Kommentti:Tätä valintaa on monen vaikea sulattaa – Suomen NHL-legendan suuruus ei kaikille aukene

Pekka Rinne ja Hockey Hall of Fame. Yhdistelmä, joka yllätti monet maanantai-iltana.

Kunniakas ura NHL-jäillä palkitaan ikuistamisella lajin kunniagalleriaan historian neljäntenä suomalaispelaajana.

Ovet ikuisuuteen avannut Rinteen CV on herättänyt paljon päänraavintaa nimityksen jälkeen. Eikä suotta, sillä onhan Rinne jäällä saavutettujen meriittiensä puolesta auttamatta jäänyt siitä, mitä Hall of Fame -vahdilta voisi olettaa.

Yksi Vezina Trophy sarjan parhaana maalivahtina ja kolme ehdokkuutta voitetun päälle. Neljä tähdistöottelun nimitystä, ja yksi nimitys sarjan toiseen tähdistökentälliseen.

Siinä se.

Onhan Rinteellä myös yksi menolippu Stanley Cupin finaaleihin, mutta sekin reissu jäi lopulta torsoksi suoritustason karun pudotuksen ja sitä seuranneen finaalitappion myötä.

”Vain” yhdellä Vezinalla ja finaalikäynnillä Hall of Fameen nimityksen tuleekin herättää kysymyksiä. Nuo meriitit eivät yksinkertaisesti riitä nimitykseen. On kuitenkin syytä huomioida, että Hockey Hall of Fame painottaa vaakakupeissaan myös paljon kaukalon tapahtumia suurempia asioita.

"Pelillinen taso, urheilullisuus, persoona sekä seuran tai yleisesti jääkiekon eteen tehdyt asiat", listataan kunniagallerian sivuilla valintaperusteiden kohdalla.

Näiden myötä Rinteellä edessä onkin kertaheitolla useampi ruutu, jotka hän voi rastittaa. Hän on yksi vähintäänkin suomalaisen urheiluhistorian esimerkillisimmistä hahmoista ja todellinen malliesimerkki nuorille maalivahdeille ympäri maailmaa.

Rinne kantoi (ja kantaa edelleen) itseään merkillisen mallikkaalla tavalla, ja ei ole epäilystäkään, etteikö se ole ohjannut lukemattomien junioreiden urapolkua suotuisampaan suuntaan. Se itsessään on jo suurempi perintö, kuin yksittäiset yksilöpalkinnot.

Sen ohella seuran eteen tehdyt asiat täytyy alleviivata vielä aiempia paksummalla tussilla. Koko uransa Nashville Predatorsia edustanut kempeleläinen nosti käytännössä itse seuransa kiekkoilevan maailman tietoisuuteen.

Ennen Rinteen todellista murtautumista kantripääkaupunkiin Predators oli niittänyt mainetta vain sillä, että tulevat Hall of Fame -pelaajat Peter Forsberg ja Paul Kariya olivat pukeneet ruman sinappiset paidat ylleen.

Rinne muutti koko käsityksen siitä, mitä jääkiekko Nashvillessä on.

Hän nosti seuran takaisin pudotuspeleihin 2010-luvun taitteessa. Torjui Predatorsille sen seurahistorian ensimmäiset pudotuspelien sarjavoitot – puhumattakaan siitä ensimmäisestä (ja tähän päivään asti viimeisestä) konferenssimestaruudesta. Torjui itsensä Vezina-voittajaksi ensimmäisenä seuran historiassa.

Rinteen uroteot mahdollistivat kylmäävän mutta aggressiivisen kotiyleisön huutelut, kun Predators pelasi seurahistoriansa ensimmäisestä Stanley Cupista kesällä 2017. Olisi posketonta väittää, että hän rakensi kiekkokulttuurin Nashvilleen täysin itse, mutta on kylmä fakta, että se vaati juuri Rinteen uroteot ja esimerkillisen persoonan tapahtuakseen.

Edelleen huipputilanteessa oleva suomalainen maalivahtituotanto ei olisi nykyisessä jamassaan ilman Rinnettä. Ilman häntä Milano-Cortinan olympialaisissa oltaisiin tuskin nähty Juuse Sarosta. Ilman häntä suomalainen maalivahtituotanto tuskin puskisi ulos vuodesta toiseen petteririmpisiä ja kimsaarisia.

Jos NHL-highlighteja armottomasti aamusta toiseen tapittaneet juniorit eivät olisi saaneet aamusta toiseen ihailla sitä samaista Predatorsin tähtivahtia, joka esitti urotekoja myös Leijonien paidassa, kuka tietää, missä suomalaisten maalivahtien kehitys menisi nykyään.

Rinne muutti kulttuurin kahdessa eri paikassa. Suomessa hän aurasi tien tulevaisuuden tähdille ja soihdunkantajille. Nashvillessä hän antoi siivet vuosituhannen taitteen laajennusseuroille, jotka vuosikaudet miellettiin sieluttomiksi.

Rinteen pelilliset saavutukset jäivät kenties vaatimattomammiksi kuin joillakin muilla maalivahdeilla, jotka odottavat yhä pääsyään Hall of Fameen. Silti suomalainen on ehdottomasti ansainnut ikuistamisensa lajin historiaan.