Asiantuntija listaa: Tässä ovat järjettömimmät suomalaiset sanonnat – "Törkeää pahoinpitelyä"

Sananlaskuja, lentäviä lauseita ja fraaseja on suomen kielessä pilvin pimein. Aika ajoin sitä kuitenkin huomaa olevansa äimän käkenä, kun oikein pysähtyy puntaroimaan, onko joissakin sananparsissa oikeastaan mitään tolkkua.

Minulle ei mene kaaliin, miksi asioita tehdään pitkin hampain, neuvosta otetaan vaari tai pata menee jumiin. Miksi hampaat ovat pitkät? Kenen vaarista on kyse? Mihin se pata jää jumiin? Ei kai sentään liedelle?

Mitkä oikeastaan mahtavat olla suomen kielen hoopoimmat sanonnat ja mistä ne juontavat juurensa? Asia on syytä selvittää perin pohjin.

Liuta omituisia sanontoja

Ainoastaan omine nokkineni en tehtävään ryhdy. Koska joukossa on voimaa, pyydän työtovereitani nimeämään omia lempilapsiaan omituisten sanontojen joukosta:

Ottaa neuvosta vaari. Suuna päänä. Olla kuin Ellun kanat. Olla kuin paita ja peppu. Hyvää päivää, kirvesvartta.

Eihän näissä ole päätä eikä häntää.

Otan lusikan kauniiseen käteen ja soitan Kotimaisten kielten keskukselle Kotukselle, jolla on homma hanskassa kieliasioissa. Siellä varmasti ymmärretään poskettomienkin sanontojen päälle ja pystytään vääntämään rautalangasta, mistä niissä oikeastaan on kyse.

Maatalousyhteiskunta muistuttaa itsestään

Kotuksen erityisasiantuntijan Sakari Korpikallion mukaan sananparsien käytön perusperiaate on, että niiden käyttäminen on useimmiten ikään kuin performanssi.

– Eli tietoisesti tehdään tällaista kielen rikastamista, kun leikitellään kielellä, hän sanoo.

Huomattava osa fraaseista on varsin vanhakantaisia. Korpikallion mukaan erityisesti agraariajan maaseutukulttuurin vaikutus on jättänyt jälkensä suomen kieleen. Sanonnoissa esiintyy paljon nykyihmisille vierasta maataloussanastoa, joka on kuitenkin pitänyt pintansa.

– Politiikassakin puidaan edelleen riihtä, Korpikallio antaa esimerkin.

Maaseutumaiseman lisäksi suomalaisissa sanonnoissa esiintyy paljon erisnimiä. Vettä voi tulla kuin Esterin perseestä tai asiat levitä kuin Jokisen eväät.

Eihän tässä ota Erkkikään selvää, miksi juuri nämä piruparat ovat sananlaskuihin päätyneet.

Monenlaisia etymologioita

Ilmausten etymologiat ovat moninaisia. Esimerkiksi pitkin hampain -sanaparin tausta liittynee Korpikallion mukaan irvistyksenomaiseen ilmeeseen. Neuvosta vaarin ottaminen puolestaan on käännösilmaus ja peruja ruotsista ja saksasta.

Erilaiset astiat liitetään usein päähän, ja senpä vuoksi patakin on jumissa. Sanaa pata voidaan käyttää myös vahvistussanana. Jotakuta voidaan haukkua pataluhaksi tai patalaiskaksi.

Alan päästä jyvälle.

Aristoteleen kantapää

Myös kollegallani alkaa raksuttaa toden teolla, ja hän mainitsee Ylen suositun kieliohjelman Aristoteleen kantapään, jossa on myös sananparsia perattu vuosien varrella yllin kyllin.

Pistän ison pyörän pyörimään ja soitan sanataiteen itseoikeutetulle mestarille, Pasi Heikuralle, joka on luotsannut Aristoteleen kantapäätä jo 20 vuoden ajan. Heikuran näkemykset asiasta lienevät kovaa valuuttaa, ja kokeneena radiopuhujana hänellä on sana hallussa. En halua jättää tämän jutun osalta yhtäkään kiveä kääntämättä.

Heikura saa jutun juonesta kiinni. Vastaukset eivät kuitenkaan tule muitta mutkitta kuin apteekin hyllyltä, vaan Heikura tahtoo tuumia asiaa ajan kanssa. Pirauttelemme siis seuraavana päivänä.

”Kuin Keskustapuolue”

Heikura on Korpikallion kanssa samoilla linjoilla siitä, että suomalaiset sananlaskut liittyvät pitkälti maatalousyhteiskuntaan ja talonpoikaisiin sanoihin, jotka ovat sittemmin painuneet unholaan tai muuttaneet merkitystään.

– Suomalaiset agraarisanonnat, kuten puida nyrkkiä, ovat eläneet hämmentävän pitkään. Nehän ovat kuin Keskustapuolue, Heikura sanoo.

Heikura nostaa esiin myös sen, että moni sanonnoista on poimittu suoraan Raamatusta, joko Sananlaskujen kirjasta tai muualta.

– Joskus mietityttää, että jos on oikein ääriateisti, miten voi välttää jumaliseen tai Raamattuun viittaamisen, kun suomen kieli on täynnä niitä, oli kyse sitten leijonanosasta, helmistä sioille tai yhdennestätoista hetkestä.

Heikuran mukaan sananlaskujen kanssa mennään myös paljon metsään; niistä muistetaan vain osa tai niitä yhdistellään umpimähkäisesti.

Pasi Heikuran nimeämiä järjettömiä sananparsia

Sen lisäksi, että Heikura uhrasi aikaansa ja turisi toimittajan kanssa puhelimitse, hän toimitti sähköpostitse listauksen omasta mielestään järjettömistä sanonnoista sekä asiaankuuluvat kommenttinsa kustakin.

Sahata silmään

– Ehkä väkivaltaisin suomalainen sanonta! Eihän tuo ole huijaamista vaan törkeää pahoinpitelyä.

Puhua läpiä päähänsä / Miettiä päänsä puhki

– Outoa toimintaa kumpikin! Jos jollakulla on päässään reikiä, on mahdoton sanoa, onko hän valehtelija vai kova miettimään.

Väkeä on kuin pipoa

– Häh? Onko se enemmän vai vähemmän kuin ”kuin karvalakkia”? Tai ”korvaläppiä”?

Puhua ummet ja lammet

– Ummet, umpi, siis tukossa, ja lammet, lampi, pieni vesiallas? Mitä erityistä näiden puhumisessa on? Ja miten tukkeita ja pieniä vesialtaita ylipäätään puhutaan?!

Elää suu säkkiä myöten

– Puhutaanko tässä nyt omasta suusta vai säkin suusta?

Ei pane tikkua ristiin

– Mikä ihmeen toiminnan minimivaatimus tämä on? Eihän ahkerastakaan ihmisestä sanota, että ”hänpä panee tikkuja ristiin todella proaktiivisesti!”.

Vetää herneen nenäänsä

– Jos päreet palavat, miksi pitäisi työntää sieraimiin mitään ylimääräistä?

Sopii kuin nyrkki silmään

– Väkivalta vaan jatkuu. Koetapa selittää tämä positiivinen tunnetila ulkomaalaiselle!

Jo alkaa Lyyti kirjoittamaan

– Herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: Mitä Lyyti alkaa kirjoittaa? Miksi hän on ollut kirjoittamatta? Miksi Lyytin ylipäänsä pitäisi mitään kirjoittaa?

Miten kielen käy?

Tänä päivänä kannetaan säännöllisesti huolta suomen kielen kohtalosta. Haihtuvatko vanhat ja värikkäät ilmaukset kielestä kuin tuhka tuuleen, kun englanti valtaa yhä enemmän alaa? Anglismit pesiytyvät puheeseen, ja yhä useammin suomalaisetkin tarkastelevat asioita isossa kuvassa tai pitkässä juoksussa ja ajattelevat laatikon ulkopuolelta.

Sakari Korpikallio näkee, että anglismeilla on oma paikkansa kielessä. Hän huomauttaa, että naapurimaa Ruotsissakin on finlandismeja, eli suomen kielestä peräisin olevia ilmauksia. Mitä enemmän ihmiset pistävät töppöstä toisen eteen eri maiden välillä ja ovat yhteyksissä eri paikkoihin, sitä enemmän kielikin elää.

Hän uskoo kuitenkin, että erityisesti vanhojen sananparsien kohdalla ainakin sanojen taustan tuntemus saattaa hiipua. Sanontoja kuitenkin käytetään edelleen Korpikallion näkemyksen mukaan ahkerasti, ja fraasien viljeleminen vahvistaa myös niiden jatkuvuutta.

Pasi Heikura ei jaksa olla kovinkaan huolissaan ulkomaisista vaikutteista. Hän huomauttaa, että kaikki kielet lainailevat toisiltaan koko ajan.

Vaikka dinnerin kaltaiset muotisanat saattavatkin venyttää pinnaa, Heikura muistuttaa, että muoti muuttuu. Toisaalta jos sanat ovat oikein päteviä, ne ovat tulleet jäädäkseen. Kolmasosa suomen kielen sanoista onkin lainattu jostakin muualta.

– Kielitieteilijätkin sanovat, että se on elävän kielen merkki. Vain kuollut kieli ei lainaa, Heikura sanoo.

Käy järkeen.

Rikasta kieltä

Heikura sanoo yrittävänsä viljellä sananparsia kotona lastensa kanssa ahkerasti. Hänet yllätti taannoin, kun hän keskusteli 19-vuotiaan tyttärensä kanssa ja sanoi tälle, että ei kannata viilata linssiin tai sahata silmään.

– Tyttäreni ihmetteli, että miksi pitää sahata silmään, sehän sattuu. Hän ei ollut kuullut tätä ilmausta, ja olin ihan masentunut, että en ollut tällaista huijaamisasiaa onnistunut opettamaan lapsilleni, Heikura nauraa.

Heikuralla ei ole mitään erityistä suosikkifraasia. Hän sanoo puhuvansa pääasiassa mitä sylki suuhun tuo.

– Joskus televisiota katsoessani olen hämmästellyt jotakin asiaa ääneen sanomalla ”voi kauhistuksen kananhäkki”. Sitten on ihmetelty, miten kukaan voi puhua noin kirjakielisesti.

Heikuran mukaan on vahva epäilys, että kyseinen ilmaus on kotoisin alun perin Aku Ankasta.

Ankkalinnalaisille ollaankin Heikuran mukaan paljon velkaa siitä, että suomalainen sanontaperinne elää vahvana, sillä lehti on tunnettu rikkaasta suomen kielestään.

– Hattua pitää nostaa.

Äänestä omaa suosikki-ilmaustasi

Sanontoja koskeva asia alkaa olla loppuun käsitelty ja sen pituinen se. Painomusteen säästämisen nimissä on syytä pitää loppukaneetti lyhyenläntänä.

Jotta juttu ei kuitenkaan katkeaisi kuin kanan lento, on tässä jutun loppumetreillä vielä oiva sauma äänestää omaa suosikki-ilmaustaan vaihtoehdoista, jotka toimittaja on tähän mielivaltaisesti poiminut.

Se käy alta aikayksikön.