Tietokirjailija ja talousvaikuttaja Björn Wahlroos ei säästellyt sanojaan ruotiessaan Suomen poliittisen järjestelmän suhtautumista kasvuun ja erityisesti yksityisten pääomien lisäämiseen.
Wahlroos, sijoittaja ja yrittäjä Timo Ahopelto sekä startup-sijoittaja Kim Väisänen pohtivat enkelisijoittajayhdistyksen Fibanin seminaarissa Suomen kadotettua kasvua ja sen edellytyksiä.
Lennokkaassa keskustelussa tunteenpurkauksiltakaan ei vältytty. Kielenkäyttö oli lennokasta, ja ironiaa oli ilmassa.
– Sainpahan teidät hiljaiseksi, sanoi keskustelun loppuvaiheessa keskustelua moderoinut Fibanin toimitusjohtaja Tiina Laisi-Puheloinen.
– Olet tainnut ymmärtää tehtäväsi väärin, heitti Väisänen takaisin, ja yleisö mylvi.
Valtio joka paikassa
Kun paikalla oli Wahlroos, veroista väännettiin ja enimmäkseen ne haukuttiin.
Wahlroos muistutti yleisöä ja kanssakeskustelijoitaan, että hänen mielestään politiikka on lopulta verotusta. Verotus on se insentiivi, mikä valtiolla on, Wahlroos toisti usein kuullun linjauksensa.
– Ei tämä ole hirveän dynaaminen maa, me huijaamme, Wahlroos sanoi.
Hän viittasi lausumallaan siihen, ettei Suomessa kompensoida tarpeeksi menestystä ja riskinottoa. Selvimmin se näkyy valtio-omisteisissa yrityksissä, joita ei pitäisi hänen mukaansa olla. Suomalaisissa yrityksissä on hänen mukaansa valtiovetoisuuden takia epäsymmetriset kannustimet.
– Jos menee hyvin, insentiivi on pieni. Jos taas menee huonosti, saat potkut, Wahlroos sanoi.
Keskustelussa nousi esiin muun muassa valtion rooli startupien sijoituksissa. Sitä tekee erityisesti Teollisuussijoitus Tesi, joka paneelissa mainittiin.
– Olen nähnyt valtion kuvaputkitehtaan. Kun valtio sijoittaa, se sijoittaa väärin, Wahlroos naulasi kantansa.
Valtiolliset Tesi ja Solidium ovat tosin olleet mukana menestyksellisesti esimerkiksi satelliittiyhtiö Iceyen rahoituskierroksissa. Wahlroosin kanta olikin enemmän periaatteellinen, ei niinkään yhteen toimijaan kohdistunut kritiikki.
Tuskastunut Wahlroos
Ahopelto yhtyi Wahlroosin näkemykseen verotuksen heikoista insentiiveistä, joista osin seuraa yksityisen pääoman ohuus.
Verotuksen insentiivejä tarvittaisiin hänen mukaansa myös osaajien saamiseen suomalaisiin yrityksiin. Ahopelto kertoi, että hän on usein omistuksia myydessään yrittänyt tarjota uudelle omistajalle, että se perustaisi Suomeen tuotekehitysyksikön. Vastaus on ollut, ettei se kannata, koska osaajia on liian vähän.
Ahopelto esitti järjestelmää, jossa yritys – palkatessaan ulkomaisen huippuosaajan huippupalkalla Suomeen – saisi satsauksestaan huomattavan verovähennyksen.
Ahopelto esitti lisäksi, että yksityishenkilöillä olisi mahdollisuus sijoittaa listaamattomiin yrityksiin ja ottaa tuotto esimerkiksi kymmenen vuoden päästä verottomana ulos sijoittaessaan rahaa taas eteenpäin.
Wahlroos nappasi Ahopellolta puheen ja tulkitsi hänenkin päätyneen verotuksen keinovalikoimaan.
– Olen viisi vuotta myynyt ideaa siitä, että Suomen osakeyhtiölain kymmenen prosentin omistusraja pitäisi poistaa. Eli jos sinulla on osakeyhtiö, joka sijoittaa toiseen osakeyhtiöön, niin se saa aina sekä myyntivoittotulot että osingot niin kauan verottomina, kun ne rahat jäävät siihen firmaan. Sehän on megamuotoinen osakesäästötili, Wahlroos paalutti.
Wahlroos oli suorastaan tuskainen haukkuessaan poliitikkoja, jotka eivät vieläkään ole vieneet hänen ehdottamaansa verotointa läpi. Hän kritisoi, mitä Suomesta tulee, kun poliitikot keskittyvät tappelemaan siitä, saako osakesäästötiliin panna 30 000 vai 50 000 euroa.
Porvarihallituksen tiedetään pohtineen verottoman omistusrajan tiputtamista kymmenestä viiteen, mutta se ei ole lopulta edennyt.