Kansalaistaito koetuksella
Vene kaatuu järvenselällä, ja pelastusliivit jäivät rantaan. Kuinka vaikea on uida itsensä turvaan?
Kysymys on tuhansien järvien maassa aiheellinen. Suomessa kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä luonnonvesistöön putoamisen seurauksena.
Vastausta etsimme Lohjalta, jossa toimii Meriturvan pelastautumiskoulutusyksikkö. Tarkoituksena on hypätä Ojamon kaivoslampeen vaatteet päällä ja yrittää pohjoismaista uimataitotestiä.
Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen henkilö kykenee syvään veteen päätä myöten pudottuaan uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta vähintään 50 metriä selällään.
Oma uintitaustani lienee melko tyypillinen. Peruskoulun ja armeijan jälkeen uimiseni ovat olleet enimmäkseen löylyjen jälkeistä vilvoittelua mökkirannassa.
Pysyn kyllä pinnalla, mutta erityisen taloudellinen tai nopea tekniikkani ei ole. Uimataidon määritelmän olen kuitenkin aikoinani uimahallissa osoittanut täyttäväni.
Katso videolta, miten uiminen vaatteet päällä kylmässä avovedessä onnistui.
”Saa nähdä, miten käy”
Meriturvan pelastautumiskouluttaja Heikki Hämäläinen-Voima kertoo vaatteiden muuttavan uintia olennaisesti. Rantaan uimalla yrittäminen onkin lähtökohtaisesti huono vaihtoehto veneestä pudotessa.
– Jäät siihen kaatuneen veneen luokse. Se vene harvoin uppoaa. Sitten odotat, että tuuli painaa rantaan tai joku tulee hakemaan. Veneonnettomuus ei ole oikein hyvä paikka testata uimataitoa, Hämäläinen-Voima sanoo.
Vene saattaa kuitenkin karata ulottuvilta. Silti uimaan lähtemistä kannattaa harkita tarkkaan.
– Jos ei ole mitään selvää paikkaa, mihin uida, niin pääsääntöisesti kannattaa vain jäädä kellumaan ja sillä tavalla säästää voimia ja kropan lämpöä.
Hämäläinen-Voiman mukaan uimataitotestejä tehdään harvoin avovedessä. Tänään tehtävän testin lopputuloksesta hän ei vaikuta olevan mitenkään varma.
– Vesi on vielä aika viileää. Saa nähdä, miten käy.
Tsuida duida
Kellahdan veteen noin metrin korkuiselta laiturilta. Hämäläinen-Voiman ohjeistamana jään hetkeksi tasaamaan hengitystäni, ennen kuin aloitan matkan kohti sadan metrin päässä lammen keskellä törröttävää puskaa.
Ensimmäisten kymmenien metrien aikana uiminen tuntuu jopa yllättävän hyvältä, vaikka vaatteet hidastavat jo valmiiksi verkkaista uintivauhtiani selvästi. Kelluminen ei tunnu yhtään tavallista vaikeammalta, mutta erityisesti selkäuinti etenee melko mitätöntä vauhtia.
Puolimatkaa merkkaavan puskan vierestä takaisin laituria kohti lähtiessäni alan ymmärtää, miksi Hämäläinen-Voima puhui lämpimänä pysymisestä. Ajattelin epätaloudellisen uintitekniikkani kyllä pitävän minut lämpimänä, mutta niin vain keho tahtoo alkaa täristä.
Pääsen lopulta takaisin laiturille. Aikaa kului yli 20 minuuttia, mikä on kuljettuun matkaan nähden varsin paljon.
Testin tarkoituksena oli simuloida äkillistä veden varaan joutumista, mutta olosuhteet olivat tyynenä poutapäivänä lopulta verrattain suotuisat. Vastaava suoritus olisi vielä huomattavasti haastavampi, jos vedessä olisi aallokkoa, veressä promilleja tai mielessä veneonnettomuuden aiheuttama hätä.
Hätätilanteessa uimataitokaan ei välttämättä pelasta. Jos testi jostain lopulta kertoi, niin pelastusliivien tärkeydestä.
Kansalaistaito?
Nyt todistetusti uimataitoisena kuulun suomalaisten niukkaan enemmistöön. Kun asiaa vuonna 2022 kysyttiin suomalaisilta aikuisilta, vain 53 prosenttia vastaajista uskoi täyttävänsä uimataidon kriteerit.
Luku on samaa luokkaa kuudesluokkalaisten uimataitoa mittaavan kansallisen uimataitotutkimuksen kanssa. Viimeksi vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa kuudesluokkalaisista 55 prosenttia osasi uida, kun vuonna 2016 vastaava luku oli 76 prosenttia.
Taitoa voi peruskoulun uimatuntienkin jälkeen vielä harjoitella. Meriturvan Hämäläinen-Voima sanoo uimaseurojen ja kuntien järjestämien aikuisten uimakoulujen olevan hyvä keino oman uimataidon kehittämiseen.
– Hyvällä uimarilla tunninkin mittainen ammattilaisen antama opetus voi parantaa sitä uintisuoritusta merkittävästi.