Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan jäsenen, sosiaalioikeuden yliopistolehtorin Pauli Rautiaisen mukaan Suvivirrestä käydyssä julkisessa keskustelussa olisi hyvä selkeyttää, miten suomalainen oikeusjärjestelmä toimii.
Rautiaisen mukaan uhkasakon ympärillä käytävä keskustelu vain hämmentää ihmisiä.
– Kyse on sivuraiteesta. Uhkasakkomenettelyä ei intuitiivisesti tunneta kovinkaan hyvin. Sakko sanana virittää ihmiset väärin, vaikka siihen pitäisi orientoitua sanan uhka kautta, Rautiainen sanoo.
Näin asia etenee
– Hallinto, tässä tapauksessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, ratkaisee sen, onko asiassa tapahtunut syrjintää. Jos näin on, se kieltää syrjinnän jatkamisen ja uusimisen tehostaen kieltoa uhkasakolla. Lautakunta voi suosittaa syrjinnän uhrille hyvityksen maksamista, Rautiainen kertoo.
Lautakunnan antaman päätöksen jälkeen asia jakautuu Rautiaisen mukaan kolmeen eri prosessiin.
Espoo voi hakea lautakunnan päätökseen muutosta valittamalla siitä hallinto-oikeuteen. Lautakunnan suosittelemaa hyvitystä ei makseta vapaaehtoisesti, vaan syrjityksi tulleen on haettava maksuun määräämistä käräjäoikeudelta hyvityskanteella.
Hallinto-oikeus- ja käräjäoikeusprosessit puolestaan tutkitaan toisistaan erillään. Ne voivat päätyä keskenään eri lopputulokseen syrjinnän suhteen.
– Näistä asioista erillään ratkotaan sitten se, laukeaako uhkasakko maksuun, Rautiainen sanoo.
Rautiaisen mukaan uhkasakko laukeaa maksuun vain, jos lautakunnan kieltämä syrjintä jatkuu hakijaa kohtaan.
Keskustelun sivuraide
Uhkasakon maksuun määräämisessä on oma menettelynsä. Uhkasakkolain mukaisessa prosessissa hakijoiden hakemuksesta tutkitaan, onko uhkasakko laitettava maksuun.
– Uhkasakon maksuun laittamisella ei siis ole mitään tekemistä näiden kahden muun prosessin kanssa.
Espoo ilmoitti tiistaina, ettei se aio maksaa lautakunnan suosittelemia tuhansien eurojen hyvityksiä. Kaupunki harkitsee, valittaako se hallinto-oikeuteen lautakunnan päätöksestä, jossa lautakunta määräsi Espoolle 10 000 euron uhkasakon.
Uhkasakkokeskustelu on Rautiaisen mukaan ollut ennenaikaista.
Hänen mukaansa lautakunta on asettanut Espoolle juridiikan kielellä päävelvoitteen olla jatkamatta tai uusimatta syrjintää. Espoo voi hakea velvoitteeseen muutosta. Jos Espoo siis jatkaa syrjintää, uhkasakko voidaan määrätä maksuun.
Rautiaisen mukaan lautakunnan kieltoa on noudatettava, vaikka päätös ei ole lainvoimainen.
Jos ensi jouluna Espoossa laulatettaisiin Varpunen jouluaamuna -kappaletta ilman ennakkoilmoitusta asian ratkaisun ollessa kesken hallinto-oikeudessa, Espoo rikkoisi Rautiaisen mukaan päävelvoitetta. Uhkasakko tulisi siis maksettavaksi.
Rautiaisen tietojen mukaan Espoo on noudattanut lautakunnan päätöstä.
Espoolla on oikeus hakea päätökseen muutosta hallinto-oikeudelta ja viime kädessä korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Muutoksenhakuprosessissa ratkeaa, tuleeko päätös lainvoimaiseksi.
– Ymmärtääkseni Espoon kaupunki on eri mieltä tapahtuneesta syrjinnästä. Jos Espoon kaupunki voittaa tämän syrjintäasian, niin samalla päävelvoite kumoutuu. Samalla myös tehosteena oleva uhkasakkovelvoitekin kumoutuu, Rautiainen selittää.
Eri tulkinta
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) kritisoi lautakunnan päätöstä viitaten perustusvaliokunnan mietintöön. Rydmanin mukaan mietinnön perusteella tilaisuuden sisällöstä ei ole tarvetta ilmoittaa etukäteen.
Rautiaisen mukaan lautakunnan päätöksessä on otettu huomioon samainen mietintö, mutta sitä on vain tulkittu eri tavalla.
Rautiainen korostaa, että lautakunta ei ole kieltänyt Suvivirren laulamista koulun juhlissa. Siitä täytyy vain ilmoittaa etukäteen.
