Kuinka hyvän tavan mukaista puolustukselta on kyseenalaistaa epäillyn seksuaalirikoksen uhrin haluttavuus?
Kysymys on noussut pintaan alkuviikosta, kun vapaaottelija Makwan Amirkhanin seksuaalirikossyytteen käsittely alkoi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Espoossa.
Amirkhania syytetään muusikko Mira Luodin pakottamisesta seksuaaliseen tekoon Espoon Nuuksiossa kesällä 2016. Syyttäjän mukaan epäilty rikos tapahtui Julkkisselviytyjät-ohjelman kuvauksissa. Amirkhani on kiistänyt rikoksen täysin.
Julkisuuteen ovat nousseet erityisesti Amirkhanin oikeudenkäyntiavustajan Kari Uotin kommentit siitä, kuinka Amirkhani ei ole voinut tehdä väitettyjä tekoja Luodille, sillä Amirkhani ei ole pitänyt itseään vanhempaa Luotia seksuaalisesti haluttavana.
Lisäksi Uoti kyseenalaisti oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä Luodin motiivit oikeudenkäynnille ja kysyi, haluaako Luoti oikeudenkäynnillä huomiota itselleen.
Laaja sananvapaus
Rikosoikeuden professorin Sakari Melanderin mukaan kysymys siitä, mitkä ovat puolustusasianajajan tai oikeudenkäyntiavustajan sananvapauden tai hyvän maun rajat, on olennainen.
Lähtökohtana on, että asianajajalla tai oikeudenkäyntiavustajalla on oikeussalissa hyvin laaja sananvapaus.
– Puolustuksen tehtävä on puolustaa päämiestä, joten juristilla tai oikeudenkäyntiavustajalla on hyvin laaja harkintavalta siitä, minkä tyylistä puolustautumistaktiikkaa tai oikeudellista argumentaatiota käytetään, Melander sanoo.
Puolustuksella on parhaat edellytykset arvioida, mikä on paras strategia. Se, mikä merkitys puolustuksen puheille annetaan tai onko valittu strategia toimiva, on loppuviimein tuomioistuimen arvioitavana.
Melander huomauttaa kuitenkin, että asianajajiin ja oikeusavustajiin kohdistuu myös eettisiä velvoitteita, eikä sananvapaus ole rajatonta. Esimerkiksi vastapuoleen kohdistuva epäasiallinen kielenkäyttö joko oikeussalissa tai sen ulkopuolella ei ole sallittua eettisestä näkökulmasta.
Epäasiallisesta käytöksestä on mahdollista valittaa asianajajien valvontalautakuntaan. Valitukset eivät ole kovinkaan yleisiä, sillä lähtökohtaisesti asianajajat ja oikeudenkäyntiavustajat osaavat Melanderin mukaan noudattaa eettisiä velvoitteita.
Melander ei lähde ottamaan kantaa Uotin toimintaan oikeussalissa vaan jättää asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.
”Sitkeästi elävä myytti”
Mediatutkija Elina Tolonen pitää oikeudenkäyntiä poikkeuksellisena, sillä seksuaalirikoksia ei yleensä käsitellä erityisen yksityiskohtaisella tasolla, saati julkisesti.
Erityisen tapauksesta tekee Tolosen mukaan myös se, että molemmat osapuolet ovat ennestään tunnettuja julkisuuden henkilöitä.
Tolosen mukaan käsittelyn julkisuuden myötä laajemman yleisön tietoisuuteen on noussut tärkeitä ja periaatteellisia kysymyksiä seksuaalirikosten luonteesta: siitä, minkälaisia ne voivat olla ja kuinka tapaukset voivat nousta esiin vuosienkin jälkeen.
– On myös hyvä, että puolustuksen kommentti uhrin haluttavuudesta nousi esiin, jotta tällainen sitkeästi elävä myytti voidaan kumota, Tolonen pohtii.
– Uhrin haluttavuudella tai seksikkyydellä ei ole mitään tekemistä seksuaalirikoksen kanssa, vaan kyseessä on valtaan ja alistamiseen liittyvä rikos.
Tolonen pitää erikoisena sitä, että tällainen argumentti oikeussalissa ylipäätään esitettiin. Hänen mukaansa vastaavanlaisia näkemyksiä olisi voinut ajatella kuultavan 20–30 vuotta sitten.
Sakari Melanderin havaintojen mukaan uhrin haluttavuuteen liittyvä argumentointi ei seksuaalirikostapauksissa ole kovinkaan tyypillistä. Hänen mukaansa yleisempää on vedota siihen, että seksuaaliset teot ovat tapahtuneet yhteisymmärryksessä.
Huomionhakua?
Entä miten Tolonen ja Melander näkevät Uotin spekuloinnit siitä, haluaako Luoti oikeudenkäynnillä huomiota?
Tolonen sanoo, että laajaa julkisuutta saaneen tapauksen yhteydessä on luonnollista, että keskustelu viriää moneen eri suuntaan ja osapuolten motiiveja lähdetään arvailemaan.
– Vaikea kuitenkin ajatella, että kukaan lähtökohtaisesti haluaisi itselleen huomiota tällaisen tapauksen kautta. Vaikka huomiotaloudessa elämmekin, seksuaalirikosoikeudenkäynti on kuitenkin sen verran psyykkisesti raskas kokemus, että tuskin sillä ensisijaisesti huomiota tavoitellaan, Tolonen sanoo.
Melander puolestaan uskoo, että Uotin on tarkoitus horjuttaa käsitystä tapahtuneesta ja luoda esitettyä tapahtumainkulkua kohtaan epäilyjä.
– Oikeuden tuomioistuin on tässäkin kohtaa se, joka arvioi, onnistutaanko tällaisella strategialla horjuttamaan syyttäjän näyttöä.
Sosiaalisen median tuomarit
Uotin kommentit ja ylipäätään koko oikeudenkäynti ovat laajan mediahuomion myötä saaneet vilkasta keskustelua aikaan myös sosiaalisessa mediassa.
Tolosen mukaan ihmiset seuraavat oikeudenkäyntejä tiiviisti ja viihdyttävät itseään spekuloimalla mahdollisilla tapahtumilla.
– Somessa käy usein niin, että mielipiteet lyödään lukkoon ennen kuin varsinaista tuomiota tulee, ja näitä mielipiteitä voi olla todella vaikea muuttaa senkään jälkeen, Tolonen sanoo.
– Tällaisiin rikostapauksiin on hirveän helppo projisoida vahvoja tunteita. Niissä ojennetaan meille sankarit ja roistot tarjottimella, ja ne kutsuvat meidät pohtimaan isoja kysymyksiä hyvästä ja pahasta. Sosiaalisessa mediassa asetelmat ovat melko mustavalkoisia, hän jatkaa.
Melander painottaa sitä, että vaikka tapaus saakin laajaa mediahuomiota, tuomioistuimen päätökseen ja harkintaan julkisuus ei vaikuta.
Luodin ja Amirkhanin oikeustapauksen käsittely jatkuu keskiviikkona.