– Tämä on ihan hyvä testi, sytynkö vielä tähän avomerisoutamiseen.
Näin tunnelmoi mereltä, Tallinnan edustalta puhelimeen vastaava Jari Saario.
– Ei minua haittaa olla täällä, mutta en saa sellaisia fiiliksiä, joita olen aiemmin saanut merestä.
Saariolla on allaan perinteinen mökkivene, hieman alle viisimetrinen Terhi Saiman.
– Ei soutaminen mitenkään ärsytä, mutta ei tästä nyt mitään hirveää fiilistä saa, että tulisi into alkaa miettiä jotain uutta projektia.
Saario kutsuu soutua Porkkalasta Tallinnaan ”pieneksi kesälomareissuksi”. Matkaa tulee noin 65 kilometriä.
Saario ei ole veneessä yksin. Hän tekee matkaa ensimmäistä kertaa avomerellä soutavan Anniina Kylliön kanssa.
– Olemme vuorotelleet niin, että aina puoli tuntia ja puoli tuntia vedetään, Saario kertoo.
– Tämä oli itselle kiva paikka lähteä katsomaan, miltä merellä olo maistuu ison reissun jälkeen.
Saario–Kylliö-tandemi lähti Porkkalasta matkaan sunnuntaina noin iltayhdeksältä. Tallinnaan saapuminen osuu maanantai-iltapäivään tai -alkuiltaan.
– Olkapäissä on pientä vihlontaa, Saario mainitsee.
– Huomenna sen tietää, mitä ne tästä tykkäsivät.
Saario myhäilee, että pienestä vihlonnasta huolimatta veto irtoaa mukavasti.
– Ei väsytä. Ei janota. Ei ole nälkä. Kyllä sen huomaa, että pystyn soutamaan pitkiä aikoja.
”Ei tätä lasketa”
Saario on tullut tunnetuksi hurjista valtamerireissuistaan.
Muutama vuosi sitten hän souti edestakaisin yli Atlantin. Viime talvena hän kiersi Kap Hornin, merimiesten kauhun, ja jatkoi noin 8000 kilometrin avomeritaipaleelle kohti Kapkaupunkia.
Koko Suomi seurasi etäältä, kun Cymona Eaglen miehistö pelasti merihätään joutuneen suomalaisseikkailijan keskeltä eteläistä Atlanttia.
Saario tuumaili Cymona Eaglen hytistä Iltalehdelle antamassaan haastattelussa soutuhommien ”luultavasti olleen tässä”.
Onko mieli yhtään muuttumassa – vai eikö tällaista pientä Tallinnan-reissua edes lasketa?
– Ei tätä lasketa, Saario hymähtää.
– En varmaan innostu enää pitkää matkaa soutamaan. Ehkä voisin soutaa jossain, missä on saaria ja kaikkea.
Oliko kotiväki kauhuissaan, että olet pian taas kaavailemassa jotain hurjaa tai vieläkin hurjempaa projektia?
– He olivat sitä mieltä, että on hyvä vaan käydä kokeilemassa. Sitten se ainakin varmistuu, etten lähde suunnittelemaan mitään uutta reissua.
”Erikoinen fiilis”
Saarion pelastumisesta ja paluusta arkeen on puolisen vuotta.
– Pitää suhtautua niin, että tuollaiset reissut elää aika erilaista elämää. Ne kestävät sen hetken, hän kuvailee.
– Ei samanlaisia fiiliksiä voi tietenkään saada siitä, kun käy kodin ja K-kaupan väliä. Se on sellaista normiarkea, mutta sekin on ihan kivaa.
Saario on tehnyt paluunsa jälkeen puhekeikkoja. Ennen soutuprojektejaan hän työskenteli palomiehenä.
– Viimeiset pari kuukautta on ollut sellainen olo, että mitähän alan isona tekemään, Saario tokaisee.
– On tämä pikkuisen erikoinen fiilis.
Velkaa
Saario paljastaa, että hänellä on soutuprojekteista yli 70 000 euron pankkilaina. Myyntiin kaavailtu, reilusti yli 100 000 euron arvoinen Clayton päätyi merenpohjaan ja rapautti jälkimmäisen reissun budjetin.
– Kun miettii, mitä kokemuksia olen saanut, mielestäni olen päässyt suhteellisen edullisesti, Saario kuittaa.
– En kadu yhtään. Lainat saan kyllä maksettua pois.
Saario ynnäilee, että lainanmaksu ei hoidu pelkillä puhekeikkatuloilla. Hän aikoo kesän jälkeen tiedustella muitakin töitä.
– Ei kai tässä ole mikään hengenhätä kuitenkaan, hän naurahtaa.
– En pidä mahdottomana, että käyn kysymässä palolaitokselta, vieläkö mahtuu jengiin – mutta en sitten tiedä, ottavatko he minua enää.
