”Kovempi kuri kuin armeijassa”
Metronkuljettajat kertovat, että pimeässä tunnelissa tehtävä työ aiheuttaa väsymystä ja stressiä. Kuljettajat pelkäävät, että ongelma pahenee tulevien remonttien myötä, ja kokevat, ettei palkkaus vastaa työn vaativuutta.
Metronkuljettajien työnantajana on Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy, joka liikennöi Helsingin seudun liikenteen (HSL) tilaamaa metroliikennettä. Kaupunkiliikenteen mukaan työhyvinvointiin panostetaan, mutta viestinnässä yhtiö on epäonnistunut.
Iltalehti uutisoi syyskuussa, että pikaraitiolinja 15:n kuljettajat ovat huolissaan jatkuvasta väsymyksestään työssä. Pikaratikkakuskit kertoivat tuolloin kokevansa työvuorot raskaiksi ja epäsäännöllisiksi, palautumisajat liian lyhyiksi ja kääntöpaikkojen taukoajat riittämättömiksi.
Nyt haastatellut metronkuljettajat ovat hyvin samoilla linjoilla. Erityistä haastetta aiheuttavat kuitenkin pimeät tunnelit, joissa metronkuljettajan työtä tehdään sekä palkkaus, joka on muita kuljettajia huonompaa.
Työnantajan eli Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteen mukaan jaksamista tuetaan muun muassa pitämällä ajorupeamat alle kolmen tunnin mittaisina. Lisäksi työnantaja huolehtii tauoista ja epäkohtiin on työnantajan mukaan puututtu. Palkkausta Kaupunkiliikenne ei kommentoi ja viestinnässä työnantaja myöntää epäonnistuneensa.
Työtä tehdään pimeässä
Metronkuljettajina työskentelevien Aleksin, Tanelin ja Einon mukaan arki maan alla on poikkeuksellisen kuormittavaa.
Haastateltavat eivät esiinny omilla nimillään, sillä heidän henkilöllisyytensä paljastuminen voisi vaikuttaa heidän työllisyystilanteeseensa. Haastateltavien henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa.
Iltalehti on nähnyt asiakirjoja, jotka vahvistavat kuljettajien työskentelevän Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteellä. Iltalehti ei ole saanut tarkistettua kaikkia haastateltujen väitteitä. Toisistaan riippumattomat eri kuljettajat ovat kuitenkin kertoneet tapahtumista hyvin samalla tavalla.
Työ aiheuttaa stressiä ja väsymystä, sillä vuorot tehdään yksin maanalaisissa tunneleissa. Jatkuva pimeys tekee vireystilan ylläpitämisestä haastavaa.
Ongelma korostuu erityisesti talvikuukausina, jolloin ulkonakin on valoisaa vain hetken.
– Päivänvalo jää todella rajalliseksi ja vaikuttaa vääjäämättäkin jaksamiseen, stressiin ja mielenterveyteen, Taneli sanoo.
Vireystilan heikkeneminen ei ole vain jaksamisongelma, vaan se on myös turvallisuusriski. Mikäli kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu, vaaratilanteita ei välttämättä ehditä havaita ajoissa.
– Ohjaamossa on oltava skarppina tunneleissakin, sillä riskipaikkoja riittää. Matkustajien turvallisuuden takaaminen on pääasiassa meidän vastuullamme, Eino toteaa.
Kuljettajien mukaan työolot ovat heikentyneet merkittävästi viime vuosina. Einon mukaan tilannetta vaikeutti entisestään Länsimetron lopullinen valmistuminen vuonna 2022, jonka myötä tunnelissa ajettava aika moninkertaistui. Nykyään tunneleissa ajaminen muodostaa jo valtaosan koko työvuorosta.
Tilannetta pahentaa se, että myös taukotilat sijaitsevat usein maan alla. Pahimmillaan kuljettaja ei ehdi nähdä päivänvaloa lainkaan koko työvuoronsa aikana. Myös muun muassa vanhemmuusperiaatteesta, lomista ja palkattomista vapaista on kuljettajien väitteiden mukaan kiristetty. Vanhemmuusperiaatteella tarkoitetaan tapaa, jossa pisimpään töissä ollut saa tyypillisesti valita työvuoronsa ensin.
Kuljettajat pelkäävät tilanteen kärjistyvän entisestään lähitulevaisuudessa. Kuljettajia huolestuttaa erityisesti Kalasataman tuleva remontti, jonka seurauksena metro katkaistaan väliaikaisesti. Metro kulkee idästä Herttoniemeen ja lännestä Hakaniemeen.
– Lännen puolen vuoroja ajavat ovat pimeässä koko työpäivän ajan. He eivät näe päivänvaloa ollenkaan, Eino kertoo.
Kuljettajien huoliin ei ole heidän mukaansa kuitenkaan herätty työnantajapuolella.
– Kuljettajien vireystilan haasteisiin, etenkin pimeässä työskentelyn osalta, on suhtauduttu johtajien puolelta viimeiset 10 vuotta todella vähättelevästi, Eino sanoo.
Palkkaus heikointa
Metronkuljettajien palkka on kaupunkiraideliikenteen alhaisin. Ilman lisiä he tienaavat noin 2 500 euroa kuukaudessa, kun raitiovaununkuljettajien ansio on hieman yli 2 600 euroa. Molempia ajavien yhdistelmäkuljettajien tulot puolestaan nousevat noin 2 760 euroon.
Maan alla työskentelyn rasituksista tai stressistä ei makseta korvausta. Kuljettajat ovat tavoitelleet ”tunnelilisää”, mutta vaatimuksiin ei ole suostuttu.
– Mielestäni on vähän omituista, että saamme vähemmän palkkaa kuin raitiovaununkuljettajat, sillä meillä on kuitenkin vastuullamme satoja ihmisiä enemmän, Taneli sanoo.
– Onhan se ikävää, että yhteiskunnassa ei ole valmiutta maksaa perusasioista, joita pidetään täysin itsestään selvinä, Aleksi kertoo.
Henkilöstön mukaan esihenkilöt vähättelevät pimeässä työskentelyn riskejä. Epäkohtia on nostettu esiin, mutta tuloksetta. Aleksin mukaan kehitysideoiden esittämisestä voi joutua jopa puhutteluun, eikä työntekijöiden näkemyksiin luoteta.
– Täällä on kovempi kuri kuin armeijassa. Siltä se on vaikuttanut, näyttänyt ja tuntunut, hän kuvailee.
Einon mukaan tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei HSL tai Kaupunkiliikenne arvosta työntekijöitään. Kuljettajat joutuvat etsimään merkityksen työhönsä itse.
– Ihmiset ajattelevat, että jos ketään muutakaan ei kiinnosta, niin miksi mua pitäisi kiinnostaa? Tuo on sellainen puhumaton turvallisuuskulttuurillinen riski, mikä tekee todella paljon hallaa, hän sanoo.
Työhyvinvointikyselyissä tulokset ovat laskeneet vuosi vuodelta, ja metronkuljettajien arviot ovat kaikkein huonoimmat. Iltalehti on nähnyt metronkuljettajien tuloksia. Työhyvinvointiin liittyvät palkit ovat täynnä punaista.
– Olemme yrittäneet huomauttaa, että kun tuloksemme ovat jatkuvasti muita heikompia, eikö se kerro tarpeesta panostaa juuri metroon tilanteen korjaamiseksi? Mitään ei kuitenkaan ole näkynyt, Eino sanoo.
Kaupunkiliikenne kiistää väitteet
Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteen liikennöintiyksikön johtaja Johan Nykvistin mukaan metronkuljettajien jaksamista tuetaan muun muassa pitämällä ajorupeamat alle kolmen tunnin mittaisina.
Hän kertoo, että myös työvuorojen ennakoitavuudesta ja kuljettajien mahdollisuudesta pitää asianmukaiset tauot työpäivän aikana huolehditaan.
Jos kuljettaja kokee työkykynsä heikentyneen, hänen toivotaan ilmoittavan asiasta matalalla kynnyksellä liikenneohjauskeskukseen tai liikennetyönjohtoon. Ilmoituksen jälkeen kuljettaja otetaan pois linja-ajosta, jotta turvallinen liikennöinti sekä kuljettajan hyvinvointi pystytään varmistamaan
– Luonnollisesti teemme näissä asioissa myös tiivistä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, Nykvist sanoo.
Kuljettajien hyvinvointi pystytään Nykvistin mukaan turvaamaan poikkeus- ja remonttiaikoina vakaalla työvuorosuunnittelulla. Mahdolliseen ”tunnelilisään” hän toteaa, että kyseessä on työehtosopimusneuvotteluihin kuuluva asia.
Nykvist kiistää väitteet siitä, ettei työhyvinvointikyselyiden pohjalta tehtäisi korjaustoimenpiteitä. Hänen mukaansa kyselyiden tulokset käydään läpi henkilöstön kanssa, minkä jälkeen kuljettajista ja heidän edustajistaan valitut työryhmät valmistelevat kehitysehdotukset.
– Näin on toimittu joka vuosi. Jos joku kokee, ettei mitään ole tehty, se on tietysti sääli ja kurja juttu, sillä työryhmien esille nostamat kehitystoimenpiteet on aina toteutettu.
Nykvist myöntää kuitenkin, ettei Kaupunkiliikenne ole onnistunut viestinnässä toivotulla tavalla. Yhtiössä aiotaankin hänen mukaansa panostaa viestintään aiempaa enemmän.
– Asia on tiedostettu. Keskustelimme aiheesta pitkään työpaikkakokouksessa ja sovimme, että viestintä huomioidaan jatkossa paremmin.
Kuljettajia ”painostetaan”
Kun väsymyksestä puhuu, työnantajan tuki tuntuu kuljettajien mielestä päälle liimatulta.
– Porukka on jo valmiiksi uupunutta heikon työvuorosuunnittelun takia. Kun työnantaja tulee siinä tilanteessa kysymään, miten voisi olla tukena, se tuntuu pelkältä juridisen velvoitteen täyttämiseltä ilman todellista halua auttaa, Aleksi sanoo.
Taneli kertoo tuntevansa useita kollegoja, jotka ovat joutuneet jäämään uupumuksen vuoksi sairauslomalle. Aleksin mukaan kaikki kuljettajat eivät välttämättä uskalla jäädä sairauslomalle.
Sairauslomaa on suhteellisen helppo saada, mutta työpaikalla seurataan tarkasti tilastoja. Kuljettajia painostetaan välttämään poissaoloja, jos prosentit kohoavat liian korkeiksi.
– Sitten väsymys ja paha olo kumuloituvat. Kun ei ole enää resursseja jäädä pois, se vaikuttaa myös ilmapiiriin, Taneli kuvailee.
Resursseilla hän viittaa henkilöstöön. Kun sairauslomien määrä kasvaa, vuoroja paikkaamaan ei välttämättä saada kuljettajia.
Kuljettajat kertovat esihenkilöiden soittelevan toipilaille ja kyselevän poissaolon syitä. Einon mukaan kyselyt kohdistuvat kuitenkin vain metronkuljettajiin. Hänen mukaansa sairauspoissaoloja on metronkuljettajilla ollut enemmän kuin raitiovaununkuljettajilla.
Onhan se ikävää, että yhteiskunnassa ei ole valmiutta maksaa perusasioista, joita pidetään täysin itsestään selvinä.
Taneli arvelee, ettei itse kertoisi esihenkilölleen totuutta, mikäli sairausloman syynä olisi uupumus.
– Se tuntuu liian henkilökohtaiselta asialta. Olisi kiusallista myöntää esihenkilölle olevansa uupunut, hän toteaa.
Ajon keskeyttäminen on kuljettajien mukaan haastavaa. Mikäli ajon haluaa jostain syystä keskeyttää, asiasta pitää ilmoittaa liikenteenohjaukseen.
– Se [keskeyttäminen] vaatii työntekijältä aika kovaa kanttia tietyllä tavalla, että on valmis jättämään junan jonnekin. Siinä melkein joutuu olla pää kainalossa, että lähtee menemään, Aleksi kertoo.
Ei tunnista armeijamaista kuria
Nykvistin mukaan varhaisen tuen malliin kuuluu, että esihenkilö on perillä alaisensa voinnista. Tästä syystä esihenkilöt soittavat sairauslomalla oleville työntekijöille. Sama käytäntö on tarkoitus laajentaa pian koko henkilöstölle.
Tämä johtuu siitä, että suurin osa sairauspoissaoloilmoituksista ilmoitetaan päivystävälle liikennetyöjohtajalle, joka ei ole kuljettajien lähiesihenkilö. Siksi Nykvistin mukaan on tärkeää, että kuljettajan oma esihenkilö kontaktoi kuljettajan, jotta on perillä tiimin jäsenensä työkykyyn liittyvistä asioista ja pystyy paremmin tukemaan heitä.
– Kaikki tähtää siihen, että pystyisimme tukemaan työhön paluuta mahdollisimman hyvin. On tietenkin ikävää, jos yhteydenotot koetaan painostamisena.
Väitteitä armeijamaisesta kurista johtaja ei tunnista lainkaan.
– Nyt on erikoinen kommentti. Mielestäni meillä asiat hoidetaan mutkattomasti ja hyvässä hengessä. Meillä esihenkilöillä ja kuljettajilla on avoimet ja hyvät välit, hän kertoo.