna 2015, joten ei ole mahdotonta ajatella, että äänestäjien ajatukset brexitistä ovat muuttuneet.

Se huomauttaa, että EU-eroa vastustaneita ja EU-eroa kannattaneita tarkoittavat kategoriat remainers ja leavers ovat ajan myötä menettäneet merkitystään, eivätkä ne enää vastaa enää brittiäänestäjien todellisuutta.

Lisäksi äänestäjät – kuten puoluepomot eri maissa – ovat takuulla tietoisia laskelmista, joiden mukaan EU-eron hintalappu on ollut mittava.

– Brexit on jatkuva taakka taloudelle, konsulttiyhtiö Oxford Economicsin vanhempi neuvonantaja, Englannin pankissa aiemmin työskennellyt Michael Saunders sanoo uutiskanava CNN:lle.

Saunders huomauttaa, että brexit ”alentaa jatkuvasti bruttokansantuotteen tasoa verrattuna siihen, mitä se muuten olisi”. Siten se vähentää Saundersin mukaan valtion tuloja sekä johtaa veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin. Kierre on valmis.

CNN:n mukaan taloustieteilijät ovat laajalti yksimielisiä siitä, että EU-ero on jarruttanut Britannian talouden kasvupotentiaalia. Arviot menetetystä tuotannosta ovat rajuimmillaan jopa kahdeksan prosenttia.

Vaikka koronapandemia sekä Ukrainan sota ja siitä seurannut energiakriisi ovat varmasti vaikuttaneet osaltaan talouteen, britit katsovat brexitin olevan suurelta osin syyllinen nykyisiin talousongelmiin.

Ja vaikka synkimmät ennustukset välittömästä taantumasta ja asuntomarkkinoiden romahduksesta eivät käyneet toteen, brittien mielipide voisi olla toinen, jos EU-eroa ajaneiden suuret lupaukset olisivat käyneet toteen.

Britannian julkiset palvelut eivät ole sen paremmalla tolalla nyt kuin kymmenen vuotta sittenkään. Britannian (entinen?) ylpeydenaihe eli julkinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS ei ole yhtään paremmilla kantimilla vuonna 2026, vaikka Boris Johnson harhaanjohtavasti ehdotti sen rahoittamista niillä 350 miljoonalla punnalla, jotka Britannia ”lähetti joka viikko” EU:lle.

– Itse asiassa NHS on mennyt huonompaan suuntaan, konservatiivipuolueen paikallispoliitikko Michael White myöntää The Guardianin artikkelissa, jossa brittilehti on haastatellut enimmäkseen samoja ihmisiä EU-erosta kuin kymmenen vuotta sitten.

The Guardian kirjoittaa toisessa brexit-jutussaan, kuinka brexitiä ajaneiden lupaukset maahanmuuton kitkemisestä eivät ole menneet myöskään odotetulla tavalla.

Brittilehden selvityksen mukaan EU-eroa vastustaneilla alueilla, kuten suurissa kaupungeissa, maahanmuuttajia on edelleen lukumääräisesti enemmän, mutta brexitiä kannattaneilla alueilla kasvu on ollut suhteellisesti suurempaa EU-eron jälkeen kuin ennen sitä.

Brexitin jälkeen maahanmuutto itse asiassa kasvoi Britanniassa. Huippu mitattiin maaliskuun lopulla 2023, jolloin edellisten 12 kuukauden aikana Britanniaan oli saapunut 944 000 maahanmuuttajaa. Maanantaina erostaan ilmoittaneen pääministeri Keir Starmerin kaudella maahanmuuttajien määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun.

Tämä voi selittää myös Reform UK:n suosiota huolimatta siitä, että nimenomaan Farage valheellisilla brexit-puheillaan on edesauttanut nykytilannetta.

Samaan aikaan huono-osaisuus on lisääntynyt nimenomaan brexit-alueilla, kuten The Guardianin erillisestä selvityksestä käy ilmi.

– Näitä kahta kehityskulkua ei tule sekoittaa syy-seuraussuhteeksi. Monia eron puolesta äänestäneitä alueita leimasi jo entuudestaan pitkään jatkunut taloudellinen heikkous, lehti huomauttaa.

– Laajempi tutkimus viittaa siihen, että maahanmuutolla on ollut vain hyvin rajallisia vaikutuksia Britanniassa syntyneiden työntekijöiden palkkoihin ja työllisyysnäkymiin.

King’s College Londonin professori Anand Menon varoittaakin The Guardianin haastattelussa vierittämästä kaikkea brexitin niskoille.

– On aivan liian helppoa syyttää brexitia kaikesta, mikä on mennyt pieleen viime vuosina, mutta se ei ole koko totuus. On aina ollut niin, että vauraammat alueet, joilla on korkeammin koulutettua työvoimaa, ovat olleet sietokykyisempiä, hän sanoo.

– Erityisesti EU-jäsenyyden kannattajilla näyttää olevan tapana ajoittaa talousvaikeuksiemme alkaminen vuoteen 2016. Mutta jos taloutemme olisi toiminut silloin hyvin, miksi enemmistö olisi kannattanut eroa?

Tietenkään kaikki ei johdu brexitistä. Koko EU-ero seurauksineen on hyvin mutkikas kokonaisuus, jonka perinpohjainen purkaminen ja analysointi on vähintään kirjan kokoinen urakka.

Mutta ihmiset haluavat uskoa toiveikkaita puheita, vaikka ne eivät pohjautuisi todellisuuteen. Johnson ja Farage rakensivat houkuttelevan kuvan Britannian paremmasta huomisesta ilman EU:ta.

Ajalla on se paha puoli, että sen kuluessa tällaiset höttöiset pilvilinnat romahtavat. Ihmiset heräävät todellisuuteen, jossa valheelliset lupaukset ja mielikuvat ovat jääneet toteutumatta.

Näin kävi Tony Rutherfordille, joka äänesti EU-eron puolesta pelastaakseen Britannian kalastusteollisuuden. Hän selvittää The Guardianin artikkelissa, mitä brexit on todellisuudessa tarkoittanut.

Brexitistä hänellä ei ole mitään hyvää sanottavanaan.

– Täydellinen painajainen, täysi sekasotku, ja sitä se on yhä tänäkin päivänä, hän sanoo nyt The Guardianille.

Entä katuuko hän, että äänesti brexitin puolesta?

– Sataprosenttisesti. Kuten kuka tahansa katuisi.