Urheilu

”Ei mitään järkeä!” – Suomi-kiekon sisäpiiristä raju avautuminen

”Ei mitään järkeä!” – Suomi-kiekon sisäpiiristä raju avautuminen

– Peleistä ei kerätä tuloksia sarjakauden aikana, ja sarjataulukoita ei julkaista. Finaalipelejä ei järjestetä.

Jääkiekkoliiton ohje kiteyttää pikkujunnuille lähetettävän viestin: kilpailu on kielletty.

Ohje koskee U9-ikäluokkaa, joka pelaa ensimmäistä kertaa liiton alaista sarjaa, Leijonaliigaa, mutta vielä U13-ikäluokassakaan ei julkaista sarjataulukoita.

– Eihän siinä ole mitään järkeä! Iiro Mäntylä täräyttää.

Mäntylä on Viima Hockeyn pelaajakehitysvalmentaja, joka valittiin ensimmäisenä suomalaisena The Coaches Site Live -tapahtumaan demoharjoitusten valmentajaksi.

TCS Live on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista jääkiekon valmennustapahtumista, jossa Mäntylä keskusteli useiden huippuvalmentajien kanssa pelaajien kehityksestä.

Nyt hän avautuu suomalaisen junnukiekon ongelmista.

”Mielipuolista”

Turhautuminen kuuluu läpi Mäntylän äänestä, kun hän nostaa kissan pöydälle.

– Kilpailun ideahan on se, että se puskee harjoittelemaan paremmin ja enemmän.

Jääkiekkoliitto on kuitenkin päättänyt kitkeä kilpailun nuorimmissa ikäluokissa.

– Kilpailu on poistettu, jotta kaikilla olisi kivaa, eikä kukaan lopettaisi, mutta samalla me pyllistämme niille, jotka motivoituvat kilpailusta, Mäntylä näkee.

Kilpaurheilu ei tietenkään sovi kaikille. Joitain kilpailu voi jopa ahdistaa. Siksi Mäntylän mielestä olisi tärkeää, että tällaisille lapsille olisi tarjolla harrastesarja, mutta samalla kilpailusta motivoituville lapsille pitäisi järjestää erikseen kilpasarja.

Mäntylän mukaan jääkiekko ei ole ainoa laji, joka painii tämän ongelman kanssa.

– Koko yhteiskunta on menossa siihen suuntaan, että monessa asiassa mennään heikoimpien ehdoilla, ja sitten ihmettelemme, miksi meiltä ei tule olympiavoittajia.

Mäntylä tekee päivittäin töitä suomalaisten juniorien kanssa ja vetää kesäisin treenejä myös NHL-pelaajille. Häntä harmittaa kilpailullisten lasten puolesta.

– Nykyään liikunnasta voi saada ysin, kun tsemppaa muita Cooper-testissä ja kasin, jos juoksee täysillä eikä ehdi kannustaa. Sehän on ihan mielipuolista! Mäntylä kärjistää.

”Syö elävältä”

Jääkiekkokaukalossa kilpailun välttely näkyy etenkin kamppailutilanteissa. Niissä suomalaiset jäävät usein jalkoihin esimerkiksi pohjoisamerikkalaisia vastaan.

– Pohjoisamerikkalaisilla on ihan kauheasti kovempi vimma voittaa ja kamppailla kuin suomalaisilla, Mäntylä kertoo.

– He syövät elävältä itseään taitavampia pelaajia kamppailutilanteissa, koska kilpailuvietti ja palo voittaa on niin kova.

Suomessa voitontahtoa pyritään välillä jopa hillitsemään, koska kovan voitontahdon omaavat lapset ovat usein huonoja häviäjiä. Heillä homma läikkyy välillä yli, mikä ei sovi suomalaiseen kulttuuriin.

Karhunpalvelus

Kilpailun puute on johtanut myös sarjakokojen kasvuun ja vaatimustason laskuun.

– Teemme hirveän karhunpalveluksen kärkipelaajille, kun emme vaadi heiltä tarpeeksi. Emme uskalla esimerkiksi vähentää peliaikaa ja pudottaa omaan ikäluokkaan, koska pelkäämme, että pelaaja vaihtaa sitten seuraa, Mäntylä tietää kokemuksesta.

Tämä on ihan ymmärrettävää, koska nykyisessä pikavoittoajattelussa moni kuvittelee, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.

– Pelaajat vaihtavat nykyään seuroja liian usein siksi, että he lähtevät karkuun kilpailua ja kovaa vaatimustasoa. Ymmärrän, että ne ovat epämiellyttäviä asioita, mutta ne ovat kehityksen kannalta kaikkein tärkeimpiä juttuja, jos haluaa huippupelaajaksi.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla seuran vaihtaminen on helppoa, koska vaihtoehtoja löytyy, mutta Mäntylä painottaa, että ajatusmaailma on nurinkurinen.

– Eihän kova kilpailu ja vaatimustaso pitäisi olla syy vaihtaa seuraa, vaan sen pitäisi olla syy tulla seuraan, jos haluaa huipulle.

Pohjat kuntoon!

Suomalaisia pidetään tunnollisina oheistreenaajina, mutta pohjoisamerikkalaiset ovat silti edellä NHL:n fysiikkatesteissä, joissa mitataan voimaa, räjähtävyyttä ja nopeutta.

– Kanadan jääkiekkoliiton suosituksissa fysiikkaharjoittelu tulisi aloittaa suunnilleen kolme vuotta aiemmin kuin Suomessa. Eli jos Suomessa suositus on vaikka 13-vuotiaana, Kanadassa sama suositus on kymmenenvuotiaille.

Mäntylän mielestä lahjakkaimmille suomalaisjunioreille ei tällä hetkellä anneta parasta mahdollisuutta onnistua, koska Suomessa ei uskalleta harjoitella riittävästi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kymmenenvuotiaille pitäisi vetää jo fysiikkatreenejä NHL:ää silmällä pitäen, mutta lihaskuntoa tulisi silti kehittää.

– Nuorenakin voi harjoitella fysiikkaa, kunhan se tehdään oikein. Silloin se on turvallista ja sillä voidaan ehkäistä esimerkiksi rasitusvammoja, Mäntylä kertoo.

Ruuvin kiristys

Pohjien pitäisi olla kunnossa, kun ruuvia aletaan kiristämään U16-ikäluokassa. Jos pelaajan tavoite on silloin NHL:ssä, hänen olisi hyvä ymmärtää yksi tärkeä asia:

– Kilpaurheilu ja hyvinvointi eivät kulje käsi kädessä. Ne eivät kulje samaan suuntaan.

Mäntylä muistuttaa, että kilpaurheilu on rajojen etsimistä. Siinä otetaan riskejä. Ja kun harjoitellaan äärirajoilla, jotain saattaa mennä rikki henkisesti tai fyysisesti.

– Mutta jos haluaa tavoitella ihan maailman huippua, on hyvä tiedostaa, että joku jossain on valmis tekemään sen työmäärän, joka ei ole ehkä edes järkevää.

Jos haluaa samalle tasolle maailman huippujen kanssa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä töitä vähintään yhtä paljon.

Kiekko pomppii

Kilpailullisuuden ja fysiikkapuolen lisäksi suomalaiset ovat maailman kärkeä perässä jääkiekon perustaidoissa, kuten luistelussa, laukomisessa, syöttämisessä ja syötön vastaanottamisessa.

– Suomalaisella pelaajalla kiekko pomppaa useammin lavan yli tai lipsahtaa ali kuin kanadalaisella, Mäntylä havainnollistaa.

Hän todisti tätä omin silmin elokuussa pelatussa Hlinka-Gretzky-turnauksessa, jossa vastakkain asettuvat vuosittain maailman parhaat alle 18-vuotiaat juniorit.

– Ero syntyy siitä, että suomalaisella pelaajalla jää raaka toistomäärä perustaidoissa vajaaksi. Siihen kun lisätään vielä kovempi vaatimustaso, niin ero kasvaa entisestään.

Pohjois-Amerikassa pelaajat ovat ympäri vuoden enemmän jäällä kuin Suomessa

– Siellä myös painotetaan enemmän yksilöharjoittelua kuin täällä Suomessa. Täällä painotus on enemmän joukkueharjoittelussa ja pelitavoissa.

Tärkeä status

Yksi suomalaisen jääkiekon ongelmista on jatkuva kiire – varsinkin vanhemmilla.

Monet puskevat jälkikasvuaan pelaamaan vuotta tai kaksi vuotta vanhempien kanssa NHL:n kiilto silmissä, vaikka kehityksen kannalta olisi järkevämpää pelata omassa ikäluokassa isoja minuutteja ja kantaa suurta vastuuta.

Sama ongelma on edessä, kun vanhemmat yrittävät työntää omaa lastaan pikkuseuroista liigaseuroihin, vaikka vastuu peleissä pienenisi.

– Ei nähdä metsää puilta, koska status on niin tärkeä, Mäntylä sanoo suoraan.

Kilpailuetu

Vaikka Mäntylä näkee suomalaisessa pelaajatuotannossa paljon kehitettävää, Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salo muistuttaa, että Suomesta on tullut massaan nähden enemmän NHL-pelaajia kuin Kanadasta.

– Luin juuri yhden artikkelin, jossa kerrottiin, että Kanada tuottaa yhden NHL-pelaajan 1 500 pelaajasta. USA tuottaa yhden NHL-pelaajan 1 362 pelaajasta. Suomi tuottaa yhden NHL-pelaajan 633 pelaajasta ja Ruotsi yhden 543 pelaajasta, Salo kertoi Iltalehdelle viime toukokuussa.

Mäntylän mukaan Suomella on yksi iso kilpailuetu pohjoisamerikkalaisiin verrattuna.

– Täällä pelaajalla on mahdollisuus pelata samassa seurassa kiekkokoulusta edustusjoukkueeseen asti. Silloin työ on paljon pitkäjänteisempää, mikä tuottaa pitkässä juoksussa paljon parempia tuloksia.

Suomessa harjoittelua voidaan suunnitella helposti 2–3 vuotta eteenpäin.

– Pohjois-Amerikassa pelaaja joutuu koko ajan vaihtamaan seuraa, että pääsee eteenpäin. Silloin harjoittelun pitkäjänteinen suunnittelu on paljon vaikeampaa.

Suomesta löytyy ammattitaitoisia valmentajia, ja asioita tehdään paljon myös oikein, mutta Mäntylä pelkää, että suomalaisten huippupelaajien määrä kääntyy laskuun, jos ongelmakohtiin ei puututa.

Olet saattanut jäädä paitsi