Voice of Freedom Повна версія

Jutta Urpilainen oli kotiäitinä Qatarissa, kun pommit iskivät

· Main news

SDP:n entinen puheenjohtaja ja entinen komissaari Jutta Urpilainen (sd) saattaa pian tehdä paluun Suomen politiikkaan. Urpilaiselta ilmestyi keskiviikkona Rohkeudella-kirja (Tammi), jossa hän avaa poliittista uraansa. Hän kiistää Iltalehden haastattelussa, että kyseessä olisi vaalikirja.

Tammen kustannuspäällikkö lähestyi Urpilaista jo kymmenen vuotta sitten kirjatoiveella. Komissaarin pestin päätyttyä marraskuussa 2024, Urpilaisella avautui vihdoin mahdollisuus kirjoittaa kirja.

Eduskunnassa vuodet 2003–2019 kansanedustajana ja vuodet 2008–2014 SDP:n puheenjohtajana toimineen Urpilaisen paluuta on spekuloitu pitkään, joten kysymys on syytä käsitellä heti alta pois.

Asetutko ehdolle kevään 2027 eduskuntavaaleissa?

– [SDP:n puheenjohtaja] Antti Lindtman on pyytänyt minua ehdokkaaksi ja olen luvannut asiaa harkita, mutta harkinta on kesken, Urpilainen sanoo.

Hän kertoo, että takaraja päätökselle on jouluun mennessä. Silloin Urpilaiselle jäisi vielä aikaa vaalikampanjan toteuttamiselle tai vaihtoehtoisesti puolueelle etsiä toinen ehdokas.

Iltalehden haastattelussa Urpilainen puhuu muun muassa rauhanneuvotteluista, diplomatiasta ja Suomen vaikuttamisesta. Se kuulostaa kovasti esimerkiksi ulkoministerin tehtävältä.

Urpilainen ei kuitenkaan halua haastattelussa ottaa kantaa mahdollisiin ministerisalkkuihin. Hän katsoo, että hänen harkintansa ehdokkuudesta ei kiteydy mihinkään tiettyyn tehtävään vaan siihen, missä hän voisi toimia isänmaan puolesta.

Hän nostaakin esiin, että eduskuntavaalien ohella toinen sauma paluulle politiikkaan voisi olla vuoden 2029 eurovaalit.

Keskeinen kysymys eduskuntavaaliehdokkuutta koskien liittyy Urpilaisen perhetilanteeseen. Hänen puolisonsa, pitkän linjan diplomaatti Juha Mustonen, on toiminut noin vuoden Suomen suurlähettiläänä Qatarissa. Perheen arki pyörii nyt Qatarin pääkaupungissa Dohassa.

Urpilainen puolestaan toimi vuosina 2019–2024 Euroopan unionin kansainvälisistä kumppanuuksista vastanneena komissaarina.

Mitä kaikkea olet puuhannut komissaarin tehtävän jälkeen?

– No siis minähän olen kotiäiti. Se on minun työni, Urpilainen sanoo.

Sen ohella työn alla on ollut nyt julkaistu kirja.

– Kirjoittaminen käy työstä. Varsinkin kun tämä kirja on ollut aika intensiivinen projekti, Urpilainen sanoo ja kuvailee arkipäiväänsä Dohassa.

– Vien aamulla lapset kouluun, joka alkaa 7.30 joka arkiaamu. Kun olen tullut kotiin, alan kirjoittaa ja haen lapset iltapäivällä koulusta. Teen heidän kanssaan läksyt ja vien harrastuksiin. Pyöritän sitä meidän arkea, että puolisoni pystyy keskittymään työhönsä.

Urpilainen kertoo, että suurlähettilään koti on samalla suurlähetystön residenssi, jossa järjestetään kolmesta neljään tilaisuutta viikossa. Tarvittaessa Urpilainen osallistuu järjestelyihin ja on myös tilaisuuksissa mukana, jos siitä on jotain hyötyä.

– Me asumme perheenä Lähi-idässä ja lapset käyvät siellä koulua. Elämä on asettunut uomiinsa. Sen vuoksi pohditaan ja keskustellaan perheen kanssa, että onko tämä [eduskuntavaaliehdokkuus] meidän elämäntilanteessa mahdollista.

Arkeen on osunut myös maailmanpolitiikan kriisien laineita. Syyskuussa Urpilainen oli juuri päässyt kotiinsa lastensa kanssa, kun ulkoa kuului kahdeksan voimakasta räjähdystä. Kävi ilmi, että kyse oli Israelin tekemästä ohjusiskusta Hamasin johtoa vastaan. Ne kohdistuivat kiinteistöön, jossa käytiin parhaillaan Qatarin välittämiä Gazan sodan rauhanneuvotteluja.

Ohjukset osuivat noin kolmen kilometrin päähän Urpilaisen perheen kodista.

– Kun on Lähi-idässä reilun vuoden elänyt ja ohjusiskuja omalta parvekkeeltaan todistanut, niin osaa antaa arvoa rauhalle ja toivolle, Urpilainen sanoo.

Karenssi päällä

Qatar on maailmanpolitiikassa melkoinen kuuma piste tai ”globaalin diplomatian keskus”, kuten Urpilainen sitä kuvailee. Qatar on esimerkiksi fasilitoimassa lukuisia rauhanneuvotteluja.

Entisillä komissaareilla on kahden vuoden karenssi, ja he joutuvat hakemaan komissiolta hyväksynnän mahdollisiin muihin työtehtäviin. Urpilainen kertoo, että karenssi on mahdollistanut hänelle keskittymisen kirjan kirjoittamiseen. Koska karenssi loppuu vasta marraskuussa, hän ei ole kirjassaan voinut juurikaan avata komission sisäisiä keskusteluja ilman komission puheenjohtajan lupaa.

– Minulla on komission puheenjohtajan [Ursula von der Leyenin] lupa kertoa siitä, että hän tarjosi minulle ensin talouskomissaarin salkkua, mutta johtuen minun tiukasta eurokriisilinjasta, Euroopan demarit eivät halunneet sitä tukea, joten salkkuni vaihtui, Urpilainen paljastaa.

Kirjaprojektin ja perheen arjen pyörittämisen ohella Urpilainen kertoo käyvänsä puhumassa erinäisissä tilaisuuksissa, kuten seminaareissa ja foorumeissa, joita Qatarissa järjestetään ahkerasti.

Häneltä pyydetään etenkin näkemystä EU:sta entisenä komissaarina sekä toisinaan Suomen roolista.

”Helppo hengittää”

Kirjassaan Urpilainen kertoo, miten vuoden 2014 SDP:n puheenjohtajavaalin häviön jälkeen häneltä meni useita tehtäviä sivu suun. Ensin puheenjohtajaksi noussut Antti Rinne tarjosi Urpilaiselle paikkaa eduskunnan puhemiehenä, mutta se ei toteutunut. Silloinen puhemies Eero Heinäluoma olisi pitänyt siirtää ulkoministeriksi, mutta Erkki Tuomioja ei halunnut salkustaan luopua.

Sen jälkeen Urpilaiselle pedattiin paikkaa eduskuntaryhmän puheenjohtajana, joka ei sekään onnistunut. Pesti meni Antti Lindtmanille. Lisäksi Urpilaista kammettiin ulos Suomen Pankin pankkivaltuustosta. Tämä herätti julkista keskustelua entisen puheenjohtajan saamasta kohtelusta puolueessaan. Sen myötä Rinne luopui paikastaan pankkivaltuustossa ja Urpilainen sai pitää paikkansa.

Urpilainen kirjoittaa kirjassaan, että ”sivuun työntämisen kokemus kuitenkin jätti minulle tunteen siitä, ettei SDP:ssä ollut tilaa minulle eikä minua sinne haluttu”.

Kirjoitat, että sinulla oli tunne, ettei sinulle ollut tilaa SDP:ssä. Onko SDP muuttunut tässä välissä? Onko SDP palannut Jutta Urpilaisen linjoille?

– Olin SDP:n puoluekokouksessa [toukokuussa Tampereella]. Mielestäni siellä oli hyvä henki ja sellainen vahva eteenpäin katsomisen tunnelma, mikä on minulle tärkeintä, että poliittinen liike on edistyksellinen. Minun oli helppo hengittää siellä, Urpilainen kertoo.

Urpilainen vertaa puolueen ja Suomen tilannetta pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallituskauteen, jolloin Urpilainen toimi valtiovarainministerinä. Hän nostaa esiin, että tuolloin julkista taloutta sopeutettiin kuudella miljardilla eurolla. Puolet urakasta tehtiin verotuksella ja puolet menoleikkauksilla.

Hän korostaa, että vaikeat päätökset tehtiin, mutta samalla pyrittiin pitämään huolta yhteiskunnan koheesiosta. Urpilainen puhuu etenkin yhteiskunnan heikompiosaisten pitämisestä mukana.

– Varmaan nyky-SDP:ssä on samoja piirteitä kuin siinä linjassa, jota itse puoluejohtajana pyrin viemään eteenpäin, Urpilainen sanoo.

Urpilaisen mukaan pahin virhe juuri nyt olisi mennä vaaleihin tyystin erilaisella ohjelmalla kuin vaalien jälkeen on tarkoitus toteuttaa. Hän osoittaa kritiikkinsä etenkin kokoomuksen täysin leikkauksiin perustuvalle ohjelmalle ja vasemmistoliiton veronkorotuslinjalle.

Komissiolta ei tule joustoa

Nyt julkisen talouden sopeuttamisessa vaikeusaste on pykälää korkeampi kuin Kataisen kaudella. Tavoitteena on, että ensi kaudella julkista taloutta sopeutettaisiin 8–11 miljardilla eurolla.

Miten SDP kestää sen, että noin kova sopeutusohjelma ajetaan läpi?

– Uskon, että SDP kestää sen, Urpilainen aloittaa.

Sen jälkeen hän puhuu pitkään siitä, että sopeuttamisessa on oltava kansalaisille tarjolla jokin muu visio kuin leikkaaminen. Hän sanoo seuraavansa suomalaista keskustelua Qatarista käsin ulkopuolisena. Urpilaisen mukaan mentaliteetti on se, että kansalaisilta leikataan, hyvätuloisille annetaan veronkevennyksiä, ihmisiä ruoskitaan tekemään enemmän töitä ja lisäksi päällä on uhka Venäjän hyökkäämisestä.

– Sellainen on kiteytetysti narratiivi, joka Suomesta välittyy.

Urpilaisen mukaan Suomelle tarvitaan missio, jossa on jokin näköala kasvuun, ihmisten toimeentulon paranemiseen ja toivoon tulevasta. Se edellyttäisi myös investointeja. Ne voitaisiin Urpilaisen mukaan rahoittaa vaikkapa valtion omaisuutta realisoimalla.

Lisäksi sopeutustoimet tulisi tehdä oikeudenmukaisesti. Hän ei kuitenkaan ota keinoihin tarkemmin kantaa, koska on tällä hetkellä vain puolueen rivijäsen.

Myöskään velkajarrun realistisuuteen Urpilainen ei ota suoraan kantaa. Sen parhaana puolena hän pitää sitä, että sen myötä saatiin laaja sopu puolueiden kesken siitä, että taloutta pitää sopeuttaa.

Vasemmistoliitosta on esitetty, että Suomi voisi neuvotella itselleen Euroopan komission kanssa helpomman sopeutusuran. Entisenä komissaarina Urpilainen tyrmää ajatuksen suorilta käsin.

– Se, että EU:lta saataisiin jokin poikkeus, niin se on kyllä todella, todella vaikeaa ja pidän sitä epätodennäköisenä, Urpilainen sanoo.

Keskustelu Venäjän kanssa

Yksi ulkopolitiikan keskeinen kysymys, jota Urpilainen käsittelee myös tuoreessa kirjassaan, koskee Venäjää. Urpilainen kirjoittaa, että EU:lla ja Venäjällä on naapureina kohtalonyhteys. Lisäksi hän katsoo, että Ukrainan sodan päätyttyä Euroopassa alkaa keskustelu EU:n ja Venäjän tulevasta suhteesta.

Urpilaisen mukaan Suomen pitäisi olla aloitteellinen asiassa, jotta vuorosanoja ei kirjoiteta jonkun muun toimesta, joilla ei ole yhteistä rajaa ja historiaa Venäjän kanssa.

Haastattelussa Urpilainen sanoo koko keskustelun olevan tabu. Keskustelua tulevista skenaarioista pitäisi käydä jo nyt. Toisena asiana hän nostaa esiin sen, että Yhdysvallat käy Euroopan yli keskusteluja suoraan Venäjän kanssa. Tämä näkyy muun muassa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tekemässä dieselsopimuksessa.

– Se, mikä tässä on muuttunut, on Yhdysvallat. Yhdysvalloilla on tässä tilanteessa oma intressinsä, ja se ei välttämättä enää vastaa Euroopan tai Ukrainan intressejä, Urpilainen sanoo.

Urpilainen korostaa, että EU:n ja Venäjän väliset keskustelut tulisi koordinoida Ukrainan kanssa ja Ukrainaa tulisi tukea niin kauan kuin se apua tarvitsee. Myös Venäjää vastaan tulisi asettaa kovempaa painetta.