Johanna on joutunut jättämään useita juhlia väliin rahan takia. Yleensä kyse on siitä, että hänellä ei ole varaa ostaa lahjaa.
Etenkin lasten juhlat ovat Johannalle vaikeita. Lapset eivät välttämättä aina ymmärrä, ettei kaikilla ole varaa tuoda kallista lahjaa tai paljoa lahjarahaa.
Lapset ovat usein suorempia kuin aikuiset. ”Noin vähän” -tyyppiset kommentit ovat Johannalle tuttuja.
– Joskus on alettu jopa itkemään, hän sanoo.
Johanna ymmärtää hyvin lasten välittömyyden ja sen, etteivät he ymmärrä esimerkiksi rahan arvoa aikuisten tapaan. Silti tilanteet tuntuvat pahoilta.
Kysyimme lukijoiltamme, miten vähävaraisuus on vaikuttanut heidän juhlimiseensa ja onko juhlia jäänyt väliin huonon rahatilanteen takia. Johanna on yksi kyselyymme vastanneista.
Helsingin Sanomat kertoi aiemmin Helenasta, jolle lasten syntymäpäiväkutsut ovat olleet taloudellisesti kuormittavia. Johanna ja muut kertovat Iltalehdelle jokseenkin samanlaisista ajatuksista.
Johanna ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden takia. Hän on pitkäaikaistyötön. Työtilanteeseen ovat vaikuttaneet useat sairaudet ja vaivat. Johannan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Ilmeestä näkee
Osa lukijoista kertoo, ettei ole jättänyt juhlia väliin, vaan on esimerkiksi opetellut selviämään juhlista pienellä budjetilla.
– Monesti vien lastenjuhliin kierrätyslahjan, aikuisille voin ihan hyvin viedä itse tehtyä todella hyvää omenahilloa. Joulun alla vien yleensä piparkakkutalon, kun olen tehnyt niitä paljon, kirjoittaa nimimerkki Jatta 59.
Johanna sen sijaan on alkanut välttelemään juhlia. Tilanne harmittaa häntä. Hän haluaisi käydä juhlissa tietysti itsensä takia, mutta myös kunnioittaakseen kutsujaa ja sitä, että on kutsun saanut.
– Kun tietää, että siitä voi seurata vain pahaa mieltä ja ehkä nöyryytystäkin, sitä tavallaan suojelee itseään sillä, että jättää menemättä, vaikka se oikeasti harmittaisikin tosi paljon.
Lapsen ikävä reaktio voi tuoda tunteen, että on tuottanut pettymyksen. Toisinaan lapsen käytöksestä tai ilmeestä näkee, ettei lahja ole ollut mieleen.
– Tietenkin pyrin aina ymmärtämään, että lapset ovat lapsia, mutta ei psykologia toimi ihan sillä lailla.
Myös aikuiset
Joskus se on aikuinen, joka pettyy.
Vuosia sitten Johanna meni vauvajuhliin. Kutsuja tiesi hänen huonon rahatilanteensa, mutta kun Johanna toi lahjansa pöytään, kutsujan kaveri ryhtyi moittimaan.
Siis tuollaisenko sinä pelkästään toit?
Juhlien edetessä Johanna kuuli, kuinka sama vieras ryhtyi uudestaan taivastelemaan hänen lahjaansa toiselle seurueelle.
– Tuli tietenkin todella järkyttynyt ja nöyryytetty olo, Johanna sanoo.
Johanna lähti, eikä ole käynyt saman lapsen juhlissa sen koommin. Hän tapaa lasta ja tämän perhettä muutoin säännöllisesti, sillä on lapsen epävirallinen kummi.
Muutama vuosi sitten Johannan sukulainen soitti ja kutsui itsensä istumaan iltaa. Johannalle se sopi, kunnes sukulainen ilmoitti, että Johanna voisi hakea grillattavat, ja hän puolestaan voisi huolehtia juomapuolen.
Johannalla oli hädin tuskin varaa omiin ruokiinsa. Iltaa ei istuttu, ja sukulainen piti pitkän mykkäkoulun. Sitten tuli viesti.
Menisit töihin, sieltä sitä rahaa saa.
Sukulainen tiesi, että Johannan työttömyyteen on vaikuttanut tämän terveydentila.
Sisko kiristi
Myös Maija on joutunut ikävään tilanteeseen lahjansa suuruuden takia. Maija esiintyy jutussa pelkällä etunimellään.
Vuosikymmeniä sitten Maija vei siskonsa tyttärelle ylioppilaslahjaksi sata markkaa. Maija on myös samaisen tyttären kummitäti.
Kun juhlat olivat ohi, sisko soitti. Hän ilmoitti Maijalle, ettei tämä saisi kummityttönsä ylioppilaskuvaa, sillä toi liian vähän rahaa lahjaksi.
– Minusta se oli aika röyhkeä teko, Maija muistelee nyt.
Pian kummityttö soitti ja ilmoitti, että huoli on aiheeton, ja Maija kyllä saisi kuvansa.
Espoolainen Mira Niiranen, 47, puolestaan kokee alemmuutta siitä, etteivät hänen rahansa tahdo riittää hänen oman lapsensa rippijuhliin.
Niirasen kummatkin lapset otettiin huostaan vuonna 2014. Heistä toinen on jo aikuinen, toisen rippijuhlat ovat tulossa elokuussa.
Konfirmoitava tytär asuu sijaisperheen luona. Siellä tyttärellä on jo yhdet rippijuhlat tulossa. Niirasen järjestämiin juhliin olisivat tulossa perhepiirin lisäksi myös kummit.
Myös muiden juhlien kuten joulun järjestäminen on ollut hankalaa. Niiranen on joutunut myös jättämään useita juhlia ja tilaisuuksia väliin huonon rahatilanteen takia.
Väliin ovat vuosien saatossa jääneet muun muassa siskon lapsen nimiäiset ja useita sukulaisten hautajaisia.
– En päässyt oman kummitätini hautajaisiin, Niiranen kertoo.
Helpotusta
Johannan mukaan vuosien saatossa on käynyt koko ajan yleisemmäksi, että päivänsankari pyytää kutsussa nimenomaan rahaa. Se on sinänsä helpottavaa, että Johanna osaa tällöin suoraan kieltäytyä kutsusta.
Helpoimpia juhlia ovat Johannan mukaan ne, joihin on kutsuttu paljon ihmisiä, joista kaikki eivät tunne toisiaan.
Silloin päivänsankari ei välttämättä ryhdy aukomaan lahjakuoria vieraiden läsnä ollessa. Oman muistamisensa voi sujauttaa huomaamattomasti muiden joukkoon, eikä asiaan tarvitse juhlien aikana palata.
Johannan mielestä sekin auttaa, jos kutsuja tekee selväksi, että juhlissa voi vain pistäytyä, eikä pidempään tarvitse viipyä jos olo tuntuu hankalalta.
Tiettyjen sukulaisten juhlat jäävät Johannalta suosiolla väliin.
– Suvussani on hyvinkin varakkaita ihmisiä. Heille on täysin mahdoton ajatus, ettei joku pysty tuomaan lahjaa laisinkaan.
Johanna on usein huolissaan siitä, miten läheisemmät ystävät ja sukulaiset ottavat sen, että hän jättää juhlia väliin. Puolituttujen ymmärtäväisyydestä hän ei välitä.
Eräältä ystävältään Johanna kysyikin, harmittaako tätä, kun Johanna jättää juhlia väliin lahjan antamisen vaikeuden takia.
– Hän sanoi, ettei missään nimessä se, vaan nimenomaan yhteisen ajan puute on häntä suututtanut.
Johanna onkin toivonut läheisiltään, että nämä puhuisivat suoraan, jos hänen toimintansa ärsyttää.
