Suomalaisten ruokakauppojen hintataso on herättänyt keskustelua.
Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) toimitusjohtaja Tuula Loikkanen kirjoitti vastineen Iltalehden näkökulmakirjoitukseen, jossa väitettiin, että kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen kannattavilla suomalaisilla ruokakaupoilla olisi varaa laskea hintoja, mutta niiden ei tarvitse, koska kilpailua on vähän. Yhdistys toimii suomalaisten ruokakauppojen edunvalvojana.
Nyt Loikkanen vastaa Iltalehden kysymyksiin.
Näkökulmakirjoituksessa väitettiin, että suomalaisten ostovoima on monia verrokkimaita heikompi osittain siksi, että ruokakaupassa on vähemmän kilpailua kuin muualla. Olinko mielestäsi täysin väärässä?
– Ostovoima ei välttämättä ole sama asia kuin hinnat. Ostovoimaan vaikuttavat monet asiat, kuten palkat, yleinen kehitys ja inflaatio. Toki jos kilpailua ei olisi yhtään, maksettaisiin ruoasta enemmän. Ja olen sitä mieltä, että meillä on kilpailua. On rehellistä sanoa, että meillä markkina on keskittynyttä, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi kilpailua.
Tekstissä ei väitetty, että minkäänlaista kilpailua ei olisi lainkaan. Esimerkiksi K-kaupat kilpailevat toistensa kanssa, ja ruokakaupat voivat kilpailla valikoimalla, laadulla, palveluilla, vastuullisuudella ja muilla arvoilla. Väite perustui siihen, että koska S-ryhmä, Kesko ja Lidl ovat keskenään erilaisia, Lidlin ei tarvitse kilpailla hinnoilla niin aggressiivisesti kuin Saksassa, jossa sillä on suorana kilpailijana Aldi. Onko se virheellinen väite, että Saksassa on enemmän kilpailua kuin Suomessa?
– En sanoisi, että se on virheellinen väite. Eri markkinoiden vertaaminen on hirveän vaikeaa. 80 miljoonan ihmisen Saksan vertaaminen täysin erilaiseen maahan on vaikeaa. Yksi keskeinen asia on se, että Saksassa halpakauppojen osuus on paljon isompi. Siellä ostetaan paljon enemmän halpaketjuilta kuin Suomessa, ja siellä on toinen halpaketju, jota Suomessa ei ole. S-ryhmällä ja Keskolla on kuitenkin erilaisia ja erikokoisia kauppoja, jotka kilpailevat keskenään.
Keskeinen väite olikin se, että jos Suomessa olisi Aldin kaltainen toinen halpakauppa, se kirittäisi sekä Lidliä että kaikkia muitakin ja olisi enemmän hintakilpailua.
– Kun Spar ilmoitti tulevansa Tokmannin kautta, olimme hirveän tyytyväisiä. Tarkoittaako se halvempia hintoja, niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Se kilpailu saattaa tapahtua palvelutarjonnassa tai jossain muualla, ei automaattisesti hinnoissa. Mutta kilpailu on aina hyväksi. Varmasti olemassa olevat kaupat ovat ihan tyytyväisiä, että Spar on tulossa. Se tuo uutta dynamiikkaa ja haastaa olemassa olevaa kauppaa. Siinä mielessä olen samaa mieltä.
Sanot, että kilpailua voisi olla enemmän ja ettei ratkaisu ole S-ryhmän ja Keskon vähittäiskaupan ja tukkutoiminnan pilkkominen, koska varsinaisia tukkuja ei enää samalla tavalla ole. Mitä sitten pitäisi tehdä kilpailun lisäämiseksi?
– Olemme puhuneet vuosikymmeniä, että kaavoituskäytäntöä pitäisi löystyttää. Se on ollut OECD:ssäkin usein esillä. Nyt virkamiehet päättävät, kuinka monta kauppaa meillä on ja minne ne tulevat. Tämä olisi pitänyt purkaa aikoja sitten. Se olisi mahdollistanut sen, että ulkomainen tai suomalainen toimija olisi voinut lähteä helpommin rakentamaan omaa kauppaketjua tai rakennetta.
– Toinen on tietysti se, että alkoholi ja lääkkeet ovat muualla Euroopassa olleet huomattavasti vapaammin myytävissä, mikä on helpottanut kilpailua. Lähtisimme siitä, että puretaan kaikki mahdollinen tällainen.
Koska suomalaiset ruokakaupat ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen kannattavia, eikö niillä loogisesti olisi varaa laskea hintoja? Eikö esimerkiksi osuuskaupan periaatteiden mukaisesti tuloksen pitäisi näkyä vielä enemmän omistajien eli asiakkaiden rahapusseissa?
– Toisaalta ne voivat sanoa – ottamatta suoraan kantaa yhteenkään jäseneemme – että ne mielellään käyttäisivät sen tuoton parempien kauppapaikkojen etsimiseen. Toki voisi sanoa, että sen pitäisi näkyä halvempina hintoina, mutta toisaalta esimerkiksi maatalous on sanonut, että Suomessa ruoka on liian halpaa ja heille pitäisi antaa siitä enemmän.
Jos tuottajilta kysytään, en ole ihan varma, sanoisivatko he, että tälläkään hetkellä tuotot menevät tuottajille vai että ne menevät ruokakaupoille ja teollisuudelle.
– Sitä juuri tarkoitan, että he sanovat, että Suomessa ruoka on liian halpaa ja siitä pitäisi maksaa enemmän, jotta he saisivat enemmän.
Mutta kun kannattavuus on niin hyvällä tasolla, eikö siitä jo nyt olisi varaa siirtää suoraan tuottajille?
– Sitten voi tietysti kysyä, kumman pitää hyötyä: kuluttajan vai tuottajan.
Ainakin jommankumman.
– Yksinkertaista ratkaisua, jossa joku saa enemmän, ilman että joku toinen saa vähemmän tai kustannukset siirtyvät jonkun maksettaviksi, ei valitettavasti ole. Siksi koko ruokaketjun toimivuutta pitäisi tarkastella kokonaisuutena eikä asettaa kuluttajia ja tuottajia vastakkain.
– Toisaalta kaupat haluavat kilpailla sillä, että ne tekevät entistä parempia kauppoja. Se on kilpailuetu heille, että me myös tykkäämme käydä kaupoissamme. Jos kauppa ei käyttäisi voittojaan esimerkiksi investointeihin, meillä voisi olla vähemmän kauppoja, heikompi logistiikka, vähemmän kilpailua ja lopulta korkeammat hinnat kuluttajille.
– Ja kun puhutaan ruoan hinnasta, Suomessa ruokakorin hinta on viimeisen kymmenen vuoden aikana lähentynyt eurooppalaista keskitasoa. Se ei tarkoita, että ruoka olisi halventunut, vaan se on kallistunut maltillisemmin kuin muualla Euroopassa. Myös verotus vaikuttaa ruoan hintatasoon. Kun verot poistetaan, olemme aika lähellä Ranskaa ja vastaavia maita.
