Voice of Freedom Повна версія

HIFK:n supertähti kommentoi sopimusneuvottelujaan: ”Suht jämäkkä kaveri”

· Sport

Punaiselta joukkueelta puuttuu enää yksi maali.

Daniel Mäkiaho lähtee vetämään rankkaria Nordenskiöldinkadun harkkahallissa. Kolme pelaajaa liukuu tähtihyökkääjän perään ja tuulettaa osumaa jo ennen laukausta.

Pari sekuntia myöhemmin kiekko on repussa. Mäkiaho nostaa kädet pystyyn, ja valkoinen joukkue punnertaa leikkimielisen rankkarikisan päätteeksi.

Tiistaina HIFK:n aamutreeneissä nähty tilanne kuvaa hyvin sitä, miten paljon pelikaverit luottavat tällä hetkellä Mäkiahon ratkaisukykyyn.

SM-liigan maali- ja pistepörssin kärkinimestä huokuu tietynlainen itsevarmuus.

– Itseluottamus on tällä hetkellä aika hyvä, Mäkiaho myöntää itsekin.

94 pistettä

17 peliä ja 25 pistettä.

Mäkiaho on tällä hetkellä 94 pisteen kausivauhdissa. SM-liigan piste-ennätys on Kari Jalosen 93 pistettä 44 runkosarjapelissä kaudella 19856–1987.

– Odotin, että pystyisin parantamaan viime kauden pistemäärästä (38 pistettä), mutta ihan näin kovaa tahtia en odottanut, Mäkiaho toteaa Helsingin jäähallin käytävällä.

Maalitykki istuu aamujäiden jälkeen rennosti sohvalla tummansinisessä collegeasussa ja valkoisissa lenkkareissa. Mäkiaho kertoo Antti Pennasen soittaneen hänelle viime sunnuntaina. Leijonien päävalmentaja kutsui pistelingon Helsingin EHT-turnaukseen.

– Menin puhelun alussa vähän sanattomaksi, mutta totta kai siitä tuli hyvä fiilis. Kävimme läpi pelejäni ja sitä, että paikka on ansaittu.

Maajoukkuekutsu ei tullut aivan puskista.

– Oli vähän sellainen fiilis, että jos joskus niin nyt. Siistiä päästä ekaa kertaa mukaan.

Pienpelejä

Mäkiaho mätti aikoinaan Kiekko-Espoon junnuissa kovia tehoja samassa ketjussa HIFK:n Niko Huuhtasen ja Jokerien Alexander Forslundin kanssa, mutta nousu liigan eliittiin on tapahtunut vasta tällä kaudella 25-vuotiaana.

Laitahyökkääjän mukaan tasonnousun taustalla ei ole mikään iso kehitysloikka yksittäisellä osa-alueella, vaan vuosia jatkunut pitkäjänteinen työ.

– En ole muuttanut mitään treenaamisessa. Nyt oli tietysti ehjä kesä alla, mikä auttaa.

Mäkiaho treenasi kesällä muun muassa Viima Hockeyn taitovalmentajien kanssa maalintekoa ja muita yksilötaitoja.

– Pelasimme paljon pienpelejä. Siitä on ollut varmasti iso apu, ja se on ollut mukavaa.

Samassa treeniryhmässä pelasivat muun muassa Samuel Salonen, Kasper Soini, Peetro Seppälä, Kasper Halttunen ja Aapo Vanninen.

– Myös Miro Heiskanen kävi jonkun verran samoilla jäillä. Hän oli aika hyvä, Mäkiaho hymyilee.

Röyhkeyttä!

Mäkiahon mukaan hurjasta pistetehtailusta iso kiitos kuuluu myös ketjukavereille Huuhtaselle ja Iiro Pakariselle. Kolmikko on löytänyt hyvän yhteisen sävelen.

– He ovat vähän rosoisempia ja vahvempia kamppailijoita kuin minä. He riistävät kiekkoja ja syöttävät hyvin. Kumpikin näkee hyvin pelin, Mäkiaho kehuu.

Rouhijat tekevät tilaa taitavalle Mäkiaholle, joka on itsekin saanut tällä kaudella lisää rohkeutta ja röyhkeyttä peliinsä.

– Se tulee tietysti itseluottamuksenkin kautta, kun on saanut tulosta. Tuntuu ehkä vähän siltä, että pelissä on enemmän aikaa, jolloin on helpompi tehdä oikeita päätöksiä.

Hyvien otteiden ansiosta Mäkiahon peliaika (17.37) on kasvanut lähes minuutilla viime kauteen (16.47) verrattuna.

– Sekin on tuonut rauhallisuutta, kun tietää, ettei välttämättä joudu penkin päähän, jos tekee virheen. Uskaltaa yrittää enemmän sellaisiakin juttuja, jotka eivät aina onnistu.

”Swagia”

Pelikaverit pelleilevät kameran takana, kun Mäkiaho antaa tv-haastattelua. Tunnelma näyttää muutenkin rennolta sekä jäällä että jään ulkopuolella.

Mäkiaho saa kuulla seuran työntekijöiltä pistemääristään ja maajoukkuekutsusta. Kultakypärän renkaita pumpataan joka puolelta, mutta menestys ei ole noussut hattuun.

– Sieltä löytyy sellaista tietynlaista swagia, tervettä itseluottamusta. Hän on nöyrä mutta ei nöyristele, Pakarinen kuvailee ketjukaveriaan.

Mäkiaho on hyvin rauhallinen persoona. Pukukopissa hän ei ole kaikkein äänekkäin kaveri mutta osallistuu silti läpänheittoon siinä missä muutkin.

– Hänellä on hyvä huumorintaju, Pakarinen kertoo.

Huuhtanen viihtyy Mäkiahon kanssa myös vapaa-ajalla.

– Hän ottaa muut huomioon ja on aina hyvällä tuulella, vaikka olisi nukuttu huonosti.

Tutkapari pelasi edellisen kerran yhdessä Jukureissa 2022–2024.

– Minulla ei ollut silloin vielä ajokorttia, niin hän tuli aina hakemaan minut Johtotähdellään. Olen edelleen velkaa monet bensat ja parit lounaat, Huuhtanen naurahtaa.

Isältä vinkkejä

Toni Mäkiaho oli väkivahva voimahyökkääjä, joka pudotti tarvittaessa hanskatkin. Hän työnsi Daniel-poikansa ensimmäisen kerran ulkojäille, kun tämä oli kaksivuotias.

Kulttipelaajan pojasta kehittyi tyylikäs taitopelaaja, joka murskannee terveenä pysyessään tällä kaudella isänsä yhden kauden piste-ennätyksen (51 pistettä).

– Se olisi kiva rikkoa, niin pääsisi vähän kettuilemaan, Mäkiaho myhäilee.

Toni Mäkiaho toimi poikansa valmentajanakin Espoossa C- ja B-junnuissa.

– Hän kohteli minua ihan samalla tavalla kuin muitakin. En saanut pelata yhtään enempää, ja välillä istuin penkin päässäkin. Hän on tosi rehellinen valmentaja.

Isä toimii nykyään poikansa agenttina, katsoo kaikki tämän pelit ja antaa palautetta.

– Hän on aina hokenut, että pitäisi olla rohkea ja röyhkeä, mutta ei hän ole koskaan yrittänyt muokata minua pelaajana. Olen saanut olla oma itseni.

Viime aikoina isä on muistuttanut, että pään pitää pysyä kylmänä ja jalkojen maassa.

Nallekarhu

Vaikka isän ja pojan pelityylit ovat hyvin erilaiset, tumman takatukan lisäksi heitä yhdistää myös samanlainen luonne.

– Molemmilla on kova halu voittaa, Daniel Mäkiaho kertoo.

Kaksikko kisailee nykyään muun muassa golfin parissa. Poika on mennyt jo isästään ohi. Danielin mukaan hänen tasoituksensa on hieman alle kahdeksan, Tonin 9–10 paikkeilla.

– Ei se iso ero ole, mutta tällä hetkellä olen vähän parempi.

Pojan mukaan isä on vuosien saatossa oppinut hyväksymään, ettei joka kerta voi voittaa. Siviilissä tulisieluinen taistelija on kuulemma leppoisa mies.

– Moni ei ehkä usko, mutta hän on oikeasti tosi rauhallinen nallekarhu. Tosi auttavainen ja kaikin puolin hyvä isä, poika kiittelee.

Golfin ja jääkiekon lisäksi isä tarjosi pojalleen mahdollisuuden pelata paljon eri pallopelejä, kuten jalkapalloa, sulkapalloa, pingistä, koripalloa, tennistä ja padelia.

– Uskon, että kaikki nämä lajit tukevat toisiaan.

Granlundin maila

Hieman yli polvenkorkuinen poika kikkailee harjoitushallin käytävällä tennispallon kanssa ja siirtyy treenien lopuksi jäälle pelailemaan. Hän on Ilari Melartin poika.

Myös Mäkiaho pyöri isänsä perässä jäähalleilla ja pukukopeissa jo lapsena.

– Muistan, kun Kuopiossa pukukopissa oli Sami Kapanen ja Tuomas Kiiskinen. Se oli aika jännittävä tilanne pikkupojalle.

Lisäksi mieleen ovat jääneet isän kesäjäät Myyrmäessä.

– Siellä oli mukana Granlundia, Ruutua, Filppulaa ja vaikka ketä. Sain kaikilta nimmarit ja Granlundin mailan, joka on minulla edelleen himassa.

Esikuvikseen Mäkiaho nostaa kuitenkin Sidney Crosbyn ja Mikko Rantasen.

– Crosbya olen seurannut pisimpään, mutta myös Rantasen pelejä on kiva katsoa.

Ulkomaille?

21,57 prosenttia Mäkiahon laukauksista on mennyt tällä kaudella maaliin. Parannus viime kauteen (10,12 %) verrattuna on niin huima, että tahti tuskin pysyy koko kautta.

– Olen päässyt ehkä vähän paremmille paikoille kuin aiemmin, mutta hyvä prosentti johtuu varmasti myös siitä, etten ole vetänyt huonoista paikoista ja pienistä kulmista.

HIFK:n uusi päävalmentaja Tommi Miettinen on varmasti mielissään tästä, sillä hänen pelitapansa perustuu kiekonhallintaan, jossa sarjatuliroiskimista ei katsota hyvällä.

– Yleensä tykkään syötellä enemmän. Vedän vasta sitten, kun tulee tosi hyvä paikka.

Hyviä paikkoja on tullut alkukaudella sen verran paljon, että Mäkiaho on päässyt istahtamaan sopimusneuvottelupöytään mukavista asemista. Hänen diilinsä HIFK:n kanssa päättyy tähän kauteen, ja ensi kauden tarjouksia vertaillaan näihin aikoihin.

– Faija auttaa siinä. Hän on suht jämäkkä kaveri sopimusneuvotteluissa.

Ulkomailla pelaaminen kiinnostaa, ja NHL on edelleen pelimiehen unelma, mutta siltä suunnalta ei ole kuulemma tullut kyselyjä. Jatko HIFK:ssakin on mahdollista.

– Jänniä aikoja eletään, Mäkiaho hymyilee salaperäisesti.