Maailman ympäri kävelevä suomalainen Taina Liekari, 57, kohtasi ongelmia, kun hän ylitti Luoteis-Kiinassa sijaitsevaa Xinjiangin autonomista aluetta.
– Täytyy sanoa, että Xinjiang oli aivan hirveä. Minua kuulusteltiin joka päivä poliisien toimesta ja ne kuulustelut eivät olleet vain sellaisia, että mistä tulet, minne menet ja näytä passi, Liekari kertoo Iltalehdelle etäyhteyden välityksellä.
Liekari aloitti matkansa vuonna 2024 ja Kiinaan hän saapui noin kolme kuukautta sitten. Matkan käänteitä päivitetään tiiviisti sosiaaliseen mediaan ja usein niistä paistaa positiivinen ja matkan aikana vastaan tulleiden ihmisten avuliaisuutta ylistävä ihminen.
Nytkin hän muistaa leveästi hymyillen huomauttaa, että osa Xinjiangin asukkaista oli todella ystävällisiä, ihania ja lempeitä ihmisiä, mutta ongelmat virkavallan kanssa kieltämättä jättivät hieman pahan maun suuhun koko alueesta.
– Se alkoi olla jo tosi ahdistavaa. Oikein kun näki poliisin, niin saman tien tuli kauhistus, että apua taas minut pysäytetään. En nyt ehkä lähtisi ensimmäisenä Xinjiangiin lomalle.
Tiukalle valvonnalle Xinjiangissa on syynsä. Kiinan hallinto on jo vuosia vainonnut ja sortanut alueella asuvaa uiguuriväestöä. Esimerkiksi vuosien 2017–2021 aikana alueella pidätettiin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan yli puoli miljoonaa ihmistä.
Viimeksi tammikuussa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto taas ilmaisi huolensa siitä, miten Kiinan hallinto käyttää uiguureita pakkotyössä. Monissa tapauksissa pakkotyö on voinut täyttää jopa orjuuttamisen tunnusmerkit.
Poliisien kuulustelut saattoivat Liekarin mukaan kestää kaksikin tuntia, eikä hän saanut niiden aikana useinkaan tarkistaa virkavallan tivaamia tietoja puhelimestaan. Poliisia kiinnosti kaikki Liekarin käyttämistä yöpaikoista aina hänen vanhempiensa osoitteeseen asti.
– Ja kun yritin selittää, että molemmat vanhempani ovat kuolleet, että ei heillä ole osoitetta, niin silti sitä väännettiin ja käännettiin, että kyllä heillä täytyy joku osoite olla.
– Se oli aivan katastrofi välillä, Liekari kertoo hieman jopa naurahtaen tilanteelle.
Kärventävä helle
Kiinan jälkeen edessä ovat Etelä-Korea ja Japani. Niiden jälkeen Liekarin on tarkoitus palata vielä Kiinaan ja kävellä maata etelään aina Hongkongiin asti, joka on itse asiassa tullut jo hetkellisesti matkan aikana tutuksi.
– Kiinaan pääseminen oli todella vaikeaa. Kesti kauan, että sain viisumin ja lopulta oli pakko mennä Hongkongiin, mistä sain sen sitten hankittua.
Liekari joutuukin välillä poikkeamaan kävelyreitiltään, mutta itse kävelymatka jatkuu aina samasta pisteestä, mihin hän on jäänyt. Alun perin matkan oli tarkoitus kattaa neljä mannerta, mutta nyt matkasuunnitelmat kasvoivat viiden mantereen mittaiseksi.
– Kun nyt tällä reissulla ollaan, pitää mennä oikein kunnolla! Liekari sanoo iloisesti.
On vaikea olla hymyilemättä, kun kuuntelee positiivista Liekaria ja katsoo hänen videoitaan sosiaalisessa mediassa. Vastoinkäymisistä huolimatta hän tuntuu olevan jatkuvasti iloisella mielellä ja arvostavan saamaansa apua.
Ennen haastatteluakin hän sai tien varresta kyydin hotellille, jotta ehti sovittuun aikaan koneensa ääreen. Liekari luuli kyydin tarjonneiden paikallisten vievän hänet suoraan kohteeseen, mutta matkaan tulikin muutama lisäetappi.
Ensin käytiin ihastelemassa paikallista museota ja sen jälkeen vielä kyytiä tarjonneiden ihmisten kotonakin.
– Oli kiva käydä siellä. Syötiin hetki melonia ja juotiin teetä ja näin. Sitten pääsin tänne ja kerkesin kuitenkin.
Kiinan osalta yksi rankimmista osuuksista on nyt takana, kun Liekari pääsi viimein Gobin autiomaan viimeiseen kulmaan Shandanin maakuntaan.
Euroopassa on tänä kesänä kärvistelty kovissa helteissä, mutta Liekari saa ne kuulostamaan viileiltä, kun hän kertoo, että Gobin läpi käveltiin yli 40 celsiusasteen kuumuudessa.
– Vaikka olen ottanut kärryt käyttöön sitä varten, että saisin kannettua tarpeeksi juotavaa mukanani, niin välillä tuntuu, että on liian kuuma.
30 kilometriä päivässä
Liekari joutuu kysyttäessä hieman itsekin miettimään, monesko maa Kiina on hänen matkallaan. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen hän päätyy lukuun 18.
Matka alkoi Espanjasta, läpi Euroopan Turkkiin asti ja siitä Georgian, Azerbaidžanin, Kazakstanin, Uzbekistanin ja Kirgisian kautta aina Kiinaan saakka. Kilometrejä pelkästään matkaosuudelta on kertynyt nyt tarkalleen 12 751.
Verkosta löytyvä laskuri antaa arvioksi, että matkan aikana olisi kertynyt kevyet 18,4 miljoonaa askelta. Liekari kertookin, ettei enää edes tarkalleen muista, monetko kengät matkan aikana on kirjaimellisesti kävelty loppuun.
– Minun siskollani on Excel-taulukko, johon hän aina merkitsee, kun kengät vaihtuvat. Heitän itse nyt hatusta, että kuudennettoista kengät olisi nyt menossa.
Päivittäin Liekari kertoo pyrkivänsä kävelemään noin 30 kilometriä. Usein tavoite saattaa kuitenkin ylittyä ja hän kertookin rikkoneensa hiljattain oman ennätyksensä yhden päivän aikana kävellyssä matkassa.
– Aikaisempi oli 94 kilometriä Kazakstanissa ja nyt täällä tuli 102 kilometriä yhdessä päivässä, Liekari sanoo hymyillen leveästi.
Kävellessä Liekari ei kuuntele musiikkia vaan on omissa ajatuksissaan tai keskustelee ystäviensä kanssa.
– Minulla on ihania ystäviä, joista jollain on aina aikaa jutella ääniviestein.
Uutta tekemistä Liekari on kehitellyt myös niille tauoille, jotka hän pitää kävelystä. Seuraavaksi olisi tarkoitus hänen mukaansa alkaa kasvattaa ”muitakin kuin pohjelihaksia” ja aloittaa voimaharjoittelu.
– Nyt minulla on eräs henkilö, jonka avulla laitetaan minut oikein timmiksi mummoksi.
Kaipaus
Liekarin matkaan on mahtunut jos jonkinlaista vastoinkäymistä ja niistä aiheutunutta kiertoreittiä.
Matkan aikana hän on joutunut autokolariin, Bulgariassa villikoiralauman hyökkäyksen kohteeksi, yhdeksän vuotta kestänyt avoliitto päättyi ja omien jo aikuisikäisten lasten tapaaminen on ollut vaikeaa.
– Olemme lasten kanssa yhteydessä viestintäsovellusten avulla, mutta en ole päässyt halaamaan ja konkreettisesti tapaamaan heitä. Sitä kaipaan suunnattoman paljon.
Onko missään vaiheessa kaduttanut, että lähdit matkalle?
– Ei, sitä ei ole ollut, kuuluu nopea ja määrätietoinen vastaus.
Tulevaisuudesta ja matkan päätöksestä Liekarin on vaikea sanoa vielä mitään. Se on varmaa, että suunnitelmien mukaan matka päättyy Espanjaan ja sen jälkeen tarkoitus on käydä Suomessa juurikin perheen luona.
Sen jälkeen kaikki on kuitenkin vielä avoinna. Liekari on kävellyt ennen maailmanympärysmatkaansa Espanjasta Suomeen ja useaan otteeseen myös kuuluisan Camino de Santiago -pyhiinvaellusreitin.
Kun pääset nykyisen matkasi päätöspisteeseen, ovatko kävelyt sen jälkeen niin sanotusti käveltyjä?
– Luulen, että vasta kun jalat eivät enää toimi, niin minun kävelyni loppuu, koska se saa minut onnelliseksi ja jotenkin rauhoittaa mieltä, Liekari vastaa leveä hymy kasvoillaan.
