Aurinko paistaa aamupäivällä Herttoniemen urheilupuistossa, kun entinen huippupikajuoksija ja nykyinen hyvinvointivalmentaja Markus Pöyhönen, 47, lähtee kiertämään uusittua juoksurataa.
Tavalliset kuntoilijat tekevät omia leppoisia harjoituksiaan. Perheenäiti ulkoiluttaa radalla lastaan.
Entinen huippu-urheilija huomaa erikoisuuden heti. Herttoniemessä on toteutettu suomalaisittain varsin poikkeuksellinen urheilukenttä. Jalkapallokenttä ja sitä kiertävä juoksurata ovat tarkoituksella kaltevia ja epätasaisia.
Pöyhösellä on takanaan pitkä pikajuoksu-ura ja lukematon määrä harjoituksia ja kilpailuja erilaisilla kentillä Suomessa ja maailmalla
– Tällaista en ole nähnyt ennen, hän pyörittelee päätään.
”Näkyy ja tuntuu”
Helsingin kaupungin suunnitelmista ilmenee, että sadan metrin juoksuradan profiili nousee pituussuunnassa ensin noin 50 senttimetriä ja laskee sen jälkeen saman verran. Myös sivuttaista kaltevuutta on noin kymmenen senttimetriä.
Hyvällä juoksuradalla sivuttaiskaltevuutta olisi sisäreunaa kohti korkeintaan noin senttimetri metriä kohden.
Pöyhönen antaa kentälle myös tunnustusta.
– Itse radan pinta näyttää hyvältä. Tämä on tosi kiva kenttä ja mukava paikka.
Sitten tulee mutta.
– Epätasaisuus vaikuttaa merkittävästi juoksuun. Ei tarvitse olla huippu-urheilija, kyllä tämä näkyy ajassa ja tuntuu juoksussa.
4,2 miljoonaa
Herttoniemen liikuntapuiston noin 4,2 miljoonan euron uudistuksen suunnitteli sittemmin Swecoon yhdistynyt Näkymä Oy. Urakoitsijana toiminut Recset Oy on kertonut toteuttaneensa työn Helsingin kaupungin suunnitelmien mukaisesti.
Summaan sisältyy kentän ja juoksuradan lisäksi muun muassa katsomo, valaistus sekä tenniskenttien uusiminen.
Kaupunki on perustellut erikoista ratkaisua alueen vaikeilla maaperäolosuhteilla. Liikuntapuisto sijaitsee turve- ja savipohjaisessa rinteessä. Kentän rakentaminen tasaiseksi olisi kaupungin mukaan nostanut kustannuksia merkittävästi ja vaatinut uusia tukimuurirakenteita. Kaltevuusratkaisulla on pyritty myös parantamaan kuivatusta.
Helsingin kaupunki myös muistuttaa tiedotteessaan, ettei Herttoniemen liikuntapuistoa ole suunniteltu aikuisten kilpaurheilun vaatimukset täyttäväksi urheilupaikaksi. Se on tarkoitettu ennen kaikkea alueen asukkaiden, koulujen ja liikuntaseurojen käyttöön.
Pöyhösen mukaan rata on lähiliikuntapaikkana onnistunut, mutta tilanne muuttuu, jos siellä halutaan järjestää esimerkiksi koulujen kilpailuja tai tehdä urheilijoiden testejä. Silloin tulosten pitäisi olla vertailukelpoisia.
Pöyhösen oma ennätys satasella on 10,23 sekuntia.
– Tuskin tällä radalla olisin pystynyt vastaavaan, hän naurahtaa.
Satanen alamäkeen?
Olisiko tässä uusi suomalainen innovaatio: juostaan satanen alamäkeen, niin saadaan parempia aikoja.
Leikki sikseen. Harjoittelun kannalta alamäki ei olisi välttämättä hyvä asia. Pöyhösen mukaan jalka osuu maahan liikaa kehon painopisteen etupuolella, mikä muuttaa juoksutekniikkaa.
Myös kaarteessa oleva nyppylä kiinnittää hänen huomionsa.
– Juoksussa lantio pitäisi saada pidettyä ylhäällä. Jos tullaan nyppylän päälle ja siitä tipahdetaan alas, lantio putoaa helposti ja voimantuotto heikkenee. Kilpatason urheilussa sillä on merkitystä.
Pöyhönen valmentaa vieressä sijaitsevan Herttoniemen yhteiskoulun yläkoululaisia nopeus- ja juoksuharjoituksissa. Ryhmä saattaa tulevaisuudessa siirtyä myös uudelle kentälle.
– Kilpatason urheiluun en käyttäisi tätä, mutta harjoituskenttänä kyllä. Täällä on myös tasaisia kohtia, joissa voi tehdä vaikka 20 metrin testejä.
Voisiko entinen huippujuoksija kuvitella, että Jamaikan tai Yhdysvaltojen pikajuoksukeskuksissa tehtäisiin vastaava juoksurata?
– Jamaikalla on varmaan juostu melkoisilla perunapelloilla, mutta Yhdysvalloissa tällainen olisi tuskin mahdollista.
