Kolumni:Tällainen on Garden Helsinki -perhekriisi

Aika on rahaa. Ja meidän perheen hallituksessa käydään koko ajan keskusteluja siitä, miten sitä käytetään. Nyt on pitkään, oikeastaan jo vuosia, puhuttu vaimon kanssa siitä, että aikaa pitää säästää perheen käyttöön mahdollisimman paljon. Ihan kaikesta pitää säästää. Jopa epämiellyttävistä asioista.

Koska jos aika loppuu, ei meidän perheellä ole toimintaedellytyksiä. Ja jos aikaa käytetään väärin – puhumattakaan salaa – se voi tarkoittaa pahinta mahdollista.

Tämä on meidän perheen tarina.

Me ollaan viime vuosina säästetty kaikesta ja viime aikoina vielä entisestään kiihdytetty ajan säästämistä ruuhkavuosien takia. Kaikki aika, mitä käytetään, menee yhteiseen hyvään. Tai ainakin niin olisi tarkoitus. Ei spontaaneja illanviettoon lähtöjä, ei soololomia eikä after workeja kavereiden kanssa. Kaikki aika, mitä käytetään, menee perheen eteen ja perheen kanssa yhdessä.

Mutta ei aikaa kuitenkaan riitä kaikille. Ja kavereille sitä pitää riittää.

Pari vuotta sitten mun kaveri Janne sai loistavan idean. Se päätti varata mökin, ja se haaveili, että sinne me voitaisiin koko meidän kaveriporukka mennä viettämään aikaa viikoksi. Ihan vain jätkien kesken. Janne laittoi siitä meidän kaveriporukalle viestiä, mutta se laittoi ehdon, että kukaan ei saa sanoa siitä vaimoilleen tai lapsilleen mitään. Me sumplittiin sitä keskenämme ja hommat näyttivät hyvältä.

– Luotan kuitenkin siihen, että saatte runtattua tämän mökkireissun läpi pian.

Janne vielä muistutti, että jos joku kaveriporukan puolisoista huomaa jotain mökkiviikkoon liittyvää jossain vaiheessa, niin tärkeää on korostaa, ettei kaikesta ole vielä sovittu ja kaikki on vielä ehdollista.

Kun asioita saatiin kavereiden kesken tarkemmin sumplittua ja aikataulut sovittua, Janne laittoi meidän kaveriporukalle vielä viestiä:

– Suurkiitos vielä teille asian junailusta.

Sitten kävi paha juttu. Joku vantaalainen huomasi, että me ollaan varattu se mökki. Vantaalaisen mielestä se ei ollut ookoo, koska sitä samaa omaa aikaa olisi tarvinnut moni muukin.

Vielä enemmän alkoi ärsyttää, kun joku Helsingistä asti alkoi asiasta huutelemaan, ja sitten joku laittoi siitä ihan julkisesti someenkin – koko Suomen nähden. Hitto, alkoi mennä hankalaksi. Mä rauhoittelin vaimoa, että ei tässä mitään, mutta hitto, kun lapsetkin alkoivat hanata vastaan. Ne alkoivat muistuttaa, kuinka mä en ole muutenkaan ikinä kotona. Ja vaimokin sanoi samaa.

Eikä siinä vielä kaikki, vaimon ystävätkin alkoivat muistutella kaikesta mahdollisesta ikävästä, mitä olen suhteessa tehnyt.

Mutta kun tässä on ollut niin paljon kaikenlaista. Kyllä mäkin haluan joskus vähän palkita kavereita siitä, että ne ovat seisoneet niin pitkään mun rinnalla niinä aikoina, kun olen ollut vähän alakynnessä, enkä ole voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaani käytän. Vauvavuodet, taaperoarki, vaimon sukujuhlat ja niin edelleen.

Lapset vaativat muutenkin koko ajan, että heihin käytettäisiin enemmän aikaa. Ei todellakaan kiinnosta. Minä päätän perheen päänä, lapset toimikoon sen mukaan.

Ja eihän se yksi viikko mökillä ole perhe-elämämme mittakaavassa pitkä aika.

No, nyt sitten roina on osunut tuulettimeen ihan kunnolla.

Alkoi liikkua juttuja, että mä olen sopinut muitakin mökkireissuja kavereiden kanssa. Olen korostanut, että yhtäkään sekuntia mökeillä ei ole vielä vietetty. Ja parhaani mukaan olen pitänyt naamaa peruslukemilla. Olen myös sanonut, että jos tämän Jannen varaaman mökkiviikon aikataulut ja olosuhteet osoittautuvat epäilyttäviksi ja ovat ristiriidassa perheeni aikataulujen kanssa, niin tietenkään en vietä yhtäkään sekuntia mökillä.

Mutta ei ole helppo tilanne silti. Nyt koko suku puhuu nyt siitä, kuinka mä olen pettänyt koko perheen luottamuksen ja olen sijoittamassa perheen tarvitsemaa kallista aikaa omiin kavereihini.

Isäkin laittoi viestiä, että ”oletko sä nyt ihan varma, että tuolla lailla salamyhkäisesti kannattaa mökkiä varata kaveriporukalle ilman, että puoliso ja lapset tietää”. Saakeli että senkin pitää puuttua tähän.

Mutta pakko tässä on nyt alistua. Kutsuin perheeni kokoon ja istumme tiistaina saman pöydän ääreen ja keskustellaan siitä, onko tässä nyt luottamus mennyt.

Aion tehdä kaikkeni, että jokin mökkireissu vielä onnistuisi kuitenkin.

Jännittää.