Euroopan unionin (EU) ytimessä muhii poliittinen yllätys.
Kommunistinen Belgian työväenpuolue (PTB/PVDA) on noussut maan pääkaupungin Brysselin ylivoimaisesti suosituimmaksi puolueeksi. Sen kannatus on sekä Politicon että Ipsosin mittauksissa 24–26 prosenttia.
Laajalti EU:n pääkaupunkina pidetyssä Brysselissä toimivat muun muassa Euroopan komissio, Eurooppa-neuvosto ja EU:n ministerineuvosto.
On mahdollista, että kyseinen kommunistipuolue voittaa seuraavat vaalit, sanoo mielipidemittauksiin erikoistuneen ajatushautomo Europe Electsin analyytikko ja politiikantutkimuksen väitöskirjatutkija Julius Lehtinen.
– Toimiva ruohonjuuritason organisaatio, asema haastavana oppositiopuolueena vailla hallitsemisen kompromisseja ja hallitusvastuussa olevan pääkilpakumppanin skandaalit antavat hyvät mahdollisuudet pysyä mittauskärjessä seuraaviin aluevaaleihin asti, Lehtinen viestittää Iltalehdelle.
Venäjä ja Kiina
Suomen vasemmistoliitto ja Belgian työväenpuolue kuuluvat europarlamentissa ryhmään (The Left – GUE/NGL), mutta eri europuolueisiin.
Vasemmistoliitto edustaa modernimpaa punavihreää liikettä, Belgian työväenpuolue jossain määrin perinteisempää vasemmistoa.
– Siinä missä vasemmistoliitto osallistuu hallitusyhteistyöhön aina kun se on mahdollista, Belgian työväenpuolue on kieltäytynyt lähtemästä osavaltion tai liittovaltion hallituksiin, osin myös muiden puolueiden suhtautumisesta johtuen, Lehtinen sanoo.
– Puolue vastustaa tiukasti Natoa ja sen rahoittamista. Belgian työväenpuolue on säännöllisesti vastustanut myös yksityisautoilun rajoittamista kaupungeissa tai kaupunkialueiden muuttamista autovapaaksi luokkanäkökohtiin vedoten.
Belgian työväenpuolueen kanta Venäjän hyökkäyssotaan on kaksijakoinen.
– Toisaalta Belgian työväenpuolue tuomitsee "Venäjän ja Vladimir Putinin aloittaman hyökkäyssodan" selväsanaisesti vailla venkoiluja ja vaatii, että venäläisten sotilaiden täytyy poistua Ukrainasta. Samalla se vastustaa kaikkea Ukrainan aseellista tukemista järjestelmällisesti.
– Belgian työväenpuolue ei siis asetu venäläismyönteisimpään päätyyn eurooppalaista vasemmistoa, joskaan ei kriittisimpäänkään.
Lehtisen mukaan puolue ei suoranaisesti sympatisoi nyky-Venäjää, vaan katsoo olevansa sekä sen että Yhdysvaltain johtamien blokkien ulkopuolella ja ”rauhan puolella”.
– Lämpimämmät välit puolueella onkin Kiinan kanssa, jonka kommunistisen puolueen tapahtumiin se osallistuu. Belgian työväenpuolueen mepit myös esimerkiksi äänestivät Kiinan Taiwaniin kohdistuvan sotilaallisen painostuksen tuomitsevaa julkilausumaa vastaan, kun Li Andersson (vas) ja Jussi Saramo (vas) äänestivät sen puolesta.
Maon jälki
Belgian työväenpuolue on kahteen kielialueeseen – flaaminkieliseen Flanderiin ja ranskankieliseen Valloniaan – jaetun Belgian ainoa kansallinen puolue.
– Maassa on kaksi sosiaalidemokraattipuoluetta, kaksi vihreää puoluetta, kaksi liberaalia puoluetta, kaksi keskustaoikeistolaista puoluetta, Julius Lehtinen sanoo.
Belgian työväenpuolue oli pitkään marginaalissa tiukan maolaisen puolueohjelmansa takia. Nousu alkoi Lehtisen mukaan, kun puolue uudisti 2000-luvun alussa imagoaan ja uudelleenbrändäsi marxismi-leninisminsä antikapitalismiksi.
Maolainen perinne näkyy edelleen ruohonjuuritason vaikuttamisessa ja jalkautumisessa.
– Belgian työväenpuolue esimerkiksi on nykypäivään asti operoinut kourallista maksuttomia perusterveydenhuoltoa tarjoavia terveyskeskuksia.
Suosion salaisuus
Puolueen äänestäjät koostuvat pitkälti paitsi työväenluokasta, myös koulutetusta keskiluokkaisemmasta kulttuurialan prekariaatista eli pätkätyöläisistä.
– Menestys juuri Brysselissä johtuu osin omasta tekemisestä, osittain myös vallassa olleiden puolueiden skandaaleista, Julius Lehtinen sanoo.
Suurin kilpailija, sosiaalidemokraattinen Parti socialiste (PS), on joutunut tekemään epäsuosittuja kompromisseja Brysselin hallituskoalitiossa.
– Belgian työväenpuolue on kyennyt vetämään kirkkaampaa linjaa vailla tarvetta sopia kiistanaiheista, Lehtinen sanoo.
– Samalla PS kärsii edelleen käynnissä olevista väärinkäytös- ja korruptio-oikeudenkäynneistä sen poliitikkoja kohtaan juuri Brysselissä.
Brysselin väestö on muuta Belgiaa nuorempaa ja monimuotoisempaa, mikä Lehtisen mukaan tukee työväenpuoluetta.
Hän huomauttaa kuitenkin, että Belgian työväenpuolue saa kannatuksensa kaupungin köyhimmiltä alueilta. Euroopan valtaapitävät äänestävät aivan muita puolueita.
– Tuskin siis se, että marxilainen puolue nousee Brysselissä, kertoo juuri mitään EU:sta sinällään, Lehtinen sanoo.
Itsensä perinteisen politiikan vaihtoehdoksi brändäävä laitavasemmisto nousee Euroopassa säännöllisin väliajoin. Vasemmistopopulistit pääsivät 2010-luvun aikana valtaan sekä Espanjassa (Pablo Iglesiasin Podemos-puolue) että Kreikassa (uutta nousua yrittävän Aléxis Tsíprasin Syriza).
Myös Ranskan vuoden 2024 vaaleissa parlamentin suurimmaksi nousi yllättäen vasemmistoliittouma Uusi kansanrintama (NFP).
– Etenkin valtaan päästessä puolueiden suosion keston ratkaisee se, kuinka hyvin ja pitkälle ne pystyvät lunastamaan lupaamaansa muutosta, Lehtinen sanoo.
Tulevaisuus
Julius Lehtinen ei pidä realistisena, että Belgian työväenpuolue nousisi valtakunnallisesti suurimmaksi saati valtaan. Puolue on vasta neljänneksi suosituin Valloniassa ja viides Flanderissa, ja flaaminationalistiset oikeistopuolueet ottavat oman siivunsa työväen äänistä.
Brysselissä kommunistipuolueen voitto on hyvinkin mahdollinen.
– Valtaanpääsy on sitten hieman toinen juttu. Belgian työväenpuolue on tähän asti kieltäytynyt osallistumasta koalitiohallituksiin alueellisella ja liittovaltion tasolla, Lehtinen sanoo.
– Yksin puolue ei saavuta enemmistöä. Seuraavat vuodet ennen vaaleja näyttävät, ovatko esimerkiksi sosiaalidemokraatit ja vihreät valmiita yhteistyöhön puolueen kanssa, jos se Belgian työväenpuolueelle käy.
