IL tarkisti Purran väitteet: Tämä paperi paljastaa toisen puolen

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) iloitsi perjantaina viestipalvelu X:ssä siitä, että valtiovarainministeriön virkakunta olisi samalla linjalla hänen kanssaan koskien fossiilisista energialähteistä irtautumista. Purra viittaa VM:n tällä viikolla julkaisemaan virkapuheenvuoroon, jossa käydään läpi tulevaisuuden askelmerkkejä vahvasti talouden näkökulmasta.

Purra kertoo varoitelleensa Suomea liian nopeasta irtautumisesta fossiilisista. Purran mielestä liika nopeus johtaa keskeneräisten ja vanhenevien teknologioiden käyttöönottoon ja koviin kustannuksiin.

–  Suunta on oikea, ja se on välttämätön, mutta on parempi kiiruhtaa maltilla niin, että kulkua ohjaa aina talouden ja teknologisen kehityksen mahdollisuudet eivätkä ideologiset päähänpinttymät tai kirkasotsainen paremmuuden signalointi. Tällä hallituskaudella on tehty tärkeitä korjausliikkeitä, Purra kirjoittaa.

Hän katsoo, ettei energiapolitiikkaa saisi alistaa ”lapselliselle sloganpolitiikalle”, jossa seurataan järjen sijaan trendejä.

–  Hiilineutraalisuuden tavoittelu vuoteen 2035 mennessä ei ole koskaan ollut realismia eikä puhtaan siirtymän rationaliteettia pitäisi korvata tällaisilla hatusta vedetyillä, mutta sopivan ”kunnianhimoiselta” kuulostavilla vuosiluvuilla. Virkapuheenvuoro nyökkää tälle valinnalle.

Riskien kasvusta samaa mieltä

Iltalehti tarkisti VM:n virkapuheenvuoron ilmastoa koskevat osiot. Niistä piirtyy osin samanlainen ja osin erilainen käsitys kuin se, minkä Purra julkaisusta esittää.

Virkakunta katsoo, että ”vihreän siirtymän edelläkävijästrategian riskit ovat kasvaneet” ja päästövähennystavoitteet ja EU:n ilmastopoliittiset velvoitteet edellyttävät aiempaa nopeampia ja laaja-alaisempia rakenteellisia muutoksia. Samaan aikaan talous-, teollisuus-, ilmasto- ja geopoliittiset jännitteet ovat kasvaneet niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

–  Suomen kannalta avainkysymys on, lähentyvätkö vai eriytyvätkö ilmastopolitiikat EU:ssa ja sen ulkopuolella. Edelläkävijähyödyt vihreästä siirtymästä ovat suurimmat ja taloudelliset riskit pienimmät silloin, kun politiikat harmonisoituvat ja muut maat ottavat käyttöön päästöjen hinnoittelua ja muita toimia. Jos taas ilmastopolitiikat eriytyvät, riskit hiilivuodolle ja kilpailukykymenetyksille kasvavat Suomen kaltaisissa pienissä avotalouksissa, virkapuheenvuorossa arvioidaan

VM:n näkemyksen mukaan riskien kasvu tarkoittaa sitä, että Suomen edelläkävijyysstrategian ”kokonaisedullisuutta” pitäisi arvioida vaihtoehtoon, jossa korostetaan vihreän siirtymän kustannusriskien hallintaa.

Virkapuheenvuorossa nostetaan esiin myös, että taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin päästövähennyksiä voitaisiin tehdä kustannustehokkaammin.

Tähän analyysiin Purra todennäköisesti omassa päivityksessään nojaa.

Edelläkävijän riskit kasvaneet

Valtiovarainministeriön virkakunta ei kuitenkaan totea ykskantaan, että edelläkävijyysstrategia olisi ollut Suomelle väärä valinta aikaisemmin tai tulevaisuudessa. Se korostaa strategian kriittistä arviointia. Suomen myös katsotaan hyötyneen edelläkävijyysstrategiasta.

Virkapuheenvuorossa ei myöskään väitetä, että Suomi olisi pyrkinyt päästövähennyksiin liian nopeasti tai väitetä vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen olevan epärealistinen. Puheenvuoron mukaan Suomi ei ole nykytoimilla tavoittamassa vuoden 2035 tavoitetta, ja vuoden 2030 EU-velvoitteen saavuttamiseen liittyy epävarmuuksia. Samassa yhteydessä nostetaan esiin, että luontokato aiheuttaa merkittäviä riskejä, koska iso osa taloudesta on riippuvainen ekosysteemeistä.

– Suomen vuotta 2030 koskevien EU-velvoitteiden täyttämiseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Nykyisten päästöskenaarioiden perusteella näyttäisi siltä, että Suomi ei ole täyttämässä vuosien 2021–2030 maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin EU-velvoitteiden kokonaisuutta pelkästään kansallisilla toimilla. Niiden lisäksi Suomen tulisi mahdollisesti hankkia joko nielu- tai päästöyksiköitä muilta EU-jäsenmailta. Yksiköiden hankintakaan ei välttämättä takaa, että EU-velvoitteet täytetään.

Yksi syy käsillä olevan ilmastopolitiikan vaikeuskertoimelle tulee siitä, että vuosina 2021–2025 puuttuneiden hiilinielujen vastineeksi päästöjen leikkaamista joudutaan tekemään yhä enemmän taakanjakosektorilla. Ne toimet ovat kalliimpia kuin maankäyttösektorilla.

Taakanjakosektori tarkoittaa päästökaupan ulkopuolisia päästöjä, joita syntyy muun muassa liikenteestä, rakennusten lämmityksestä ja jätehuollosta. Maankäyttösektori koskee puolestaan maa- ja metsätalouden maankäyttöä.

VM ehdottaa uusia ilmastotoimia

VM:n puheenvuorossa nostetaan esiin lukuisia uusia ilmastotoimia, jotka Purran nostossa jäävät mainitsematta. Fossiilisiin polttoaineisiin kohdistuvaa päästöohjausta tulisi yhtenäistää, mikä tarkoittaa ensisijaisesti matalasti verotettujen polttoaineiden verotuksen kiristämistä.

Turpeen energiaverotukien poisto listataan kustannustehokkaana päästövähennyskeinona. Myös turvepeltojen päästöjen vähentäminen nostetaan esiin kustannustehokkaana tapana täyttää EU-velvoitteita.

– Ottaen huomioon, että turvepeltojen osuus koko peltoalasta on vain 10 prosenttia, turvepeltojen merkitystä koko Suomen kotimaiselle kriisiolosuhteiden ruokaturvalle voidaan pitää kokonaisuutena vähäisenä tai vähintäänkin korvattavissa olevana muuttamalla maataloustuotannon rakennetta. Suomen ja EU:n maankäyttösektorin nettopäästöihin eniten vaikuttava kokonaisuus on metsien kasvu ja metsien hakkuut, virkapuheenvuorossa esitetään.

Kustannustehokkuuden nimissä VM:n virkakunta ehdottaa myös dieselin ja kaasun verotukien poistamista liikenteestä sekä lämmitys- ja työkonepolttoaineiden verotasojen nostamista. Sen sijaan sähköautojen kannustimille virkakunta ei näe enää tarvetta.

Virkapuheenvuorossa ehdotetaan lisäksi, että Suomi hankkisi taakanjakosektorin päästöyksiköitä etukäteen. Niillä voitaisiin tarvittaessa täyttää osa taakanjakosektorin kansallisista päästövähennystoimista, jos päästöyksiköiden hinta tulee edullisemmaksi kuin kansallisten toimien tekeminen.

Luontopolitiikassa VM katsoo, että nimenomaan paikalliset ratkaisut ovat keskeisiä. VM ehdottaa, että luontopolitiikan ohjauskeinojen tulisi ylittää sektorirajat ja ne tulisi liittää johdonmukaisesti osaksi talous- ja ilmastopolitiikkaa. Nykyistä sääntelyä ja taloudellista ohjausta pidetään riittämättömänä luontokadon pysäyttämiseksi.

VM ehdottaa niin tietopohjan lisäämistä kuin toimiin ryhtymistä jo nykytiedon valossa. Taustamuistiossa virkakunta esittää, että ”EU:n luontopolitiikka ja ennallistamisasetus ovat keskeinen osa Suomen ohjausympäristöä”. Muun muassa hakkuiden vähentäminen on muistiossa esillä.

– Esimerkiksi metsien liian varhaisen hakkuun haitat ovat sekä teollisuuden että luonnon näkökulmasta hyvin tunnettuja, ja ohjaustarve on selkeä: pelkkä metsänhoidon tehostaminen ei riitä vahvistamaan metsien hiilinielua, jos hakkuut pysyvät nykyisellä tasolla. Hakkuumäärien maltillistaminen kasvattaisi hiilinieluja, lisäisi metsien kasvua, turvaisi metsäluonnosta riippuvaisia lajeja ja puuraaka-aineen saatavuutta tulevaisuudessa.

Iltalehti pyysi Purralta kommenttia siitä, miten hän suhtautuu puheenvuorossa esitettyihin toimiin. Hän ilmoitti viestitse, että päivitys X:ssä oli hänen kommenttinsa.

– Järkeviä toimia kannattaa ja pitää tehdä, kuten siinä todetaan, Purra viestitti.