Jälkilöylyt: Tämä näky Helsingissä yllättää – Joko olisi aika muutokselle?
Jotain hyvää, paljon huonoa
Konsta Kiviniemi
Tarunhohtoinen Nocco Hockey Games ei ole saanut tuulta purjeisiinsa. Se on toki kaikkea muuta kuin uusi ongelma kyseisen turnauksen kohdalla, mutta meneillään oleva otatus jaksaa silti kyllä yllättää.
Sveitsi-ottelu torstaina avasi Suomen kauden hallitsevana maailmanmestarina. Leijonat palasi omaan "käytännön kotiinsa", Veikkaus-areenalle. Halliin hilattiin kattoon mestaruusviiri. Jopa maalibiisi oli vaihdettu. Sekin... keskinkertaisella menestyksellä.
Hallissa 7 087 katsojaa. Sekin näytti vähemmältä, mutta en ala laskemaan jokaista silmäparia. Vaikka sekin olisi suurella todennäköisyydellä viihdyttänyt yleisöä yhtä paljon kuin erätauon polkuautokisa.
Lauantain Tšekki-koitos oli jo askel parempaan suuntaan, mutta tunnelma latistui itse pelin aikana perin suomalaisittain varsin vaisuksi. Kokonaiskuvaa arvioidessa tulee väkisinkin kyseenalaistettua sen arvo ja status suomalaisella kiekkokartalla vuonna 2026.
En kiellä, etteikö turnaus olisi arvokas mahdollisuus pelaajille muun muassa MM-näyttöjen antamista varten. Sitä se on, ja Kim Saarisen sekä Benjamin Rautiaisen kaltaiset debytanttitarinat ovat hienoja.
Kaiken muun osalta turnaus on menettänyt aiemman hohtonsa. Se ei kiinnosta suomalaisia tarpeeksi, eikä siitä ehkä sovi syyttää maksavaa asiakasta.
Leijonien brändi ja siihen useimmiten yhdistettävät hahmot ovat hyvin vähän esillä. Tapahtuma tuntuu enemmänkin vain kolmipäiväiseltä pääyhteistyökumppanin mainokselta. Jääkiekkoliiton voisi olla hyvä tarkastella, onko kyseisen tapahtuman Veikkaus-areenalla järjestäminen kannattavaa enää nykyaikana.
Turnauksen voittopokaali on muuten pääyhteistyökumppanin päätuotteen muotoinen. Toivottavasti Jääkiekkomuseossa löydetään tarpeeksi iso vitriini tölkkipokaalille, jos se sattuu ilmaan nousemaan sunnuntaina.
Scouteille herkkua
Pekka Kumpula
Kim Saarinen tarjoili lauantaina Tšekkiä vastaan sellaista maalivahtipeliä, että huhheijaa!
HPK:n 20-vuotias veskari torjui varsinaisella peliajalla peräti 40 kertaa. Torjuntaprosentiksi kirjattiin komea 97,56. Eikä siinä vielä kaikki: voittolaukauskilpailussa Saarinen pysäytti viisi tšekkilaukausta.
Ei pöllömpi iltapuhde.
Saarisen kuuma vire on huomattu myös varmasti Hämeenlinnassa, sillä hän torjui ennen maajoukkuetaukoa nollapelin Tapparaa vastaan. Kun nyt Tšekkiä vastaan 65 minuutin aikana jäi vain yksi kiekko selän taakse, saa HPK siis maalilleen takaisin itseluottamusta uhkuvan torjujan.
Saarinen pelaa HPK:ssa lainalla NHL-seura Seattle Krakenista, joten hänen otteitaan seurataan tarkasti myös rapakon takana. Nuorukainen kertoi ottelun jälkeen, että Krakenin scoutit olivat seuraamassa muun muassa hänen Tappara-otteluaan. Yhteydenpito Pohjois-Amerikkaan on muutenkin aktiivista, joten tällaiset näytöt kelpaavat varmasti.
EHT-turnaus on Saariselle tärkeä näytönpaikka. Katse on jo kuitenkin pidemmälläkin: nuorukainen nimesi MM-kisapaikan yhdeksi kauden päätavoitteistaan.
– Nämä ovat isoja näytönpaikkoja. Täällä kun onnistuu, se on hyvä asia. Silti pitää onnistua myös arjessa. Tästä on hyvä jatkaa.
Saarisen esitykset antavat varmasti aihetta keskusteluun myös maajoukkueen valmennusjohdossa. Hän kuuluu varmasti Euroopassa pelaavien suomalaisten maalivahtien kiinnostavimpiin nimiin, kun MM-kisavalintoja aikanaan mietitään.
Ja HPK:n kannalta tässä on vielä oma lisämausteensa. Hämeenlinnalaiset majailevat SM-liigan runkosarjassa vasta 14. sijalla. Jos Saarinen pystyy jatkamaan nykyistä virettään myös seurajoukkueessa, Kerho saa maalilleen melkoisen piristysruiskeen.
Lauantain perusteella Saarisella riittää näyttöhaluja. Ja niitä näyttöjä myös tuli.