Kulttuuri

Köpi Kallion isä kuoli kesken kiertueen – Jukka Lindström auttoi ystäväänsä jatkamaan

Köpi Kallion isä kuoli kesken kiertueen – Jukka Lindström auttoi ystäväänsä jatkamaan

Koomikot Köpi Kallio ja Jukka Lindström ovat skeittaavia kaveruksia, jotka terapoivat toistensa häpeän tunteita. Joskus huumori on mustaa.

Kaveri pelasti päivän -juttusarjassa tunnetut henkilöt kertovat tilanteesta, jolloin ystävästä oli eniten apua. Tällä kertaa vuorossa ovat koomikko-käsikirjoittajat Juuso ”Köpi” Kallio ja Jukka Lindström.

Köpi: Olimme tässä alkuvuonna meikäläisen Huono suoritus -soolokiertueella. Jukka tuotti sen, oli mukana esiintymässä ja avasi illat erikoisvieraana. Isäni menehtyi kesken tätä kiertuetta. Kerroin tiedon Jukalle heti tapahtuman jälkeen. Kiertuetta oli vielä viisi esitystä jäljellä. Jukka pelasti, että saatiin se vietyä maaliin.

Jukka: Mulla ei ole mitään noin hyvää tarinaa, jossa sä pelastat mut. Mua harmittaa, että mun isä ei ole kuollut.

Köpi: Ei, ei vielä. Mutta jos me toivotaan oikein paljon…

Jukka: Se vaan kuulostaa kornilta, jos sä sanot, että ”Isäni kuoli, mutta Jukka Lindström tuli ja pelasti päivän. Se oli siinä. Unohdin isän kuoleman.”

Köpi: Kyllä me jeesataan toisiamme ihan viikoittain ja päivittäin, koska olemme paljon tekemisissä. Mutta isoin pelastus oli siinä hetkessä. Noissa keikoissa on kuitenkin säätämistä. Ei se ole pelkkä mikki pöytään, ja ruvetaan vetää. Se oli maaliskuuta, ja viikon päästä lähestyi Tampereella esitys. Hoidit kaiken tuotantopuolen. Mun ei tarvinnut kuin esiintyä. Olit ystävänä tukena.

Jukka: Mulla on muisto sun isästä. Kipuilin vaurioituneen nilkan kanssa, että vittu, miksi tästä ei tule parempaa, että pääsisin skeittaamaan. Isäsi oli fysioterapeutti. Sä sanoit, että Jukka et tule ikinä saamaan sitä vanhaa nilkkaa. Siitä tulee ihan hyvä, mutta ei entisensä.

Köpi: Ne kakut pitää istua. Välitin Jukalle eteenpäin tätä isän tietoa.

Jukka: Alun perin me tutustuttiin Ylellä. Sitten käytiin Pehkosen Jeren kanssa skeittaamassa.

Ruvettiin skeittaamaan ulkona kesälläkin.

Köpi: Skeittiharrastuksessa alettiin enemmän työorientoituneesti juttelemaan. Tiesin, että äijä oli tehnyt stand upia. Sovittiin lounastärskyt. Pyöritin sulle mun stand upin ekaa viittä minuuttia. Sä olit silleen, että tuohan on hyvää kamaa.

Jukka: Olikin joo.

Köpi: Me ollaan oltu hyvin samanlaisia skeittaamisessa ja komiikan tekemisessä. Molemmat on arvostanut toisiaan tekijöinä. Mä edelleen nautin, jos Jukka soittaa mulle. Sillä on joku oma juttu, mihin se tarvitsee mun näkemystä tai apua. Kyllä se aina on siistiä.

Jukka: Köpi on Porista, ja mä oon Lappeenrannasta. Ne ovat tällaisia keskisuuria kaupunkeja, teollisuuspaikkakuntia, joissa on omanlainen vittuilun kulttuuri. Tietenkin nyanssieroja löytyy, mutta molemmissa tietynlainen rakkaudella vittuilu on arvossaan.

”Köpi Kallio on meikäläisen työpsykologi”

Köpi: Mun mielestä on pelottavinta aloittaa ystävyys aikuisiällä.

Vaikka me ollaan koomikkoina vähän erilaisia, me suhtaudutaan kirjoittamiseen ja komiikan loppumattomaan nypläämiseen samalla tavalla. On mulla ennenkin ollut ystäviä, mutta Jukassa löysin ekan kerran ihmisen, jonka kanssa voi häpeilemättömän tarkasti käydä läpi vaikkapa Mike Birbiglian (yhdysvaltalainen koomikko, tarinankertoja ja käsikirjoittaja) sooloa, pala palalta ja fiilistellen. Että miksi se on kirjoitettu noin ja noin ja noin.

Ei meistä kumpikaan ole mikään suuri kirjoittajanero, mutta ehkä sama aaltopituus on löytänyt siitä, että ei tarvitse häpeillä komiikan nörtteilyä.

Jukka: Suomessa ei ole ihan hirveästi komediallisen ja laajalle yleisölle tehdyn ohjelman vetäjiä, joilla on myös vastuu sisällön hauskuudesta. Toki on käsikirjoittajia, mutta vähemmän niitä, joiden kanssa voi puhua paineista tai mahdollisista häpeän tunteista. Köpi Kallio on meikäläisen työpsykologi.

Köpi: Toi on valmis lause otsikkoon. Samalla lailla Jukka on ollut omana työpsykologinani ja välillä ihan keittiöpsykologina ja normiterapeuttinakin.

Ollaan 5–6 vuotta oltu kavereita, mutta sanoisin, että ystävyys on syventynyt. Jukka soittelee mulle ihan muuten vaan, kyselee miten menee skidin kanssa nyt kun olen tuore isä.

Jukan kanssa oon puhunut isyydestä paljon. Jukka tietysti on mua elämässä edellä.

Kohta sä oot tomua vaan.

Jukka: Silloin kun sun lapsi ei ollut vielä syntynyt, huomasin että Köpistä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Mietin, että pitää soittaa. Syntymä on varmaan nyt näillä näppäimillä tai jotain. Tuli vähän huoli.

Autossa istuminen pakottaa puhumaan

Jukka: Stand upissa ollaan tehty keikkoja yhdessä. Ne reissut on sellaisia, joissa puhutaan paljon, kun istutaan autossa. Se on varmaan ollut kiihdyttämö meidän ystävyydessä.

Köpi: Istuminen, se kolmen tunnin tilanne, pakottaa puhumaan kahdestaan jostain muustakin. Voit tunnin puhua töistä, mutta sitten on pakko puhua jostain oikeastakin.

Jukka on äärimmäisen hyvä koomikkona löytämään näkökulmia, löytämään oikean sanan ja tiiviistämään ilmaisun.

Jukka: Köpi on ehkä spontaanimpi hauskojen näkökulmien avaaja. Mä oon ehkä enemmän editori tai muotoiluihin keskittyvä.

Esimerkiksi itsellä voi olla vitsi. Toinen sanoo, että hei, jatka sitä vielä näin. Sitten siitä tulee tuplasti parempi sen ansiosta, että toinen näyttää suunnan mitä itse ei ole nähnyt.

Köpi: Ja Jukka vihaa ihmisiä, jotka pitää nappimikrofonia kädessä. Jukka on jo niin vanha, että se saa vihata kaikkea tuollaista.

Köpi Kallio ja Jukka Lindström kertovat, mikä toisessa on parasta ja ärsyttävintä. Video: Niko Huusko

Aiheesta enemmän: Paketissa 3 linkkiä

Aiheesta enemmän

Hamsa ja Keinaan joutuivat vaaraan Amazonilla: ”Luulin, että me kuollaan”

Kovan viikon ilta

Viki ja Köpi Show

Olet saattanut jäädä paitsi