Tunnetun taiteilijan Helene Schjerfbeckin kirjeet ja harvinainen maalaus ovat olleet pitkään tallessa suomalaisperheellä. Nyt ne tulevat julki.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Antti Calonius sai isältään perinnöksi pinkan hauraita kirjekuoria.
Kirjeet oli allekirjoittanut taiteilija Helene Schjerfbeck (1862–1946) kauniilla käsialalla.
– Tee noille jotain, isä sanoi ennen kuolemaansa ja toivoi, ettei kirjeitä hävitetä.
Antti Calonius peri isältään myös maalauksen, jonka Schjerfbeck oli hänelle lahjoittanut ja johon liittyi kipeitä muistoja.
– Sen on maalannut kihlattuni.
Niin taiteilija paljasti Caloniuksen isälle.
Antti Calonius kertoo nyt ensimmäistä kertaa kotonaan säilyneestä maalauksesta, salatusta sulhasesta ja sukunsa kirjeenvaihdosta Helene Schjerfbeckin kanssa.
Minulla on kipua rinnassa, silmissä ja korvissa, ja olen niin heikko.
Helene Schjerfbeck kirjeessään
Antti Calonius avaa pöydälle pahvikansion. Sen sisään on lajiteltu 68 Schjerfbeckin kirjoittamaa kirjettä päivämäärän mukaan.
Säilyneet kirjeet ovat vuosilta 1915–1945. Suurin osa on osoitettu Caloniuksen isoisälle, mutta mukana on myös kirjeitä hänen isoäidilleen, isälle ja tädille.
Caloniukset ja Schjerfbeck tutustuivat 1900-luvun alussa, kun molemmat asuivat Hyvinkäällä. Heistä tuli läheisiä perheystäviä.
Isoisä Erkki Calonius (1881–1936) oli ammatiltaan lääkäri ja Schjerfbeckin taiteen ihailija. Ruotsiksi kirjoitetuissa kirjeissä taiteilija kutsuu häntä nimellä Tohtori.
”Olen iloinen, kun Tohtori kirjoittaa ajatuksiaan taiteesta.”
Kirjoitustyyli on ajalle tyypillisesti kohtelias ja kunnioittava.
Taiteilija kirjoittaa elämästään ja taiteestaan. Hän kertoo sairauksistaan, huonovointisuudestaan ja kuinka kotona on kylmä.
Välillä hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja välillä taas on harmissaan vierailijoista, jotka haittaavat keskittymistä maalaamiseen.
Schjerfbeck kirjoitti juoruista, verhoista ja joululahjasta
Schjerfbeck kertoo kirjeissään myös kepeistä aiheista kuten huonekaluista, verhojen väristä ja sisustuksen kauneudesta.
Hän on kiinnostunut kuulemaan, mitä muut hänestä ajattelevat ja juoruavat.
Taiteilija myös kiittää saamastaan muuttoavusta ja joululahjasta.
”Miten Tohtori keksi niin suuren lahjan kuin maton – ja niin kauniin! Tuntuu niin huikealta, enkä tiedä, miten voisin kiittää tarpeeksi.”
Yhtään perheen kirjoittamaa vastauskirjettä ei ole säilynyt.
Kirjeiden perusteella Antti Caloniuksen isoisä tuki taiteilijaa myös taloudellisesti. Hän välitti teoksia myytäväksi ja osti niitä itselleen.
”Se oli aivan liian suuri maksu maalauksesta.”
Schjerfbeck kirjoittaa isoisälle, miten hän aikoo käyttää teoksista saamansa rahat.
”Nyt minulla on varaa huvitella, eli hankkia talvihattu, korjauttaa turkki. Ehkä jokin hauska tekisi hyvää, jotain kaunista, jolle hymyillä!”
Öljyvärimaalaus Kieloja sinisessä maljakossa on yksi isoisän taiteilijalta ostamista maalauksista:
Schjerfbeck oli ”täti, joka maalasi”
Helene Schjerfbeck piti lapsista ja pyysi heitä teostensa malleiksi. Haaveet omasta lapsesta tai lapsen adoptoimisesta eivät koskaan toteutuneet.
Suhde lääkäriperheen lapsiin oli läheinen.
– He eivät nostaneet häntä jalustalle tai pitäneet suurena nerona. Schjerfbeck oli täti, joka maalasi ja jota he kävivät katsomassa, yksi perhepiirin jäsenistä.
Kirjeistä selviää, että Antti Caloniuksen isä, Guy eli Kikku Calonius (1914–1982) maalasi lapsena yhdessä taiteilijan kanssa. Schjerfbeck kannusti taiteellisesti lahjakasta poikaa:
– Maalaa!
Nyt Calonius toivoo, että tietäisi isän ja taiteilijan välisestä ystävyydestä enemmän.
– Isä kertoi välillä Schjerfbeckistä, mutta minä olin nuori ja hölmö, enkä ymmärtänyt kysellä.
Isä väitti myös, että Helene-täti antoi hänen maalata ”siveltimenvedon” taiteilijan teokseen.
– Minä ajattelin, että puhuu mitä puhuu. Isänikin oli sillä tavalla erikoinen, että tuhosi lähes kaikki omat maalauksensa ja sanoi, että keskinkertaisia on maailma täynnä.
Schjerfbeckiltä saamansa maalauksen hän kuitenkin säästi.
Taulussa on sulhasen nimi
Tummasävyisessä öljyväriteoksessa on metsämaisema.
Antti Caloniuksen isän mukaan se riippui Schjerfbeckin kotona hänen sänkynsä yläpuolella.
Maalauksen rahallinen arvo on pieni, mutta alakulmassa oleva signeeraus tekee siitä omalla erikoisella tavalla arvokkaan.
Teoksen on maalannut Alfred Conquest vuonna 1883.
Taidemaalari syntyi Englannissa Woodfordissa, Essexissä vuonna 1849 ja kuoli Tonbridgessä, Kentissä 1928. Hän maalasi pääasiassa maisemamaalauksia, ja teoksia oli esillä näyttelyissä.
Helene Schjerfbeck työskenteli Bretagnessa Ranskassa samaan aikaan kuin Conquest.
Painamalla maalauksen alareunassa olevaa sormea, näet taiteilijan nimen suurennoksena:
Minun kannattaa paljastaa kaikki mitä tiedän.
Antti Calonius
Antti Caloniuksen mielestä nimi maalauksessa vahvistaa, kuka oli oikeasti Schjerfbeckin sulhanen. Hän on miettinyt pitkään, kannattaako asiasta kertoa ja onko kyse juorulehden kaltaisesta tiedosta.
– Sitten ajattelin, että minun kannattaa paljastaa kaikki mitä tiedän. Olen sukupolveni viimeisiä, joilla on edes välillisesti yhteys Schjerfbeckiin.
Sulhasen henkilöllisyys on aina kiinnostanut tutkijoita. Tiedot nimestä ovat olleet puutteellisia ja ristiriitaisia.
Calonius ei usko, että kihlattu oli ruotsalainen taiteilija Otto Hagborg, kuten ruotsalainen taidehistorioitsija Lena Holger on todennut.
Se tiedetään, että sulhanen purki kihlauksen, Schjerfbeck joutui pettymään rakkaudessa, masentui ja halusi hävittää sulhasen nimeen liittyvät tiedot.
Helene Schjerfbeck eli elämänsä naimattomana.
Calonius kokosi muistoista kirjan
76-vuotias Antti Calonius on koulutukseltaan valtiotieteiden ja filosofian maisteri.
Hän on tehnyt elämäntyönsä vakuutusalalla, mutta ollut isoisänsä ja isänsä tavoin aina kiinnostunut taiteesta.
Calonius julkaisi kesällä omakustanteen Helene Schjerfbeckin kirjeitä eräälle perheelle ja Sulhanen. Kirjasta on otettu vajaan 200 kappaleen painos. Hän on jakanut sen muistoksi sukulaisilleen ja ystävilleen.
Kirjaa varten Calonius tutki kirjeitä, arkistoja, kirjallisuutta ja valokuvia. Työhön meni useita vuosia.
Hänen tätinsä, Kaarina eli Kaja Caloniuksen (1909–1964) tallentamista tiedoista oli paljon apua. Hän oli ottanut selvää taiteilija Alfred Conquestista jo 1950-luvulla.
Hän myös haaveili, että kirjoittaisi aiheesta kirjan. Antti Calonius sanoo, että tunnettu taidekriitikko ja Schjerfbeckin ystävä Einar Reuter (1881–1968) kielsi ja painosti luopumaan ajatuksesta.
– Reuter halusi hallita Schjerfbeckin mainetta ja oli tarkka, ettei kukaan muu saa kirjoittaa hänestä. Tätini teki ison ja laajan työn, jota ei koskaan julkaistu.
Helene Schjerfbeckin kuolemasta on 80 vuotta. Hänen ja Caloniuksen perheen ystävyys säilyi taiteilijan kuolemaan saakka.
”Olen väsynyt pitkään elämään ja kaikkeen tähän – ja nyt ei sovi piirtää.” (Helene Schjerfbeckin kirje vuodelta vuodelta 1937)
Jutun sitaatit ovat poimintoja Schjerfbeckin kirjoittamista kirjeistä. Yle on nähnyt kirjeet ja maalauksen. Asiantuntija ei ole niiden aitoutta arvioinut.
Lähteet:
