Wrexham-manageri Phil Parkinson ei vastaa lainkaan ennakko-odotuksia.
Disneyn suoratoistosarjasta maailmanmaineeseen noussut 58-vuotias englantilainen kättelee ryhdikkäästi, mutta puhuu varsin hennolla äänellä.
Mielikuva ei vastaa ollenkaan sitä kroonisesti kiroilevaa ja huutavaa manageria, joka televisiosarjassa pitää sotilaallista kuria walesilaisseuran pukuhuoneessa.
Wrexham nousi kolmena keväänä (2023–2025) peräkkäin aina yhden sarjaportaan ylemmäs, kunnes kiito vihdoin pysähtyi tänä vuonna, jolloin seura jäi kahden pisteen päähän Valioliigan nousukarsinnoista.
– Olemme luonnollisesti pettyneitä, mutta toisaalta meidän pitää olla tyytyväisiä seitsemänteen tilaan Mestaruussarjassa. Olemme päässeet todella pitkälle lyhyessä ajassa, Parkinson sanoo Iltalehdelle.
– Tietenkin olisimme halunneet yrittää karsinnoissa, mutta meillä on nyt huomattavasti vahvempi joukkue kuin viime kesänä. Toivottavasti olemme jälleen kilpailukykyisiä.
Helsinkiin
Iltalehti tapasi Wrexham-managerin toukokuun lopussa Manchesterissa. Ajatus oli jo silloin heinäkuun 18. päivässä, jolloin joukkue kohtaa paikallisen Unitedin Helsingin Olympiastadionilla.
Kyseessä on Wrexhamin harjoituskauden toinen ottelu.
– On aina hyvä verrata omaa tasoa Valioliiga-joukkueita vastaan, koska sinne mekin haluamme päästä. Se on tärkeä mittari, Parkinson sanoo pehmeällä äänellä ilman ensimmäistäkään kirosanaa.
– Kaikki sanovat, ettei näillä harjoitusotteluilla ole mitään merkitystä, mutta matsipäivänä jokainen haluaa voittaa. Valmistan joukkueen aina sitä ajatellen.
Parkinson oli täysin tuntematon futisammattilainen ennen kuin Hollywood-tähdet Ryan Reynolds ja Rob McElhenney ostivat Wrexhamin itselleen.
Seura pelasi tuolloin vielä Englannin neliportaisen liigapyramidin ulkopuolella.
Disneyn kanssa solmittu yhteistyösopimus toi kuitenkin valtavan näkyvyyden, joka lopulta heijastui myös menestykseen kentällä.
– Olimme järkyttyneitä, kun kävimme dokumenttisarjan julkaisun jälkeen ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa. Yleisö tunsi niin tarkkaan joukkueen pelaajat ja Wrexhamin tarinan.
– En itse pelannut koskaan korkeimmalla tasolla. Julkisuus tuntuu ihan kivalta.
Iso muutos
Modernin futisseuran johtaminen on kuin valtava PR-operaatio. Jalkapallosta on tullut olennainen osa globaalia viihdebisnestä.
– Muistan itse pari ensimmäistä harjoitusleiriä, jolloin menimme armeijan kasarmeille pariksi viikoksi. Nykyään se olisi mahdotonta, Parkinson nauraa.
– Treenasimme siellä laivaston erikoisjoukkojen kanssa. Opimme heidän harjoittelustaan ja kuristaan. Se olisi hulluutta tänä päivänä, peliurallaan Southamptonia, Burya ja Readingia edustanut manageri jatkaa.
Vaikka Wrexham on ääriesimerkki huomiotalouden merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, kiittää Parkinson seuran filmitähtiomistajia.
– Rob ja Ryan ovat olleet mahtavia, koska he uskovat niihin ihmisiin, jotka he ovat palkanneet tekemään työtä. Silti he ovat koko ajan kiinnostuneita ja mukana jokaisessa pelaajaostossa. Mutta he antavat meidän tehdä työtämme, mikä on fantastista.
”Se on tärkeää”
Futiksen muuttuminen näkyy ehkä selvimmin näissä kesän harjoitusleireissä. Vielä Parkinsonin pelaajauralla lehdistö ei juurikaan ollut kiinnostunut niistä.
Nyt tilanne on täysin toinen.
– Meidän pelaajillamme on kaikilla GPS-laitteet mukana, jotta voimme seurata heidän kuntoaan koko ajan. Minun pelaajaurallani jotkut tulivat lomilta vähän ylipainoisina, mutta nyt siihen ei ole enää varaa.
Vielä 15 vuotta sitten huhuttiin kosteista baarireissuista ja krapula-aamuista.
– Näillä harjoitusleireillä on tärkeä rooli myös joukkuehengen kannalta, mutta jätkät ymmärtävät, että kyseessä on työmatka. Aikakausi on erilainen.
Parkinson kuitenkin korostaa, että hänen pelaajillaan pitää olla mahdollisuus käydä myös Sibelius-monumentilla tai Suomenlinnassa.
– En ole aiemmin käynyt Suomessa. Odotan sitä innolla. Annan myös pelaajien käydä katsomassa nähtävyyksiä, jotta he pääsevät myös Helsingin tunnelmaan. Se on tärkeää.
