Vuoden sisällä ainakin kymmenen suomalaisen kansanedustajan asuntoon on mahdollisesti tunkeuduttu.
Iltalehden tietojen mukaan erään kansanedustajan wc-pöntöstä löytyi tuntemattomat tarpeet alkukesästä.
Toiminnassa vaikuttaa olevan selvä kaava. Asunnossa ei ole murtojälkiä. Mitään ei ollut pengottu, mitään ei ollut viety.
Koteihin tunkeutumiset ovat tyypillinen autoritaaristen valtioiden käyttämä pelottelutaktiikka.
Ilmiöstä ovat kertoneet muun muassa The Guardianin Venäjän-kirjeenvaihtaja Luke Harding ja BBC:n entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Sarah Rainsford.
Rainsfordin Moskovan-asuntoon tunkeuduttiin, ja asunnon molempiin vessanpönttöihin jätettiin vetämättömät jätökset.
– Haista paska suoraan tiedustelupalvelulta, Harding kuvaa.
Huomaamattoman käynnin vaikutus syntyy epävarmuudesta: kohde jää miettimään, kuka kotona kävi ja mitä tällä haluttiin viestiä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
Lassilan mukaan vastaavanlaisista tunkeutumisista on kerrottu Venäjän opposition keskuudessa. Hän pitää niitä tuttuina tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden painostuskeinoina, mutta muistuttaa, ettei kyse ole yksinomaan Venäjälle ominaisesta menetelmästä.
Menetelmä on jo Neuvostoliitosta tuttu psykologisen painostamisen keino ja aikoinaan turvallisuuspalvelu KGB:n käyttämä: pienet, vaikeasti todennettavat merkit voivat saada ihmisen epäilemään omia havaintojaan.
Kohde voi alkaa pohtia, jättikö itse valot päälle tai siirsikö jonkin tavaran — ja alkaa vähitellen epäillä muitakin asioita.
Ja lopulta itseään.
Kuollut mustarastas
Vastaavista epäilyistä on kerrottu Suomessa aiemminkin. Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2015 verkkoaktivisti Mikael Storsjön väitteistä, joiden mukaan hänen kotiinsa oli tunkeuduttu toistuvasti.
Storsjön mukaan hänen kotiinsa jätettiin useita symbolisia jälkiä.
Olohuoneen pöydän metallitarjottimelle oli aseteltu kuollut mustarastas, kylpyhuoneen peilikaappiin piirretty ortodoksiristi ja makuuhuoneeseen siirretyt verhotangot oli aseteltu ristiksi hänen sänkynsä viereen. Tangon päälle oli laitettu tšetšeenien perinteinen nahkalakki.
Toisella kertaa mikroaaltouuniin oli asetettu Luke Hardingin Mafia State -kirja ja Stalinia käsittelevä teos.
Storsjö epäili Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:tä. Supon ylietsivä arvioi, että jotkin tiedustelupalvelut saattavat käyttää tällaisia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseen.
Storsjön tapausta ei pystytty yhdistämään varmasti FSB:hen. Lassilan mukaan hienovaraisen painostamisen mahdollinen vaikutus voi silti syntyä juuri siitä, että kohde jää epäilemään omia havaintojaan. Julkisuus voi laajentaa epävarmuuden yksittäisestä kodista laajemmaksi peloksi.
Koteihin tunkeutuminen on tehokas painostuskeino, sillä halutaan osoittaa, ettei kohde ole turvassa edes kaikkein yksityisimmässä ympäristössään.
Mutta mihin toiminnalla pyritään?
Lassila kuvaa toimintaa pelottelun politiikaksi. Yksittäiseen ihmiseen se voi vaikuttaa voimakkaasti, mutta demokraattisissa yhteiskunnissa seuraukset voivat kääntyä myös tavoiteltua vastaan.
Lassilan mukaan kyse on yhdestä painostamisen ja uhkailun keinosta, jolla lisätään painetta ja pyritään synnyttämään pelkoa ja kunnioitusta – mielikuvaa siitä, ettei Venäjää voi voittaa tai alistaa.
– Jos näyttöä ei löytyisi ja asia jäisi hämäräksi, sekin olisi tietyllä tavalla onnistunut psykologinen operaatio, jos sillä saataisiin aikaan joukkopaniikkia.
Lassila varoittaa tekemästä johtopäätöksiä ennen tutkinnan tuloksia.
Asiaa selvittää parhaillaan Helsingin poliisilaitos keskusrikospoliisin tuella, ja myös suojelupoliisi on prosessissa mukana.
Muutkin vaihtoehdot, kuten ääriliikkeet tai yksittäiset häiriköt, ovat täysin mahdollisia.
Lassilan mukaan tapausten saama julkisuus voi voimistaa epävarmuutta. Kun tunkeutumisista uutisoidaan laajasti, ihmiset voivat alkaa tulkita arkisiakin sattumuksia uhkaaviksi merkeiksi.
On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei jokainen outo havainto ole automaattisesti Venäjän toimintaa, Lassila muistuttaa.
