Kommentti:Huono häviäjä

Kylian Mbappén kasvoilta paistoi epätoivo.

Maajoukkuekaveri Dayot Upamecano oli keskittynyt rappaamaan Dani Olmoa niin kovaa, ettei nähnyt Pedro Porron juoksua.

Olmo pystyi vielä palauttamaan syötön Spurs-pakille ennen Upamecanon viikatetta.

Sekuntia myöhemmin pallo oli toistamiseen Ranskan maalissa.

Jo Mikel Oyarzabalin rankkari avausneljänneksen lopulla oli jättänyt Les Bleus’n tappiolle. Se oli ensimmäinen kerta koko MM-turnauksen aikana, kun Ranska löysi itsensä takaa-ajajana.

La Roja -koutsi Luis de la Fuente tiesi, että Ranskan teho nojasi sen kykyyn lähteä pallonmenestysten jälkeen nopeisiin vastahyökkäyksiin.

Hänen reseptinsä oli yksinkertainen: pelivälinettä ei vain kannattanut menettää.

Espanja oli jo ennen välierää MM-kisojen eniten palloa hallussaan pitänyt joukkue. Texasissa se teki siitä taidetta.

Ranska oli ollut turnauksen paras joukkue välierävaiheeseen asti. Espanjan esitystä rasitti 0–0-tasapeli Kap Verden kanssa ja sen pelaajia maine tehottomina neppailijoina.

Mutta kun La Roja heitti viimeiseksi vartiksi kentälle Pedrin ja Mikel Merinon, oli se lähempänä kolmatta maalia kuin Ranskan ensimmäistä.

Tämä ei välierä jätä mitään jossiteltavaa. Espanja oli voittanut Ranskan välierissä sekä kesällä 2024 että 2025 (EM-kisat ja Kansojen liiga), eikä päävalmentaja Didier Deschamps ollut unohtanut sitä.

Eikä kahta ilman kolmatta.

Naapurilla oli henkinen yliote heti MM-semifinaalin alusta lähtien. Ranska olisi tarvinnut virheettömän esityksen.

Se ei saanut sitä. Lucas Dignen kungfu-potku tuomitsi sen tappioasemaan, jota joukkue ei todellakaan osannut hallita.

Pelaajien kärsivällisyys ei riittänyt organisoidun Espanjan murtamiseen. Mbappén häpeällinen hyppy Unai Simónin päälle kruunasi Les Bleus’n täydellisen mahalaskun.

Ranskasta paljastui sen kansallispäivänä huono häviäjäkin.