Yhdysvalloissa käydään kriittiset välivaalit tänään tiistaina, ja maan kansalaiset pääsevät valitsemaan itselleen uudet edustajat 435-paikkaiseen edustajainhuoneeseen, 35 senaattoria senaattiin sekä lukuisan määrän kuvernöörejä ja muita osavaltioiden viranhaltijoita.
Näistä kaikista välivaaleissa käynnissä olevista kisoista vain osa on todellisuudessa millään lailla kilpailullisia.
Kaksipuoluejärjestelmä, pitkään viroissaan toimineet henkilöt ja osavaltioiden vuosien saatossa muovaantunut äänestyskäyttäytyminen tekevät sen, että suuri osa paikoista on käytännössä päätetty jo esivaaleissa.
Tänä vuonna erityishuomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää etenkin tiettyihin jaossa oleviin senaatin paikkoihin. Mikäli mielipidemittaukset ovat edes osittain oikeassa, tulee edustajainhuoneen hallinnan ottamaan vaalien jälkeen demokraattipuolue.
Näin ollen senaatin hallinta on muodostunut näiden vaalien todelliseksi kisaksi. Demokraatit tarvitsevat yhteensä neljä uutta paikkaa kammetakseen kongressin ylähuoneen enemmistön itselleen.
Tänä vuonna todellisia taistoja senaatista käydään noin 15 osavaltiossa. Iltalehti poimi näiden joukosta vielä viisi kovaa kisaa, joita kannattaa seurata vaalipäivänä.
Texasin yllätys
Tämän vuoden senaattikisan kenties suurin valinta tehdään Texasissa. Osavaltio on viimeksi valinnut vaaleilla demokraattisenaattorin vuonna 1988, kun Lloyd Bentsen jatkoi neljännelle kaudelleen.
Hänen jälkeensä virassa istui vielä toinenkin demokraatti, Bob Krueger, mutta tämä nimitettiin tuolloisen osavaltion kuvernöörin toimesta jatkamaan valtiovarainministeriksi siirtyneen Bentsenin kauden loppuun.
Tänä vuonna vastakkain Texasissa ovat demokraattien ehdokas James Talarico ja republikaanien ehdokkaaksi valittu osavaltion oikeusministeri Ken Paxton.
Talarico on keväästä lähtien pitänyt mielipidemittauksissa hienoista johtoasemaa. Kisasta tuskin olisi tullut näin tiukkaa, jos republikaanien ehdokkaana olisi ollut vuodesta 2002 virassa istunut John Cornyn.
Cornyn joutui kuitenkin myöntymään esivaaleissa tappioonsa sen jälkeen kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli suosinut ehdokkaaksi erinäisissä kohuissa ryvettynyttä Paxtonia. Valinta nostatti kritiikkiä jopa Trumpin luotettujenkin tukijoiden joukossa.
Texas on suurin niin sanottu punainen eli republikaanien vahvaksi kannatusalueeksi luettu osavaltio. Tästä syystä mielipidemittauksissa Talaricon kolmen prosenttiyksikön johto Paxtoniin on nähty hälyttävänä merkkinä koko republikaanipuolueelle.
Suunnanvalinta Michiganissa
Michiganin senaattikisassa on samoja piirteitä Texasin kanssa, mutta asetelmat ovat vaihtuneet.
Alun perin demokraattien ehdokkaaksi maalailtiin puoluejohdon ja senaatin demokraattiehdokkaita tukevan kampanjajärjestön (DSCC) tuen taakseen saanutta Haley Stevensiä.
Maltillista keskustaa edustanut Stevens hävisi kuitenkin lopulta äärimmäisen tiukaksi muodostuneissa esivaaleissa demokraattien vasemmistosiipeä edustavalle Abdul El-Sayedille.
Kuten Texasissa Paxtoninkin valinta, myös Michiganissa El-Sayedin valinnan uskottiin monien mielestä menneen pieleen. Stevensillä uskottiin olevan huomattavasti paremmat mahdollisuudet voittaa republikaanien ehdokas Mike Rogers.
Juuri ennen vaalipäivää Stevens pudotti uutispommin ja ilmoitti tukevansa vaaleissa Rogersia El-Sayedin sijaan.
El-Sayed on kuitenkin elokuun lopusta asti kasvattanut mielipidemittauksissa kaulaansa Rogersiin. Juuri ennen vaaleja eroa oli hieman alle neljä prosenttiyksikköä.
El-Sayedin voitto olisi historiallinen jo pelkästään sen takia, että hänestä tulisi valinnan myötä Yhdysvaltain historian ensimmäinen muslimisenaattori.
Samalla hänen valintansa olisi jälleen uusi osoitus demokraattijohdolle siitä, että puolueen sisällä voimaantuneesta vasemmistosiivestä on kasvanut varteenotettava voima.
Kepulipeliä Alaskassa
Alaskassa senaattoreiden lista näyttää aivan osavaltion alkuaikoja lukuun ottamatta lähes täysin punaiselta.
Mikäli demokraatti Mike Begichin vuonna 2009 alkanut yhden kauden stuntti jätetään pois laskuista, molemmat Alaskan senaattoripaikoista ovat olleet republikaanien hallinnassa vuodesta 1981 lähtien.
Tänä vuonna ”viimeisenä rajaseutuna” tunnetussa osavaltiossa demokraatti Mary Peltola on kuitenkin onnistunut ottamaan kaulaa istuvaan republikaanisenaattoriin Dan S. Sullivaniin.
Kisaan tuli kuitenkin uusi mielenkiintoinen käänne, kun yhdysvaltalaislehti The New York Timesin tietojen mukaan Peltolan kampanjatiimi oli harjoittanut niin sanottua ”ballot-stacking”-taktiikkaa. Siinä äänestyslipukkeisiin pyritään löytämään ihmisiä, jotka veisivät mahdollisesti ääniä vastustajan pääehdokkaalta.
Taktiikka on laillinen ja melko yleinen, mutta Alaskassa demokraatit veivät ajatuksen aiempaa pidemmälle. Peltolan kampanjatiimi nimittäin etsi aktiivisesti osavaltiosta henkilöä, jolla olisi sama etu- ja sukunimi kuin republikaanivastustajalla.
Toimet tuottivat tulosta, ja Alaskan vaalilipukkeisiin ilmestyikin itsenäiseksi ehdokkaaksi Dan J. Sullivan. Vastustajan kokonimikaiman metsästyksen lisäksi Peltolan tiimi oli vielä painostanut alun perin esivaaleissa ehdokkaaksi yltäneen toisen demokraatin jättäytymään kisasta.
Näin ollen Peltola on lipukkeissa ainoa demokraatti, kun hänen vastustajansa joutuu kisaamaan äänistä kaimaansa sekä toista republikaaniehdokasta vastaan.
Mikäli Peltola voittaa vaalit, ei se todennäköisesti ole vielä koko saagan loppu Alaskassa. Nimikeplottelun vuoksi presidentti Trump nimittäin määräsi jo etukäteen oikeusministeriönsä haastamaan demokraattiehdokkaan voiton.
Ennen vaaleja Peltola johti Sullivania mielipidemittauksissa karvan alle neljällä prosenttiyksiköllä.
Konkarin kaato Mainessa
Maine on vaalien osalta historiallisesti mielenkiintoinen osavaltio. Sen asukkaat ovat äänestäneet demokraattia presidentiksi johdonmukaisesti vuodesta 1992 lähtien, mutta senaattorivaaleissa ”sininen puolue” ei ole onnistunut voittamaan sitten vuoden 1988.
Toki Mainen toinen senaattori Angus King äänestää demokraattien joukossa senaatissa, mutta virallisesti hän on riippumaton poliitikko.
Tänä vuonna demokraatit olivat kuitenkin hetken aikaa jo melko varmoja, että liki 40-vuotinen kirous kumottaisiin ja vuodesta 1997 republikaaneilla osavaltion toista senaattoripaikkaa pitänyt Susan Collins kukistettaisiin.
Toivo kerääntyi veteraanin ja osterifarmarin Graham Platnerin ympärille, joka kykeni puhuttelemaan republikaaneja perinteisesti äänestäneitä mainelaisia uudella tavalla.
Grahamin lento kuitenkin katkesi entisen kumppanin esille tuomiin syytöksiin seksuaalisesta väkivallasta, ja demokraattien piti etsiä itselleen uusi ehdokas.
Valinta osui Mainen osavaltion senaatin entiseen puhemieheen Troy Jacksoniin. Perinteinen demokraattiehdokas ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan taakseen samaa innostusta kuin Platner.
Collinsin etu taas on se, että hän on jo pitkän aikaa profiloitunut republikaanisenaattorina, joka ainakin julkisesti vastustaa puolueesta vallan ottanutta presidentti Trumpia.
Näin ollen konkarisenaattorilla ei ole yhtä suurena taakkanaan presidentin matalalle vajonneet suosioluvut tai Iranin sodan nostamat polttoaineiden hinnat.
Collins on kuitenkin julkisuudessa esitetystä vastarinnastaan huolimatta perinteisesti äänestänyt Trumpin mielipiteen mukaisesti senaatissa. Tarkkasilmäisten ja Trumpin politiikkaa vastustavien äänestäjien joukossa tämä voi siis syödä hänen kannatustaan.
Mielipidemittauksissa Jackson johti Collinsia ennen vaaleja reilulla kahdella prosenttiyksiköllä.
Näkymätön ehdokas Ohiossa
Viimeinen mielenkiintoinen senaattikisa käydään Yhdysvaltain varapresidentiksi nousseen J. D. Vancen avoimeksi jättämästä paikasta Ohiossa.
Yhdysvaltain ruostevyöhykkeen osavaltiossa demokraatit ottivat kovat keinot käyttöön ja asettivat ehdolle entisen senaattorin Sherrod Brownin.
Brown on ollut mukana osavaltion politiikassa jo 1970-luvulta asti. Hän myös taisteli demokraatit kiinni Ohion toiseen senaattoripaikkaan kolmesti vuosina 2006, 2012 ja 2018.
Vastaan asettuu Vancen paikalle väliaikaisesti asetettu Jon Husted. Hänelläkin on ollut taakkanaan nykyisen hallinnon aikana nousseet elinkustannukset, jotka kurittavat myös ohiolaisia.
Samalla myös Hustedin oma tuntemattomuus on haitannut hänen kampanjatiiminsä työtä.
Nykyinen senaattori on kyllä tehnyt verrattain pitkän uran Ohion osavaltion politiikassa ja toiminut muun muassa koko osavaltion varakuvernöörinä, mutta siitä huolimatta hän on jäänyt hieman pimentoon.
Mielipidemittauksissa Brown johtaa Hustedia noin kolmella prosenttiyksiköllä.