Voice of Freedom Повна версія

”Kiroilin ja itkin” – Tältä tuntui tappio Sanna Marinille

· Main news

Joulukuussa 2019 Antti Lindtman kärsi SDP:n puoluevaltuuston äänestyksessä täpärän tappion Sanna Marinille.

Marin voitti Lindtmanin äänin 32–29. Vaalissa äänestettiin demareiden uudesta pääministeriehdokkaasta, kun pääministeri Antti Rinne oli joutunut jättämään eronpyyntönsä hallituskumppani keskustan vedettyä häneltä pois tukensa.

Panoksena oli siis pääministeriys.

Puoluevaltuusto kokoontui sunnuntai-iltana Pikkuparlamentissa Helsingissä.

Lindtman halusi tehdä eron Rinteen ja Marinin ajamaan poliittiseen linjaan, jossa elinkeinoelämä nähtiin usein vastustajana.

– Halusin uuden alun. Ei vain jatketa Rinteen hallitusta, vaan luodaan uusi luottamus. Hallituksen ja elinkeinoelämän välit olivat tulehtuneet pahasti. Kun on vallassa, on mahdollisuus pakottaa omat tavoitteensa läpi. Se ei ole hyväksi maalle, Lindtman kirjoittaa perjantaina ilmestyneessä kirjassaan Tulirinta (Readme).

Linjaero

Ehdokaspuheessaan Lindtman ojensi kättään myös elinkeinoelämän suuntaan.

– Pääministerin pitää olla suunnannäyttäjä ja linjanvartija. Siksi sanon, että meidän on oltava kiinnostuneita myös yritysten elinkelpoisuudesta ja menestyksestä, Lindtman sanoi puheessaan.

Hän painotti, että hallituksen onnistumisen avainehto on huolehtiminen hyvästä talouskehityksestä. Hevoset pitää valjastaa vankkureiden eteen eikä toisinpäin.

Niukka tappio kirvoitti Lindtmanissa spontaanin reaktion.

Äänestyksen jälkeen hän asteli kohti Pikkuparlamentin yläkerroksiin vievää hissiä ja lohkaisi nyt tietävänsä, miltä hiihtäjä Juha Miedosta tuntui olympiakullan menettäminen yhden sekunnin sadasosan erolla Lake Placidissa talvella 1980.

”Perkeleen perkele”

Kolmannen kerroksen työhuoneessa tunteet ja paineet purkautuivat.

– Rojahdin tuolille, kiroilin ja itkin: voi perkeleen perkele!

Tunnekuohu yllätti Lindtmanin vaimon Kaija Stormbomin. Lindtman oli lähtenyt haastamaan Marinia ja ajatellut, että vaalissa oli vain voitettavaa.

Sitä totisesti oli, sillä pääministeriys on monen kansanedustajan unelma.

Tappio kouraisi yllättävän syvältä. Näin Lindtman kokee.

Kun itkut oli itketty ja kiroilut kiroiltu, Lindtman palasi alakertaan ja lupasi tukea pian pääministeriksi nousevaa Marinia.

– Menin siitä vielä oluelle. Kun illan muuttuessa yöksi tulin kotiin, sanoin Kaijalle: ’Tällä oli tarkoitus’, Lindtman kirjoittaa.

Hän jatkoi eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Marinin operaatio

Vuotta myöhemmin Marin yritti syrjäyttää Lindtmanin eduskuntaryhmän johdosta.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sairastui ja joutui jäämään väliaikaisesti sivuun.

Varapuhemies Rinne tahtoi Ojala-Niemelän sijaiseksi. Marin kaavaili Lindtmanista eduskunnan varapuhemiestä.

Politiikan sisäpiirissä arvioitiin yleisesti, että Marin olisi halunnut eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ystävänsä Ilmari Nurmisen.

– Sanna esitteli kuvion. Koetin väistää asian mahdollisimman diplomaattisesti lupaamalla harkita asiaa. Asia unohdettiin varmaan kiireiden takia varmistaa minulta, joten kun järjestely tuotiin julkisuuteen, jouduin kieltäytymään kauniisti tarjouksesta. Jotkut tulkitsivat sen näpäytykseksi Sannalle, mutta en oikein koskaan päässyt selville koko operaation tarkoituksesta, Lindtman kertoo kirjassaan.

– Koin lopulta, että välillämme vallitsi luottamus, hän jatkaa.