Kommentti:Kommentti: Tällaisia ovat kikat, joilla suomalaisia huijataan Tallinnassa

Maksoitko lyhyestä taksimatkasta satamasta Viru-hotelliin 20 euroa, tai samasta matkasta riksataksilla 60 euroa?

Nämä kysymykset ovat Tallinnassa ajankohtaisia tänäkin kesänä, kun tuhansia ja taas tuhansia turisteja matkaa Viron pääkaupunkiin ihastelemaan keskiaikaista vanhaa kaupunkia ja sen olutterasseja.

Turisteja Tallinnaan rynnii etenkin Suomesta, joka yhä pitää pintansa Tallinnan tärkeimpänä ulkomaisena turistikansallisuutena.

Taksihuijauksia Tallinnassa on kuitenkin helppo välttää kahdella eri tavalla. Niistä ensimmäinen on sovellustaksin kuten Boltin käyttäminen, sillä sovellustaksissa asiakas näkee matkan hinnan jo tilausta tehdessään. Suomessa ladattu taksisovellus toimii sellaisenaan Virossakin.

Toinen tapa välttää taksihuijaus on yksinkertaisesti kävellä. Tallinna on kompakti kaupunki, jossa kävelymatkan päästä löytyy paljon näkemisen arvoista. Julkinen liikennekin Tallinnassa pelaa hyvin ja matkan voi maksaa liikennevälineessä pankkikorttiaan maksupäätteelle vilauttamalla.

Huijareita voi Tallinnassa tulla vastaan muuallakin kuin takseissa. Tallinnassa, kuten muissakin eurooppalaisissa pääkaupungeissa, huijarit keksivät jatkuvasti uusia keinoja turisteilta rahojen rullaamiseksi. Osa uusista huijauskeinoista on niin mielikuvituksellisia, että niitä tuskin tulee edes ajatelleeksi, ennen kuin sellainen mahdollisesti osuu omalle kohdalle.

Eikö olisi ihanaa, jos Tallinnan vanhankaupungin mukulakivikadulla seuraasi lyöttäytyisi herttainen vanhempi herrasmies, joka lupaisi tehdä sinulle ja seuralaisillesi ilmaisen opaskierroksen? Sen lisäksi, että kierros olisi ilmainen, se tapahtuisi suomen kielellä.

Vähemmän ihanaa on kuitenkin se, jos kierroksen jälkeen sama herrasmies alkaa vaatia opastuksestaan maksua, ja varsin tiukkasanaisesti. Yhtä tiukkailmeisiä ovat ne pari nuorta miestä, jotka ovat saattaneet ilmestyä herrasmiehen selän taakse, rahaa niin ikään vaatien.

Kyseessä on vanha kikka, jonka uhriksi on saattanut joutua Keski-Euroopan suurkaupungeissa. Nykyään samaan saattaa törmätä myös Tallinnassa.

Kuvioon kuuluu usein sekin, että opaskierroksen aikana hyväuskoiset turistit käytetään kahvilla “Tallinnan parhaassa” kahvilassa tai ravintolassa, jossa aivan tavallisen kahvikupillisen hinta voi nousta pilviin.

Epäilyttävissä tilanteissa ei kannata arkailla, vaan soittaa heti apua. Yleinen hätänumero on Virossakin 112. Voi myös yrittää soittaa Tallinnan kunnallispoliisin, Mupon, päivystysnumeroihin, jotka ainakin periaatteessa ovat auki vuorokauden ympäri: 14410 tai +372 661 9860.

372 on Viron maatunnus, ja sen eteen on muistettava näppäillä plusmerkki.

Valitettavaa on, ettei valtiollisen poliisin ja Mupon yhteistyö suju Tallinnassa aina saumatta. Tämä saattaa johtaa siihen, ettei lopulta kumpikaan riennä huijausyrityksen kohteeksi joutuneen turistin avuksi. Vakaviin, henkeä ja terveyttä uhkaaviin rikoksiin Tallinnan virkavalta kyllä reagoi aina nopeasti.

Tallinnan vanhassa kaupungissa pyörii myös herttaisia vanhempia naisihmisiä tarjoten turisteille villasukkia tai pieniä muistoesineitä, usein varsin suolaisilla hinnoilla. Moni suomalainenkin saattaa heiltä jotain ostaa, huomatakseen kotiin Suomeen päästyään, että paketissa onkin jotain ihan muuta kuin mistä on maksettu.

Harvinaista ei ole, että paketista löytyy kahden sukan sijaan yksi sukka tai kahden lapasen sijaan yksi lapanen.

Vanhankaupungin kymmenissä turistirihkamamyymälöissä piipahtavan kannattaa puolestaan muistaa se, että läheskään kaikki myynnissä oleva ”meripihka” ei ole aitoa meripihkaa, vaan muovia.

Joissakin Tallinnan turistibaareissa on puolestaan esiintynyt tapauksia, joissa laskuun on lisätty ylimääräisiä juomia tai juomia on veloitettu kahteen kertaan. Siksi lasku kannattaa tarkistaa huolellisesti ennen maksamista.

Helppo uhri huijareille on turisti, joka on liian humalassa. Vielä helpompi uhri tämä humalainen on, jos hän on lisäksi hyväuskoinen. Yksi suomalaisten helmasyntejä Tallinnassa, tai ylipäätään missä tahansa ulkomailla, on nimenomaan hyväuskoisuus.

Erityisen vapaata riistaa turistit ovat Tallinnan striptease-yökerhoissa, joissa turistin lypsäminen rahoistaan on viritetty huippuunsa.

Aina rahoistaan imuroidut asiakkaat eivät kuitenkaan ole ulkomaalaisia. Viime syksynä Viron kuluttajansuojaviraston puoleen kääntyi virolaismies, joka oli kuluttanut paikallisessa strippi-yökerhossa yön aikana yli 8 000 euroa ja vaati nyt rahojaan takaisin väittäen, ettei ollut saanut rahoilleen riittävästi vastinetta.

Kuluttajansuojavirasto asettui riita-asiassa yökerhon puolelle ja hylkäsi miehen valituksen.

Tallinnan yökerhoissa narikkapalvelu on myös usein maksullinen. Hinta kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä se voi vaihdella yökerhon mukaan ja joissakin paikoissa maksu voidaan periä vaatekappaleittain.

Suomalainen saattaa havahtua Tallinnassa siihenkin, että häneltä vaaditaan liikaa rahaa ihan tavallisessa kioskissakin. Hänen maksukuitilleen on saattanut ilmestyä maksuja esimerkiksi purkkapaketista tai suklaapatukasta, joita hän ei ole halunnut, eikä saanut. Esimerkiksi Tallinnan bussiaseman kioskissa kannattaa aina tarkastaa huolellisesti, mistä tuotteista on maksamassa.

Valuuttaa Virossa ei enää tarvitse vaihtaa, sillä Virokin on liittynyt euroalueeseen jo kauan aikaa sitten. Sen kanssa kannattaa sen sijaan olla tarkkana, mistä käteistä rahaa nostaa.

Käteisnostoista voi Virossa aiheutua ylimääräisiä kustannuksia, joten etenkin pienten summien nostaminen voi tulla suhteellisen kalliiksi. Turistialueilla sijaitsevat yksityisten automaattiyhtiöiden käteisautomaatit saattavat lisäksi periä pankkien omia automaatteja korkeampia palvelumaksuja.

Hotelliin saapumisen jälkeen on kiva suunnata syömään lähitienoon ravintolaan, jossa ruokalista saattaa kuitenkin näyttää kummalliselta. Kummallinen ruokalista on siksi, koska sen hintojen kohdalla on maalarinteipin paloja, joiden päälle on sutaistu tussilla uusia hintoja.

Turistisesongin jälkeen teipinpalat sitten poistetaan ja niiden alta paljastuvat ruoka-annosten normaalit hinnat, jotka saattavat olla jopa puolta pienemmät kuin sesongin turistihinnat. Makuasia on se, voiko tällaisen käytännön tulkita huijaamiseksi, vaiko vain “dynaamiseksi hinnoitteluksi”.

Voi myös olla, että ravintolalla on ympäri vuoden käytössään kaksi erilaista ruokalistaa, yksi hintatietoisille paikallisille asukkaille ja toinen hyväuskoisille turisteille. Kannattaa vaatia nähdäkseen se paikallisten lista.

Siihenkin kannattaa totutella, ettei ruoka-annos välttämättä näytä pöydällä oman nenän edessä samalta kuin valokuvin varustetulla ruokalistalla.

Jutun kirjoittanut toimittaja on asunut vuosikymmeniä Virossa.