Donald Trump iski silmänsä Suomen maaperään – Tutkija paljastaa 3 riskiä
Yhdysvaltain ja Suomen solmima mineraaliyhteistyösopimus sisältää todellisia mahdollisuuksia Suomelle mutta myös kolme konkreettista uhkaa. Näin arvioi Business Finlandin vanhempi neuvonantaja ja Rusi-ajatuspajan jäsen, tutkija Sari Arho Havrén Iltalehdelle.
Viime viikon torstaina uutisoitiin, että Suomi tiivistää entisestään teknologista ja kriittisiin mineraaleihin liittyvää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Sopimus julkistettiin, kun ulkoministeri Elina Valtonen (kok) tapasi kollegansa, Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion Washington DC:ssä.
Iltalehti uutisoi jo helmikuussa, että presidentti Donald Trump on kiinnostunut Suomen maaperässä olevista kriittisistä mineraaleista ja niiden hyödyntämisestä. Tuolloin Trumpin hallinto pyysi Suomelta tietoja mineraalivarannoista, ja keskustelut mineraalien hyödyntämisestä alkoivat.
Ulkoministeriön tiedotteen mukaan nyt allekirjoitettu puiteasiakirja vahvistaa muun muassa edellytyksiä yhdysvaltalaisinvestoinneille Suomeen mineraalien prosessointi- ja jalostuskapasiteettiin, joille on merkittävä tarve kansainvälisesti.
3 uhkaa
Arho Havrénin mukaan Yhdysvallat etsii nyt jalostuskapasiteettia Kiinan ulkopuolelta, ja Suomella on malmia, prosessiosaamista ja vakaa toimintaympäristö.
– Yhdysvaltojen vastaavissa puitesopimuksissa on luvattu hankkeille lainoja, takauksia, pääomasijoituksia ja pitkiä ostosopimuksia, ja muutamissa myös minimihintamekanismeja, Arho Havrén kirjoittaa Iltalehdelle toimittamassaan arviossa.
– Nämä ratkaisevat juuri sen ongelman, joka on tähän asti kaatanut länsimaisia jalostushankkeita: Kiina hinnoittelee markkinoille pääsyn, mikä tekee uusista hankkeista kannattamattomia.
Uhkia sopimuksessa Arho Havrén näkee kolme.
– Ensimmäinen on se, että Suomesta tulee raaka-aineen ja puolijalosteen toimittaja, ja arvonlisä valuu muualle.
Toinen uhka on tutkijan mukaan sopimuksen EU-ulottuvuus.
– Kauppapolitiikka on unionin toimivaltaa, ja EU:lla on jo oma mineraalikumppanuutensa Yhdysvaltojen kanssa, mutta sen tärkeimmät osat, kuten mahdolliset minimihinnat, ovat vielä neuvoteltavina. Suomen kahdenvälisen kehyksen pitää sopia tähän eurooppalaiseen kokonaisuuteen, Arho Havrén kirjoittaa.
Kolmas uhka on poliittinen ennustettavuus.
– Yhdysvaltojen sitoumukset ovat aiejulistustasolla, kun taas kaivoshankkeet elävät vuosikymmeniä. Kiina ei hallitse vain mineraaleja vaan myös jalostusosaamista, ja se on rajoittanut juuri sen vientiä, Arho Havrén arvioi.
– Laajimmat rajoitukset ovat nyt tauolla, mutta tauko päättyy marraskuussa. Siksi Suomen oma prosessiteknologia on tässä yhteistyössä yhtä tärkeää kuin malmivarat.
Konkreettinen paperi
Arho Havrén korostaa, että kyseessä on yhteisymmärryspöytäkirja, joka ei sido oikeudellisesti, mutta sisältö on silti konkreettisempi kuin tavallisissa kumppanuusjulistuksissa.
– Tavoitteena näyttää olevan tiivistää yhteistyötä kriittisillä teknologia-aloilla, mutta myös vaikuttaa tätä bilateraalista yhteistyötä kolmansilla markkinoilla ja kansainvälisissä organisaatioissa, esimerkiksi ITU:ssa, 3G-kumppanuusprojektissa ja jopa muotoilla päätösesityksiä yhdessä ennen suuria päätöskokouksia, kuten Maailman radioviestintäkonferenssi 2027.
Tutkijan mukaan Suomesta on siis tulossa toimija, joka yhdessä Yhdysvaltojen kanssa vie ja puolustaa tiettyä teknologiaekosysteemiä eikä ole pelkässä ostajan roolissa.
– On hyvä huomioida, että kaikki tapahtuu Suomen osalta EU-lainsäädännön puitteissa ja tämä on kirjattu asiakirjaan.
Mukaan vastakkainasetteluun?
Iltalehti kysyi Arho Havrénilta, ajautuuko Suomi sopimuksen myötä syvemmälle Yhdysvaltain ja Kiinan väliseen vastakkainasetteluun.
Tutkijan mukaan suunta ei ole mitenkään uusi.
– Suomi on jo rajannut korkean riskin toimittajat 5G-verkoistaan, ja huhtikuussa se liittyi Yhdysvaltojen johtamaan Pax Silica -aloitteeseen. Kiina-riippuvuutta on haluttu vähentää jo vuosia. Uutta on asemoinnin näkyvyys, myös tutkimusturvallisuuden kirjaukset ovat poikkeuksellisen tarkkoja, Arho Havrén kirjoittaa.
– Niissä mainitaan tutkijoiden, kumppanuuksien ja rahoituksen seulonta, ulkomaisen rahoituksen ja sidonnaisuuksien ilmoittaminen, korkean riskin toimijoiden rajoittaminen arkaluonteisessa tutkimuksessa sekä tietojenvaihto “turvallisuushuolta aiheuttavista tahoista”. Kiinaa ei nimetä, mutta käytännössä ne kohdistuvat Kiinaan. Suomi ei silti asetu mekaanisesti Washingtonin linjaan.
Arho Havrén huomauttaa, että tutkimusturvallisuus on myös EU:n linjaus ja on myös Suomen etu toteuttaa sitä omista lähtökohdista eikä kahdenvälisenä palveluksena.
– En usko, että Kiina reagoi tähän suoraan, koska Suomi ei ole tässä edelläkävijä vaan liittyy laajempaan joukkoon, eikä Kiinalla ole ollut illuusioita siitä, mikä on Suomen viitekehys kriittisissä ja sensitiivisissä teknologioissa – ja se ei ole Kiina, tutkija arvioi.