Kommentti:Pridellä on nyt petrattavaa
Suomen Pride-yhteisöjen ympärillä on kuohunut erityisen paljon.
Esillä ovat olleet pääosin marginaaliset ilmiöt liittyen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen, mutta ne ovat langettaneet ikävän varjon koko yhteisön ylle.
Helsinki Pride järjesti 13–17-vuotiaille nuorille askartelukerhon, jossa ommeltiin ”tekopenikseksi” miellettävä apuväline, eli packer. Jääkiekkoilija Veli-Matti Savinaisen julkaistua aiheesta kantaaottavan videon, oli somemylly valmiina.
Tampereen kaupungin ja Pirhan tapahtumakalentereissa mainostettiin moderointimokan vuoksi puolestaan sukupuolivähemmistöille suunnattua kinky-saunailtatapahtumaa, jossa oli mahdollisuus harrastaa seksiä ja verileikkejä.
Viikonvaihteessa laajan pöyristelyn kohteeksi nousi Helsinki Priden puistojuhlaan tuotu seksikeinu. Sen raahaamista julkiselle paikalle paheksui ainakin somekommenttien perusteella suuri osa ihmisistä poliittisesta kannasta riippumatta. Tapauksesta muodostui nopeasti erityisesti politiikan oikean laidan lyömäase koko Pride-yhteisöä vastaan.
MSC-yhdistys oli tarkoituksella laittanut seksikeinun yhdistyksen teltan ulkopuolelle, vaikka Helsinki Priden ohjeistuksen mukaan keinun olisi pitänyt olla teltan sisällä.
Viimeisin myräkkä otti tuulta alleen tiistaina, kun kuvat Trans ry ja Aurora Helsinki -järjestöjen blokista Pride-kulkuessa lähtivät leviämään. Kulkueen banderollissa nimetään yksittäisiä lääkäreitä kritiikkinä transsukupuolisten hoitoa kohtaan Suomessa.
Banderollissa luki ”Ulos transviha ja alas (Riittakerttu) Kaltiala” ja ”helvettiin transpolin lääkärit”. Muun muassa Lääkäriliitto pitää kylttejä maalittamisena.
Monet Pride-yhteisöihin kytkeytyvistä kohuista ja ylilyönneistä olisivat olleet estettävissä.
On erikoista, ettei kukaan puuttunut seksikeinun olemassaoloon keskellä Kaivopuistoa. Puistojuhlassa pörräsi runsaasti turvahenkilöitä, poliiseja ja tapahtumakävijöitä, ja heidän seassaan lapsia. MSC-yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Fabritiuksen mukaan kukaan ei tullut sanomaan heille henkilökohtaisesti, että keinu olisi häirinnyt tai aiheuttanut pahennusta.
Tästä herää kysymys, onko fetissi- ja kinkytoiminta niin normalisoitu osa Priden imagoa, ettei kukaan halunnut, uskaltanut tai viitsinyt puuttua asiaan? Olivatko ohjeistukset Priden yhteistyökumppaneille ja -järjestöille vain lepsuja kehotuksia, kun niitä rikotaan surutta?
Entäpä verileikit kinkysaunaillassa? Haavojen tekeminen ja veren vuodattaminen seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi ovat niin marginaalisia ja myös terveydellisesti riskialttiita seksuaalisen toiminnan muotoja, että koko suuri Pride-yhteisö voisi olla profiloitumatta sellaiseen. Mainehaitta on yksittäisiä fetissin harjoittajia suurempi kysymys.
Helsinki Priden toiminnanjohtaja Annu Kemppainen myös puolusti Trans ry:n ja Aurora Helsingin banderolleja. Hänen mukaansa kyse ei ole maalittamisesta, vaan mielenosoituksen sananvapauden piiriin kuuluvasta vallanpitäjien toiminnan arvostelusta.
Jonkun helvettiin toivominen ei mielestäni ole sellaista. Tieteenharjoittajiin kohdistuvasta painostuksesta on muutenkin oltu huolissaan jo pitkään.
On tietty arvovalinta, mitä Pride-yhteisöt hyväksyvät sateenvarjonsa alle.
Lisäksi selkeällä viestinnällä siitä, mitä yhteisössä hyväksytään, kannatetaan tai katsotaan pahalla, voitaisiin ehkäistä ylilyöntejä, joiden takana ovat yleensä yksittäiset ihmiset.
Esimerkiksi näkyvät muistutukset lasten läsnäolosta tapahtumassa voisivat saada tangoihin ja naamareihin pukeutuvia miettimään vielä kerran asuvalintaansa.
Mutta haluaako Pride-yhteisö tehdä näin?
Pride-yhteisöjen mukaan liikkeen ydin kytkeytyy ihmisoikeuksiin: että jokainen tulisi nähdyksi ja kohdatuksi itsenään, vapaana pelosta ja syrjinnästä. Nämä ovat tärkeitä asioita, jotka eivät toteudu ilman työtä.
Kuitenkaan se, että Pride-yhteisöt hyväksyvät edellä mainittuja ilmiöitä imagojensa alle, ei palvele näitä tavoitteita. Se, että Pride liputtaa marginaalisten ja erittäin kiistanalaisten tapausten puolesta, luo liikkeestä monille vieraan tuntuisen, luotaantyöntävän ja ei-lapsiystävällisen.
Priden johtohahmoilla olisikin peiliin katsomisen paikka sen suhteen, mitä kohti he haluavat liikettä viedä.