Kun loppuvuodesta 2015 itärajalle ja erityisesti Lapin rajanylityspaikoille alkoi virrata kasvavia määriä laittomia maahantulijoita, oltiin Rajavartiolaitoksen johdossa hyvin huolissaan. Pelkästään pohjoisilla Sallan ja Raja-Joosepin ylityspaikoilla turvapaikkaa haki loppuvuoden aikana lähes 700 henkilöä. Heidän joukossaan oli sekä Venäjää kauttakulkumaana käyttäneitä että pitkään Venäjällä oleskelleita ulkomaalaisia. Turvapaikkaa hakeneet tulijat edustivat yli 30 eri kansallisuutta.
Samaan aikaan Suomen rajojen valvonnasta vastaavassa Rajavartiolaitoksessa oli jo pitkään tehty uudistuksia, joilla tähdättiin säästöihin rajavalvonnan menoissa. Sopeuttamisohjelmia oli vuonna 2015 laitoksessa menossa kaksikin päällekkäistä yhtä aikaa. Suomessa oli luotettu siihen, että itärajan toisella puolella toimitaan hyvässä yhteistyössä, niin kuin tähän asti oli toimittu. Nyt tilanne kuitenkin muuttui hetkessä.
– Ilmiössähän Venäjän viranomaiset eivät enää estäneet laitonta maahantuloa. Se oli Venäjältä puhtaasti sopimusrikkomus, kapteeni Benjam Puustinen Rajavartiolaitokselta toteaa Iltalehdelle Venäjän aiheuttamasta ilmiöstä.
Suomen kannalta itärajan tilanne oli julkisuudessa aikanaan olleita tietoja selvästi uhkaavampi Rajavartiolaitoksen pitkään jatkuneiden leikkausten takia. Rajavartiolaitoksen toimintaa oli muutettu ja karsittu koko 2000-luvun alku. Viimeisimmät isot leikkaukset sen menoihin maan hallitus teki valtiontalouden sopeuttamistoimien nojalla vuonna 2014. Tilanteen tiukkuus selviää Puustisen tuoreesta Maanpuolustuskorkeakoululle tekemästä väitöstutkimuksesta, jota varten hän on käynyt läpi runsaasti Rajavartiolaitoksen vuosikertomuksia ja tilinpäätöksiä sekä haastatellut kyselytutkimuksella laitoksen upseereita.
– Rajavartiolaitos arvioi vallitsevassa turvallisuustilanteessa olevan välttämätöntä ylläpitää uskottava ja itsenäinen rajojen valvonta sekä varmistua valtakunnan rajan koskemattomuudesta, väitöskirjassa todetaan laitoksen huolestuneesta tilannearviosta.
Rajavartiolaitoksen johdon vuoden 2015 päätteeksi tekemien arvioiden mukaan itärajan valvonnan vähentäminen oli pysäytettävä ja palautettava se ainakin vuoden 2012 tasolle. Lisäksi vuonna 2015 toimintamenoihin kohdistetut leikkaukset ”heikensivät itsenäisen ja uskottavan rajaturvallisuuden ylläpitoa”.
”Muuttui täysin”
Puustisen tutkimustulosten mukaan 2010-luvun loppupuolella vallitsikin merkittävä ristiriita Rajavartiolaitoksen talouden sopeuttamistarpeen ja Venäjän takia kiristyneen turvallisuusympäristön vaatimusten sekä lisääntyneiden velvoitteiden välillä. Turvallisuusympäristöä muokkasi erityisesti Venäjän tekemä Krimin niemimaan valtaus vuonna 2014.
– Vanhentuneet valvontajärjestelmät edellyttävät uusimista. Rajavartiolaitoksella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yhteisesti tuotettavien valtion palvelujen nouseviin hintoihin, laitoksen toimintakertomukseen kirjattiin muun muassa.
– Varsin haastava tilanne se oli, siinä sopeuttamisohjelmien paineessa 2010-luvun alusta lähtien. Optimistinen arvio rajaturvallisuudestahan muuttui täysin vuoden 2014 jälkeen, Puustinen sanoo.
Hänen tutkimuksensa mukaan Rajavartiolaitoksen johdossa ei vielä vuoden 2014 lopussa pidetty ainakaan kirjausten perusteella mitenkään merkittävänä Venäjän rajavartiopalvelun ilmoitusta, että se oli ottanut kiinni jo noin 300 laittoman maahantulon yrittäjää. Määrä oli edelliseen vuoteen verrattuna kaksinkertaistunut.
Tilinpäätöksessä todettiin vain, että ”Lähialueella laittoman maahantulon paine on edelleen ollut Suomen rajoja suurempaa erityisesti Baltian maiden ja Puolan vastaisilla rajoilla.”
Puustinen korostaa, että kyse oli hyvin äkillisestä muutoksesta Venäjän toiminnassa, johon oli vaikea varautua.
Vielä vuonna 2013 Rajavartiolaitos korosti tilinpäätöksessään ennakoivaa varautumista Euroopan unionin ja Venäjän mahdolliseen viisumivapauteen. Kaksi vuotta aiemmin koko Euroopan unionin rajaturvallisuuden merkittävimmäksi haasteeksi oli puolestaan arvioitu Välimeren alueen epävakaa tilanne. Suurimmat uhkakuvat olivat siis etelässä, ei Suomen itärajalla.
Varoitus saatiin jo 2009
Loppuvuodesta 2015 Suomen pohjoisella itärajalla alkanut erittäin poikkeuksellinen laittomien maahantulijoiden virta Venäjältä jatkui vuoden 2016 helmikuun loppuun. Ilmiö saatiin katkaistua vasta, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin lupasi presidentti Sauli Niinistölle lopettaa sen.
Väitöskirjassa todetaan, miten Lapin rajavartiostossa itärajalla ilmiön aikana turvapaikkaa haki yhteensä yli 1 700 henkilöä. Turvapaikanhakijoiden joukossa esiintyi 37 eri kansalaisuutta. Puustinen kertoo väitöksessä, miten uuden ilmiön myötä itärajan valvonnassa oli palattu kylmän sodan aikaisiin tunnelmiin.
Poikkeuksellisen ilmiön takia rajavartijoita siirrettiin takaisin rajatarkastuksista itärajan valvontaan. Tätä ennen painopistettä oli pidetty raja-asemilla jatkuvasti kasvaneen itärajan liikenteen tarkastuksissa.
– Väheneviä resursseja keskitettiin tärkeimpiin tehtäviin. Siirrettävää teknistä valvontaa lisättiin itärajalla, toimintakertomukseen kirjattiin vuoden 2016 päätteeksi.
Viitteitä laittoman maahantulon kasvusta itärajalla oli Suomessa saatu jo vuonna 2009. Tällöin Kaakkois-Suomen rajavartioston maastorajalla otettiin kiinni Suomeen pyrkiviä afgaaneja. Kuudessa eri tapauksessa mukana oli yhteensä 21 laitonta maahantulijaa. Tapahtumien sarja laantui syksyyn mennessä.
– Kaakkoisrajalla afgaanien laiton maahantulo kasvoi ilmiöksi, jota ei ole Suomen ja Venäjän välisellä rajalla aikaisemmin havaittu, Rajavartiolaitoksen toimintakertomukseen kuitenkin kirjattiin.
Tätä ennen maastorajan luvatta ylittäneiden määrän oli kyllä havaittu kasvaneen jo vuodesta 2000 alkaen, mutta lukumääriä pidettiin vielä varsin vähäisinä. Vuonna 2006 niiden määrän raportoitiin hetkellisesti nousseen ”poikkeukselliseksi”, mutta tilanne rauhoittui, eikä erityisiä toimenpiteitä Rajavartiolaitoksen mukaan tarvittu.
Pulaa materiaalista
Väitöskirjan mukaan Rajavartiolaitoksen toimintaa oli uudistettu voimakkaasti jo 2000-luvun alusta lähtien. Ensimmäiset uudistukset perinteisiin nojanneessa laitoksessa aloitettiin jo 1980-luvun lopulla. Näiden myötä toimintaa ja organisaatiota muutettiin tehokkaammiksi läpi koko 1990-luvun. Tavoite oli panostaa erityisesti itärajan kasvavan ylitysliikenteen valvontaan. Maastorajalla satsattiin puolestaan Kaakkois-Suomeen, mutta karsittiin muualta. Kymmeniä pienempiä raja-asemia lakkautettiin, ja henkilöstöä siirrettiin isommille asemille ja pois palveluksesta.
2010-luvulle tultaessa Rajavartiolaitoksessa oltiin huolissaan henkilöstömäärän lisäksi myös rajajoukkojen materiaalitilanteesta. Väitöskirjaan haastatelluista laitoksen upseereista pääosa vahvistaa, että materiaalin määrä oli tuolloin ”puutteellinen”. Sitä oli kyllä suunniteltu hankittavaksi, mutta asia oli kesken.
Väitöskirjasta selviää, että 2010-luvulla myös Suomen rajajoukkojen sodanajan vahvuutta päätettiin vähentää merkittävästi noin 22 500 rajasotilaasta 8 500 rajasotilaaseen. Puustinen kertoo, että huomattavasta joukkojen määrän leikkaamisesta huolimatta niiden suorituskyky lopulta parani.
– Joukoille kohdennettu kalusto kehittyi, ja tehtävätyyppejä uudistettiin, hän sanoo.
Rajajoukkoja kehitettiinkin vastaamaan Suomen puolustamisessa oleellisena uhkana pidetyn strategisen iskun torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn.
– Supistamistarpeista huolimatta niiden tulivoiman ulottuvuutta ja tehoa kasvatettiin, rajajoukkojen liikkuvuutta lisättiin sekä parannettiin johtamisedellytyksiä, taistelijoiden suojaa, taistelukestävyyttä ja itsenäistä evakuointikykyä, väitöskirjassa listataan.
2010-luvulla Rajavartiolaitoksen haastavaksi koettua henkilöstömäärää saatiin vähitellen paikattua uudella teknisellä valvonnalla. Tämän mahdollisti vanhentuneen valvontakaluston korvaaminen uudella, joka oli tekniikaltaan huomattavasti aiempaa varmempaa. Lopulta vuonna 2016 Rajavartiolaitos pystyi hankkimaan itärajalle siirrettävän valvontalaitteiston, joka koostui riistakameratyyppisistä laitteista.
Samana vuonna rajajoukkojen riittävyyden turvaamiseksi poikkeustilanteessa perustettiin myös rajavartiomiesten reservijoukot Rajavartiolaitoksen eläkeläisistä.
”Esiintynyt haastetta”
– Rajojen valvonnassa on esiintynyt haastetta laajan laittoman maahantulon uhkan pelotteessa ja aloitteen tempaamisessa, Puustinen toteaa väitöskirjan lopussa.
Iltalehdelle hän kertoo pitävänsä tärkeänä, että niin sanotun hybridivaikuttamisen tärkeys ja luonne ymmärretään Suomessa sekä myös EU:ssa ja Natossa. Venäjän itärajalla toteuttama välineellistetty laaja laiton maahantulo on yksi hybridivaikuttamisen muoto. Vuosina 2015–2016 tapahtunutta ilmiötä Puustinen pitää merkittävänä esimerkkinä uhkasta, joka pitää ymmärtää.
– Tämähän on nyt mennyt oikeaan suuntaan Suomessa, EU:ssa ja Natossakin. Pelotteeseen liittyen meillä on käynnissä olevia hankkeita, kuten itärajan esteaita, hän sanoo.
Väitöskirjassa Puustinen toteaa, että aloitteellisuus on rajojen valvonnassa puolustusvalmiuksineen arvokasta ja merkityksellistä.
– Lisäksi jo valmiussuunnittelussa tulisi kyetä ennakkoluulottomasti mielikuvitusta hyödyntäen huomioimaan erilaiset vaihtoehdot omien toimintamahdollisuuksien joustavaksi monipuolistamiseksi. Rajojen valvonnan laajan laittoman maahantulon viitekehyksessä tämä tarkoittaisi esimerkiksi siirtolaisvirtojen määrän, laadun ja suuntautumisen kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä.
Puustisen mukaan tärkeää on myös, että päättäjille tulisi pystyä antamaan mahdollisimman yhtenäinen analysoitu tilannekuva.
– Tilannekuva Suomessa viranomaisilla on hyvä. Kiinnitänkin väitöskirjassa huomiota tilannekuvan jakamiseen myös liittolaisten kanssa Nato-Suomessa, hän sanoo.
Puustisen laajan väitöstutkimuksen johtopäätös ja oppi onkin, että ”myös rauhanomaisena aikana on hyvä pitää kiinni rajaturvallisuudesta”.
Venäjän rajavartio alennustilassa
Samaan aikaan kun Suomessa uudistettiin Rajavartiolaitosta ja suljettiin raja-asemia, myös Venäjän rajavartiopalvelua muokattiin täysin uuteen uskoon vuosina 2000−2007. Sen uudistus sisälsi uuden rajavalvontastrategian, joukkojen suuntaamisen etelärajoille ja ammattimaistumisen.
Venäjän rajavartiopalvelun isoa muutosta käydään läpi kapteeni Benjam Puustisen tuoreessa itärajan valvontaa tutkineessa Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirjassa. Siinä kerrotaan miten ammattimaiseksi muuntumassa ollut Venäjän rajavartiopalvelu (FPS) liitettiin vuonna 2003 turvallisuuspalvelu FSB:n osaksi.
– Muutoksella ei ollut välittömiä vaikutuksia Suomen rajan valvontaan. Venäjän rajavartiopalvelu jatkoi resurssiensa keskittämistä Keski-Aasian ja Kaukasian suuntiin, Suomen Rajavartiolaitoksessa todettiin väitöskirjan mukaan.
Vaikka Puustisen tutkimuksen perusteella Venäjän rajavartiopalvelun uudistumisella ei ollut Suomen rajaturvallisuuteen 2000-luvun alussa suurempaa kielteistä vaikutusta, seurattiin Suomessa isoa uudistusta huolissaan. Näkyvin muutos oli, että Venäjän rajavartioasemaverkosto harventui kolmasosaan Suomen välisellä rajalla vuosina 2001−2006.
– Rauhallinen rajatilanne saattaa jatkossa järkkyä, sillä rajavartiopalvelu ilmoitti vähentävänsä henkilöstöään ja vartioasemiaan Suomen rajalta jopa 50 prosenttia, jo vuonna 2000 Rajavartiolaitoksen toimintakertomuksessa ja tilinpäätöslaskelmissa raportoitiin.
Vastuu jää Suomelle
Vuoden 2005 lopussa Rajavartiolaitoksella oli jo tarkkaa tietoa siitä, että Venäjä aikoi lakkauttaa lähes kolmanneksen Suomen vastaisen rajan asemistaan.
– Lakkauttamiset aloitettiin Suomen vastaiselta rajalta vuonna 2001. Tuolloin rajalla toimi 93 rajavartioasemaa. Syksyllä 2005 lakkauttamisissa käynnistyi uusi vaihe ja rajavartiopalvelu ilmoitti merkittävistä uusista leikkauksista, joiden mukaan asemien määrä vähennetään vuoden 2005 alun 64 asemasta 34 asemaan vuoden 2006 loppuun mennessä, Rajavartiolaitoksen johdossa huomioitiin.
– Venäjän uusi rajavalvontastrategia muuttaa tilannetta myös Suomen ja Venäjän rajalla. Henkilöstön ja vartioasemien vähentäminen, yhtenäisen valvontalinjan ylläpidosta luopuminen ja siirtyminen liikkuvampaan valvontaan tulevat vääjäämättä heijastumaan rajavalvonnan tasoon. Vastuu yhteisen rajan valvonnasta jää enenevästi Suomen Rajavartiolaitokselle, väitöskirjaan päätyneessä arviossa todettiin myös.
Suomessa havaittiin kuitenkin, että uudistuksessa oli hyviäkin puolia. Venäjän rajavartiopalvelun ammattimaistuminen poisti aiemmin esiintyneet venäläisten varusmiesten luvattomat rajanylitykset Venäjältä Suomeen. Ammattimaistuminen tarkoitti, että varusmiehet korvattiin palkatuilla rajavartijoilla.
Puustinen kertoo Iltalehdelle, että juuri nuo yksittäiset loikkaukset rajalla jäivät nyt pois ja tätä pidettiin Suomessa hyvänä asiana. Silti nimenomaan Venäjän rajavartiopalvelun uudistumisen suunta huolestutti.
– Neuvostoliiton hajottua Venäjän rajavartiopalvelu oli alennustilassa.
Hän kertoo, että lopulta uudistuneen toiminnan arvioitiin kuitenkin olevan ammattimaista. Lisäksi rajavartioasemien huomattavasti pienempi määrä vastasi yksi yhteen Suomen asemien määrää, sen jälkeen kun Suomessakin niitä oli iso määrä lakkautettu.
Puustisen väitöskirjassa käydään läpi miten Rajavartiolaitos oli varautunut itärajalla laittomaan maahantuloon Venäjältä Suomeen jo Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alkupuolella. Lopulta laajan laittoman maahantulon ilmiö koettiin vasta vuosina 2015–2016 Venäjän mahdollistaessa sen.
Kapteeni Benjam Puustisen väitöskirja ”Suomen itärajan valvonta – kylmän sodan päättymisestä 2020-luvun alkuun” (MPKK 2026) tarkastettiin Maanpuolustuskorkeakoulussa perjantaina 26. kesäkuuta pidetyssä väitöstilaisuudessa.
