Voice of Freedom Повна версія

Kalle Palander jättää päivätyönsä – Taustalla raju ratkaisu

· Sport

– Sukellus! Liike! Kergee, kergee [helppo, helppo].

Valmentaja Kirill Serikovin komennot kaikuvat Viron Kohtla-Järvellä Wiru Combat Academyssa, jossa Kalle Palander valmistautuu elämänsä toiseen nyrkkeilyotteluun.

Kohtla-Järve on yksi Viron venäläisimmistä kaupungeista. Kaupungissa oli vuoden 2026 alussa 32 368 asukasta, joista valtaosa puhuu äidinkielenään venäjää.

Kylänraitti on ankea. Tylyn näköiset kerrostalot seisovat rivissä, julkisivuremontit ovat jääneet isoon osaan tekemätt�ä. Kadun asvaltti halkeilee, ja ihmiset kulkevat kaulukset pystyssä lokakuisen lauantain syysviimassa.

Kaupungin urheiluhalli on kuitenkin tilava ja erittäin siisti. Siellä Palander pääosin valmistautuu tammikuun otteluun valmentajanaan Viron kymmenkertainen kevyiden sarjojen mestari Serikov.

Palanderin koti, Ontikan kartano, sijaitsee vain vartin ajomatkan päässä Kohtla-Järvestä, ja siksi mies harjoittelee näissä maisemissa.

”Ei mitään järkeä”

Pujottelun vuoden 1999 maailmanmestari kohtaa tammikuun lopussa entisen kehonrakentajan Jari ”Bull” Mentulan. Ottelu käydään nyrkkeilysäännöin ja häkissä. Ottelupaikka on Suomessa, mutta tarkemman paikan järjestäjät pitävät vielä salaisuutena.

Kyseessä on Palanderin uran toinen matsi. Ensimmäisessä hän tiputti kesäkuussa Aleksi Valavuoren.

– Eihän tässä ole vittu mitään järkeä, 49-vuotias Palander myöntää Iltalehdelle.

– Sen kesäkuun matsin jälkeen vakuutin, että tämä oli tässä. Ajattelin, että käyn nyrkkeilysalilla pari kertaa viikossa vain kuntoilemassa. Ja paskat, ei siitä tullut yhtään mitään. Mä tarvitsen haastetta itselleni, ja nyt on sitten haastetta ihan riittävästi.

Matsin julkistuksen hetkellä Mentula oli Tornion moottoriturpaa noin 30 kiloa painavampi.

Ensimmäinen minuutti

Kupletin juoni tulevaan otteluun on selvä. Mikäli Mentulan pajavasara osuu Palanderiin, lähtee entinen alpinisti niin sanotusti lentoon, koska entisen kehonrakentajan iskuissa on voimaa.

Mikäli Palander pystyy väistämään alun osumat, väsähtänee 50-vuotias Mentula todennäköisesti melko nopeasti.

Miten pystyt noin paljon isomman kaverin voittamaan?

– Liikettä pitää olla. Siihen mä perustan. Voisi kuvitella, että ensimmäinen minuutti on mulle vaikea. Saa nähdä, paljonko Bull pystyy pudottamaan painoaan, mutta käsittääkseni hän oli jotain 128-kiloinen, kun homma sovittiin. Mulla oli 93 kiloa. Nyt olen nostanut painoa 2–3 kiloa, enkä yli sataseen nostakaan. Sitten liike hidastuisi jo niin perkeleesti, Palander miettii.

– Kyllähän tuollainen iso lihas vaatii paljon happea. Vaikka mulla olisi minkälainen suojaus, niin kun sieltä isku tulee, ei kai niitä kovin montaa voi ottaa. Liike ja väistö – siinä se on.

Ottelu kestää kolme kertaa kaksi minuuttia.

– Mulla on tästä pikkasen enemmän kokemusta. Olen ollut siellä häkissä ennen. Hän ei ole ollut. Hän aloittaa nollasta. Mutta kyllä luotto on, että pääsen sellaiseen kuntoon, ettei vaaraa ole. En mä tyhmä ole, Palander miettii.

Ei voi pelätä

Palander oli alppihiihtourallaan kovassa paikassa lukemattomia kertoja. Mies starttasi maailmancupissa 196 kertaa, MM-kisoissa 17 kertaa ja olympialaisissakin kuudesti.

Häkki on kuitenkin eri asia kuin jäinen alppirinne.

– Eihän sieltä häkistä pääse pois. Käy itse pyörimässä tuolla, ja mä tuun katsomaan siihen viereen tällä lailla, että miltä tuntuu. Mutta ei sinne pelkäämään voi mennä. Sitten tulee turpaan ihan varmasti.

Montako kertaa aiot vielä nousta elämässäsi kehään?

– Menen nyt periaatteessa puolustamaan vyötä. Celebrity Championko se nyt oli. Jos Bullin voitan, niin joudunko kerran vielä menemään, ehkä. Ja sitten se on siinä, ihan maksimissa. Jos mä häviän, en mene ikinä enää, Palander vakuuttaa.

Toinen ihminen

Palander ei pidä toisen ihmisen lyömisestä.

– En. En vieläkään. Joudun vääntämään sellaisen urheilija- ja kilpailijamoodin päälle, ihan sama kuin alppihiihdossa aikanaan. Olihan se kilpaileminen siistiä, mutta siinäkin oli sellainen pelonsekainen tunne usein mukana. Sama tässä: naks – aivot narikkaan ja tee mitä osaat.

– En ole koskaan lyönyt kehän ulkopuolella ketään, eikä tulisi mieleen, että lähtisin lyömäänkään. Treenaaminen on hienoa, pistarit ja kaikki muu, vaikka se onkin vaikeaa mulle. Kaikki on uutta. Kädestä pitäen mulle pitää asioita opettaa. Vaikeinta on ehdottomasti ihmisen kohtaaminen, kun se lyö sieltä oikeasti takaisin.

Sparrimatsit poistivat lyömisen pelon.

– Nyt mulla ei enää käy toinen sääliksi, koska joka kerta otan parempia vastustajia vastaan sparrissa. Koskaan ei ole vielä ollut huonompaa vastustajaa. Olen aina alakynnessä, joten pakkohan se on puolustautua. Ja lyöminen on paras tapa puolustautua.

Treeni

Palander lopettaa päivätyöt lokakuun lopussa. Sitä seuraavat kolme kuukautta mies keskittyy kokonaan tammikuun lopun matsiin.

Palander harjoittelee Kohtla-Järvellä virolaisopein sekä Tampereella Askar Sarsenbajevin opein.

Tahti on kova.

– Marraskuun alusta alkaen teen kuusi treeniä viikossa. Eli kaksi salitreeniä, yksi aerobinen, lähinnä pyörä. Lenkki olisi parempi, mutta en voi hajottaa polviani enempää. Ja sitten on kolme kertaa lajiharjoittelua.

– Kerta päivässä treenataan Tampereella, joskus on pari treeniä. Valmentajat antaa mulle runtua, varsinkin Askar. Hän on kuuluisa siitä, että vetää toistomäärällä. Silloin jossain vaiheessa mä treenasin alppihiihtoa oikein helvetisti, mutta tämä on kestoltaan ja toistomääriltään ihan sairasta, Palander kuvailee kirosanojen saattelemana.

– Olen vielä huonossa kunnossa, mutta kyllä se siitä.

Palander kaipailee takaisin menetettyjä vuosia.

– Saatana, kun olisin 20 vuotta nuorempi. Olisi siistiä, kun treeni tarttuisi ja olisi jalat vielä olemassa. Olin aika kissa liikkeen suhteen silloin joskus, mutta sitä herkkyyttä ei tässä iässä enää ole.

Palanderia ei huoleta mikään asia tammikuun ottelun suhteen.

– Pitkään mä tätä mietin. Mutta kun päätöksen tein, niin ei tässä mikään askarruta.

Vastustajan löytäminen oli vaikeaa 49-vuotiaalle.

– Moni on liian kova mulle. Tuollaiset Jere Karalahdet, vaikka ovatkin ihan puuhastelijoita, niin olisivat liian kovia mulle. Samoin moni kiekkoilija olisi liian kova. En voi lähteä sellaisia vastaan. Ja sitten on tämä ikä vielä. Kolmekymppisillä on ihan eri asia vielä. Joku Stagala tiputtaisi mut kymmenessä sekunnissa, Palander miettii.

Urheilijan asenne

Palander ei halua paljastaa Mentula-matsin rahallista palkkiota.

– Eihän mulla ole edes sopimusta vielä. Alustavasti olemme toki neuvotelleet, mutta en mä sitä summaa voi tässä sanoa missään nimessä.

– C’mon angry dog, piiskaa Serimov Palanderia puolitoistatuntisen treenin loppuminuuteilla.

Pujottelun maailmanmestari virnistelee taustalla ja puhisee itselleen:

– Vittu kun läski hikoilee!

Serimov tykkää suomalaisen asenteesta.

– Kalle kuuntelee ja oppii hyvin asioita. Urheilijan asenne hänellä on. Meillä on hyvin aikaa vielä harjoitella, 33-vuotias valmentaja vakuuttaa.