Vuosi sitten keskellä kauneinta kesää luottoluokittaja Fitch laski Suomen luottoluokituksen tupla-A-tasolle. Syinä oli Suomen julkistalouden surkea tila. Suomella oli liikaa velkaa, surkeat kasvunäkymät eikä tarpeeksi vakuuttavaa suunnitelmaa, miten velan kanssa eletään.
Nyt sama luottoluokittaja piti luokituksen ennallaan tupla-A:ssa. Kaikki siis hyvin?
Ei tietenkään.
Me sinnittelemme kansainvälisten luottoluokittajien silmissä kahden A:n kerhossa, vaikka julkinen velkamme on moninkertaisesti isompi kuin muilla saman luokituksen mailla.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna pelaamme eri sarjassa. Öljyrikas Norja on tietysti parasta mahdollista kolmen A:n ryhmää. Niin on myös lihavuuslääkkeen kehittänyt Tanska ja aina hyvin pärjäävä Ruotsi.
Luottoluokittajat eivät muuttele maiden luottoluokituksia kevyin perustein. Vaikka Fitch pitikin Suomen tupla-A:n tason ennallaan, samoin kuin Moody´s omassa arviossaan vuodenvaihteessa, arvioijien luottamus on hankittava aina uudestaan.
Kansainväliset velkojat katsovat Suomen tilannetta kylmin silmin.
Kasautuva julkinen velka on Suomelle jatkuva riski. Siihen liittyy myös poliittinen riski. Ovatko suomalaiset poliitikot ja äänestäjät sitoutuneita julkisen talouden tiukkaan hallintaan?
Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä, joissa markkinoiden reaktio hallituksen budjettisuunnitelmiin voi heittää poliitikot pois vallan huipulta.
Britannian tuore pääministeri Andy Burnham muistaa varmasti, miten kävi konservatiivien Liz Trussin epärealistiselle budjetille. Velkojat eivät uskoneet pääministerillä olevan varaa haluamiinsa veronkevennyksiin.
Salaatinkerä kesti kauemmin kuin Trussin pääministeriys, joka jäi 45 päivään vuonna 2022.
Luottoluokittajien arvio maan velanhoitokyvystä vaikuttaa suoran velan hintaan. Paremman luokituksen maa maksaa velastaan vähemmän.
Mikä sitten voisi kääntää Suomen velkarahan hinnan alemmaksi?
Kovempi talouskasvu, suomalaisten yritysten vauhdikas vienti ja parantuvat työllisyysnäkymät. Keskellä kesää useat isot suomalaiset pörssiyritykset ovatkin raportoineet mainioista tuloksista.
Aneemisten talouskasvuvuosien jälkeen nyt voi kohtuudella odottaa, että kasvu oikeasti on käynnissä. Viiveellä se näkyy myös bruttokansantuotetta mittaavissa tilastoissa sekä työllisyydessä.
Positiivista ja tarpeellista, mutta mikään tästä ei poista tarvetta rautaiselle itsekurille politiikassa.
Orpo-Purran hallituksella on syksyn tullen vielä edessään yksi budjettikeskustelu. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) pohjusti tätä jo Helsingin Sanomien haastattelussa, jossa hän ehdotti sosiaalimenojen indeksikorotusten jäädyttämistä.
Kuten arvata saattaa, oppositiosta kajahti huuto.
Jos nykyhallitukset menoleikkaukset ovat tuntuneet kitkeriltä, seuraavan hallituksen säästötalkoista tulee vielä vaikeampia.
Luottoluokittajan silmissä yksi Suomen suurimpia riskejä on haluttomuus reagoida julkisen talouden ongelmiin. Suomen talouden ongelmat ovat rakenteellisia: meillä on vanheneva väestö, tuottavuus tökkii ja yritysten kilpailukyky lasku isossa kansainvälisessä vertailussa.
Näissä oloissa prosentin tai kahden talouskasvu on parasta, mihin Suomi kykenee. Sillä on vaikea kuitata kasvavaa velkataakkaa. Suomi on osa kahden A:n luokitusporukkaa lähes vain menneiden politiikkauudistusten vuoksi.
Jos ne eivät jatku, luokitus putoaa ja velan hinta pomppaa taas. Siksi ulkopuolisen arvioijan kylmää katsetta kannattaa seurata.
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja
