– Sinisilmäisyydestä on päästävä eroon.
Näin sanoo dosentti Tuomas Raivio, joka oli tekemässä valtioneuvoston kanslian tutkimusraporttia Suomen vesihuoltojärjestelmästä.
Maanantaina julkaistussa raportissa kerrottiin Suomen vesihuollon turvallisuusuhkista. Uhkiksi mainittiin muun muassa droonit.
Venäjä on osana laitonta hyökkäyssotaansa iskenyt Ukrainan vesihuoltoon. Ukrainalaiset kertoivat kokemuksistaan Suomelle ja antoivat tietoa siitä, miten vesilaitosten turvallisuutta voidaan parantaa.
Raivion mukaan maailmantilanteen muututtua myös vesihuoltosektorilla täytyy ymmärtää, että on olemassa pahantahtoista vaikuttamista.
– Kaikki tahot eivät välttämättä ole ymmärtäneet sitä mahdollisuutta. On luotettu siihen, ettei mitään tapahdu, hän sanoo.
Raivion mukaan ukrainalaisten oppeja pidettiin arvokkaana suomalaiselle vesihuoltosektorille.
– Se oli hyvin herättelevää. On hyvä tiedostaa, että näin kammottavia asioita tapahtuu lähes naapurimaassamme.
Kriittinen palvelu
Suomi ei ole välittömän sotilaallisen uhan kohteena, mutta myös täällä on viime vuosina tunnistettu vesihuollon infrastruktuurin tärkeys ja tarve suojella sitä.
Raportin mukaan vesihuolto on yksi yhteiskunnan kriittisimmistä palveluista. Häiriöt voisivat aiheuttaa laajoja seurauksia, kuten terveysriskejä ja yhteiskunnallista epävarmuutta.
– Jos jotakin alkaisi tapahtua, vesihuolto tulee aivan varmasti olemaan vaikuttamisen kohteena, Raivio sanoo.
Vesihuolto voi olla alttiina erilaisille hybridioperaatioille. Raivio kuvailee ”sinisilmäistä” vesihuoltoa oivaksi kohteeksi, jos epäjärjestystä haluttaisiin aiheuttaa.
Hän nostaa esiin esimerkkiskenaarion.
– Vatsatautiepidemia kymmenellä paikkakunnalla, joka jäljitettäisiin talousveteen, olisi oiva keino herättää hermostumista.
Isoja puutteita
Tuore tutkimusraportti paljasti useita puutteita Suomen vesihuoltojärjestelmässä.
Suomen vesihuollon tilaa selvitettiin muun muassa useiden eri asiantuntijoiden haastatteluilla. Niistä kävi ilmi, miten turvallisuustilanteen muutokseen on havahduttu. Suuremmilla laitoksilla on tyypillisesti enemmän osaamista ja resursseja, pienemmillä ei.
Vesihuoltolaitosten fyysinen suojaus on mennyt parempaan suuntaan, mutta erot ovat siinäkin merkittäviä. Aitauksia, lukituksia, kulunvalvontaa ja kameravalvontaa on tullut lisää, mutta niitä on ollut ennenkin.
– Pienikokoisissa laitoksissa on ajateltu pitkään, että siellä jos jotain sattuu niin okei sitten sattuu. Ollaan menty jonkin sortin tuurilla, Raivio sanoo.
Raportissa pidetään ongelmana myös vesihuollon ikääntymistä ja korjausvelkaa. Raivio pitää kyseistä ongelmaa tällä hetkellä suurimpana.
– Korjaaminen vaatisi paljon resursseja, hän toteaa.
Raivon mukaan resilienssi on tärkeä asia vesihuollossa. Hän toivoo, että raportin myötä varauduttaisiin myös fyysisiin uhkiin.
– Se olisi tärkeää jo vaikka sillä tasolla jo, että jos vedenottamolla on tuntemattomia ihmisiä, niin heidät pitäisi ohjata pois sieltä, eikä mennä juttelemaan mukavia.
Muutoksia tapahtunut
Raportin mukaan jo aiemmat tarkastelut osoittavat, että suurin haaste ei ole tiedon puute, vaan sen käytännön soveltaminen ja jalkauttaminen eri organisaatiotasoille:
Erityisesti pienissä ja keskisuurissa vesihuoltolaitoksissa resurssit, osaaminen ja valmiudet turvallisuustyön kehittämiseen voivat olla rajallisia. Nykyinen ohjeistus on usein hajanaista, vaikeasti omaksuttavaa tai liian yleisluonteista, mikä heikentää sen käytettävyyttä arjessa. Turvallisuustieto ei aina tavoita organisaation kaikkia tasoja eikä muutu konkreettisiksi toimintatavoiksi.
Raivion mukaan raportin osana luotiin verkkokurssi, jolla pyritään antamaan eväitä pienemmille vesilaitoksille ja vesiosuuskunnille.
– Pyrimme vastaamaan siihen, miten yksinkertaisilla keinoilla pystyttäisiin tekemään aika paljonkin ja sulkemaan uhkia pois.
Raivio toteaa samalla, että kentällä on tapahtunut jo todella paljon muutoksia turvallisuuden parantamiseksi.
– On ikävää, että muutamassa vuodessa on jouduttu jopa nollilta aloittamaan tällaisten asioiden pohtiminen uudestaan. Mutta tämä on loistava tilaisuus panna vesiresilienssiä kuntoon ja saada painoarvoa asioille.
