Reilut 11 vuotta sitten Sebastian Aho, 28, ratkaisi Suomen mestaruuden Kärpille seitsemännessä finaalissa Tapparaa vastaan.
Ivan Humlin syöttö tavoitti Ahon mailan lavan, ja tuolloin vasta 17-vuotias nuorukainen ujutti kiekon patenttiharhautuksellaan Juha Metsolan jalkojen välistä maaliin.
11 vuotta myöhemmin Huml on jo lopettanut pelaajauransa, ja Metsola oli tällä kertaa SM-liigan finaaleissa voittavan joukkueen riveissä, kun hän ja Tappara juhlivat Suomen mestaruutta.
Aika ei ole kohdellut julmasti mestaruusmaalin viimeistelijää Ahoakaan.
Hän on yksi niistä pelaajista, joiden kiekkokausi jatkuu vieläkin, vaikka kalenteri on kääntynyt jo kesäkuun puolelle. Aho taistelee Carolina Hurricanesin kanssa kiekkomaailman himotuimmasta ja vaikeimmin saavutettavasta pokaalista eli Stanley Cupista.
Ahon uraa läheltä seuranneet eivät ole yllättyneet, että hän pelaa nyt koko maailman absoluuttisella huipulla.
Eräs hänen kanssaan työskennellyt kiekkomies lataakin todella painavaa tekstiä suomalaistähdestä.
On harvinaista herkkua, että suomalainen on Stanley Cup -finaalijoukkueen ykköstähti.
Viime aikoina kritiikki Ahoa kohtaan on kuitenkin ollut kovaa.
Ei kahta sanaa
Kärppien päävalmentajana 2010-luvun puolivälissä toiminut Lauri Marjamäki huomasi Ahossa heti valtavan potentiaalin.
Häntä ei yllätä, että Aho on edennyt sille tasolle, että hän taistelee Stanley Cupista joukkueen ykkössentterinä.
– Ei yllätä yhtään. Jo silloin oli nähtävissä jotain poikkeuksellista. ”Sepellä” on erityinen kyky, että hän adaptoituu aina seuraavalle tasolle. Oli kyse siirtymisestä U20-joukkueesta liigaan, liigasta maajoukkueeseen tai maajoukkueesta NHL:ään, hän pystyy hyvin nopeasti sopeutumaan siihen tasoon, jolla pelataan. Se on lahjakkaan pelaajan merkki, Marjamäki suitsuttaa.
Marjamäki ylistää entistä suojattiaan erityisesti yhden osa-alueen hallitsemisesta.
– Hänen pelinymmärtämisensä on poikkeuksellista. Luistelu, kiekonkäsittely ja syöttäminen olivat hyvällä tasolla, mutta erityisesti sijoittuminen ja puolustuspelaamisen ymmärtäminen erottuivat edukseen.
– Valmennuksella voidaan auttaa pelaajaa ymmärtämään kokonaisuutta, mutta ne viimeiset ratkaisut jäällä ovat pelaajan vastuulla. Aho pystyi hyödyntämään taitotasoaan poikkeuksellisen hyvin riippumatta siitä, millä tasolla pelattiin.
– Ei ole helppoa siirtyä esimerkiksi NHL:n pieniin kaukaloihin ja pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin. Vielä harvinaisempaa on tehdä se niin nopeasti kuin hän teki. Hän on ennen kaikkea korvien välistä erittäin nopea pelaaja.
Ahoa jäällä seurannut ikoninen kärppäkapteeni Lasse Kukkonen muistaa, kuinka nuori miehenalku tuli mukaan edustusjoukkueen harjoittelurinkiin.
Toisen polven huippukiekkoilijan sitoutuneisuus ja työmoraali iskivät kapteenin silmään.
Kukkosen mukaan Ahon sydän sykki jääkiekolle.
– Hän oli todella nuori tullessaan liigaan ensimmäistä kertaa ja fyysisesti vielä melko keskeneräinen. Silti hän pystyi pelaamaan heti Liigassa, mikä kertoo siitä, kuinka hyvin hän osasi lukea peliä ja sopeutua sen vaatimuksiin, Kukkonen kertoo.
Marjamäki muistaa, kun hän neuvotteli valmennuspestistä Kärppien kanssa ensimmäisiä kertoja. Hän hämmästyi, kun kuuli seuran ajatukset.
– Kun neuvottelin ensimmäisen kerran Kärppien kanssa vuonna 2012, silloin sanottiin, että C-junioreissa on tulossa sellaiset pelaajat kuin Jesse Puljujärvi ja Sebastian Aho, jotka pitäisi jollakin aikajänteellä tuoda liigajoukkueeseen. Silloin ajattelin, että hetkinen, kyseessä ovat kuitenkin vasta 16-vuotiaat C-juniorit.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tuolloin Espoossa vaikuttanut valmentaja kävi katsomassa C-juniorien finaalia, jossa Ahon Kärpät kohtasi espoolaisjoukkueen.
– Jo silloin näkyi poikkeuksellinen pelin hahmottaminen ja pelikäsitys. Siinä suhteessa ”Sepe” kuuluu Suomen kärkipelaajiin.
Kun Aho ja Marjamäki toimivat yhdessä Kärpissä, Marjamäki kertoi saaneensa ihmetteleviä viestejä kannattajilta.
– Minäkin sain sähköposteja, joissa kysyttiin, miksi peluutan GM:n poikaa enkä Puljujärveä.
Voinee jo todeta, että molempien urat ovat olleet huikeat, vaikka ne jatkuvat yhä.
NHL:ssä yhteensä 173 ottelua pelannut Kukkonen näki, että Ahon potentiaalin raja ei ole SM-liiga.
– Ainakin sen huomasi välittömästi, että Kärpät oli hänelle vain välietappi. Se, kuinka korkealle hän lopulta pääsisi, riippuu monesta asiasta, mutta NHL-ura vaikutti hyvin selkeältä jo ensimmäisistä hetkistä lähtien.
Paineet
Ahon, Seth Jarvisin ja Andrei Svetšnikovin kentällinen on saanut pudotuspelien aikana kritiikkiä, kun trio ei ole onnistunut tekemään tulosta.
Carolinan syömähammas tosipeleissä on ollut Logan Stankovenin johtama vitja.
Jopa Hurricanesin päävalmentaja Rod Brind’Amour on kritisoinut tähtiään julkisesti.
Kukkonen kuvailee Ahoa rauhalliseksi ja uskoo, että tämä ominaisuus säilyy myös kritiikin ja paineiden keskellä.
– Vaikka ulkopuolelta tulee huutelua ja painetta, niin kovimmat paineet ja suurimmat vaatimukset hän asettaa varmasti itse itselleen.
– Se on varmasti yksi huippupelaajien yhteinen piirre: poikkeuksellisen korkea vaatimustaso omaa tekemistä kohtaan. Uskon myös vahvasti siihen, ettei hän ole vielä saavuttanut omaa huippuaan pelaajana. Hän pystyy edelleen kehittymään ja parantamaan, ja uskon, että se on myös hänen oma ajattelutapansa.
NHL on raaka maailma, ja pelaajia mitataan suhteessa heidän palkkapussiinsa.
Aho on joukkueensa kovapalkkaisin pelaaja, joten tulosta on tultava.
– Varmasti hän itsekin tiedostaa, ettei ketjun peli ole tällä hetkellä sillä tasolla, jolla ykkösketjun pitäisi olla. Mielestäni kritiikki on siinä mielessä aiheellista, Marjamäki pohtii.
Hän kuitenkin näkee, että Aho kääntää tämän voitoksi.
– Tämä on hänen seuraava kehitysaskeleensa. Hän on niin lahjakas pelaaja, että pystyy varmasti nostamaan tasonsa myös näissä peleissä. Hän on kuitenkin ykkössentteri, ja silloin odotetaan tulosta. Stanley Cupia on jahdattu vuosia, joten tässä vaiheessa parhaiden pitää olla parhaimmillaan. Uskon, että Sepe vielä nousee sille tasolle.
Marjamäen mukaan Aho miettii todella paljon, mitä hän voisi tehdä paremmin, jotta joukkue pärjäisi.
– Vaikka hän ei välttämättä näytä sitä ulospäin tai puhu asiasta suurin sanoin, hän miettii jatkuvasti, miten voisi parantaa omaa peliään ja ketjun toimintaa. Hän ajattelee joukkuetta.
Ahosta puhutaan yleisesti kiekkonörttinä, ja Marjamäen ja Kukkosen tarinat vain korostavat väitteen paikkansapitävyyttä.
– Hän oli todella kiinnostunut pelistä. Hän kyseli jatkuvasti, mitä voisi tehdä enemmän ja paremmin. Hän saattoi esimerkiksi kysyä, voisiko tehdä kaksi voimaharjoitusta viikossa, jos ohjelmassa oli vain yksi jalkavoimaharjoitus, Marjamäki paljastaa.
Poikkeuksellisuus
Kukkonen muistaa erityisen hyvin erään kerran, kun Aho nousi esiin ja näytti, millainen johtaja hän on.
Kyseessä oli kausi 2015–16. Tuolla kaudella Aho teki absoluuttisen läpimurtonsa SM-liigan huipulle.
– Keväällä pelasimme TPS:ää vastaan pudotuspeleissä. En muista ihan tarkasti kaikkia paikalla olleita, mutta ainakin minä ja Mika Pyörälä olimme siinä ylivoimassa mukana. Taisi siinä olla myös Puljujärvi ja Sepe, Kukkonen aloittaa.
– Tarvitsimme lisää tehoja ylivoimapeliin, ja vaikka Sepe oli vielä hyvin nuori poika, hän otti fläppitaulun käteensä ja alkoi käydä läpi, miten ylivoima pitäisi pelata, jotta saisimme sen toimimaan.
Saitteko ylivoiman toimimaan?
– Ja saimmehan me sen toimimaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kukkonen korostaa, että Aho otti tilanteen haltuun oikealla tavalla. Hän ei räyhännyt, vaan otti ohjat ja alkoi rakentavasti pohtia ratkaisuja sakanneeseen ylivoimapeliin.
– Minun mielestäni tuo kuvaa hyvin hänen johtajuuttaan, pelin ymmärtämistään ja tietenkin myös hänen osaamistaan pelaajana.
Marjamäki muistaa hänkin yksittäisen hetken, jolloin huomasi Ahon ainutlaatuisuuden ja nerokkuuden.
– Kyse oli puolustuspelaamisesta. Hän oli hyökkääjänä hieman liikaa pelin puolella, ja sanoin hänelle, että voisi pysyä hieman enemmän keskilinjalla tai jopa painottomalla puolella. Hän omaksui asian välittömästi. Siinä hetkessä tajusin, että tässä on jotain poikkeuksellista. Ei ole tavallista, että pelaaja pystyy omaksumaan uuden asian niin nopeasti ja siirtämään sen heti omaan pelaamiseensa.
Marjamäki uskoo, että pienet yksityiskohdat tekevät Ahosta pelaajan, johon Carolinakin uskalsi investoida.
– Luulen, että juuri siksi Carolinakin varasi hänet niin korkealla. Hän ei ollut mikään näyttävin "wow-pelaaja", mutta kun yhdistetään hyvä luistelupohja, luistelutaito ja erinomainen pelikäsitys, ollaan jo todella pitkällä. Sen jälkeen ratkaisevat luonne, harjoitteluhalu ja halu kehittyä. Ne ovat asioita, jotka kumpuavat ”Sepestä” sisältä.
Carolina tasoitti finaalisarjan Vegasia perjantain vastaisena yönä 1–1:een. Kolmas finaali pelataan sunnuntain vastaisena yönä Suomen aikaa.
