Käykö Pandan huonosti? Asiantuntijalta suorat sanat: ”Aikaisemmin se oli paljon tärkeämpää”

Panda-suklaan valmistuksen siirtyminen Viroon nostatti torstaina valtavan äläkän.

Tästä huolimatta tutunkaan brändin täysi suomalaisuus ei ole enää entiseen malliin tärkeää, arvioi Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen emeritusprofessori Mika Pantzar.

– Aikaisemmin se oli paljon tärkeämpää. Meillä oli kaikkia kotimaisuuskampanjoita ja muita, mutta ne ovat jotenkin vähän hävinneet viime vuosina.

Kun torstaina uutisoitiin, että Panda-suklaan valmistaminen siirtyy Viroon, suomalaisten reaktio oli jopa raivokas.

Pelkästään Iltalehden kyselyssä tuhannet ihmiset ilmaisivat pettymystään. Aistittavissa oli laajaa boikottihenkeä.

– En siis enää ikinä osta Pandan suklaata, kyselyyn vastannut Hilla kirjoitti monen muun tavoin.

Sosiaalinen media pursusi vastaavaa viestiä. Mika Pantzar ei usko, että valmistuksen muutto ulkomaille aiheuttaa suurempaa pudotusta Panda-suklaan kysyntään.

– Se on tietysti Vaajakosken ja Suomen työllisyyden kannalta ikävä päätös, mutta aika vahvasti olen sitä mieltä, että jos joku haluaa Pandan suklaata syödä, niin ei hän mieti, missä se on tehty.

Pandan suklaatuotannon siirtymisestä Viroon uutisoi ensimmäisenä Keskisuomalainen.

Muistojen sinappi

Panda-keskustelun yhteydessä moni on nostanut esiin takavuosien kohusiirron, jossa Turun Sinapin valmistus vietiin ulkomaille.

Vuonna 2003 tapahtunut muutos aiheutti valtavan vastalausemyrskyn, jolla oli myös vaikutusta kysyntään.

Tapauksissa on yhtäläisyyksiä. Sekä Panda että Turun Sinappi olivat ja ovat ulkomaalaisten jättifirmojen omistuksessa, vaikka ne suomalaisiksi brändeiksi koetaankin.

Pandan omistaa norjalainen Orkla, Turun Sinapin monikansallinen Unilever. Mika Pantzar uskoo, että monikaan nykykuluttaja ei edes mieti, kuinka suomalainen tuttu suomalaisbrändi lopulta on.

Lisäksi Suomi on jo pitkään ollut osa globaalia taloutta, ja bisneksen rajat ylittäviin liikkeisiin on totuttu. Panda-suklaan muutto Viroon ei yllätä Pantzaria.

– Onhan se nykyään aika normaalia, että firmat valitsevat vähän sen mukaisesti, missä on halvinta tehdä.

Oy Strömberg Ab

Pantzar palaa ajassa vielä Turun Sinapin tapaustakin taaemmas.

Nimellä Oy Strömberg Ab tunnetuksi tullut liiketoiminta siirtyi vuonna 1987 ruotsalaisomistukseen. Vielä tuolloin ajatuskin perinteikkään työllistäjän myynnistä ulkomaille oli kauhistus.

– Suomessa tehtiin paljon työtä, että ikimaailmassa ruotsalaiset eivät pääsisi ostamaan Strömbergiä, Pantzar sanoo.

Kauppojen jälkimainingeissa syntyi nykyinen ABB, joka työllistää peloista huolimatta Suomessa edelleen.

Kansainvälisyydessä nähtiin takavuosikymmeninä uhkia, jotka ovat julkisesta keskustelusta paljolti kadonneet.

– Aikoinaan oli kauhea huoli vaihtotaseen vajeesta tai kauppataseen vajeesta, mutta ei siitäkään puhuta enää, Pantzar toteaa.

Vaikka Suomi on asettunut osaksi globaalia taloutta, Pantzar huomauttaa, että kaikki liike ei ole vain Suomesta pois.

Turun Sinapin valmistus on palautunut Suomeen. Myös esimerkiksi Helkama palautti laatu- ja kustannussyistä polkupyörien valmistuksen takaisin Suomeen.

– Esimerkiksi polkupyörä- tai vaatevalmistajat ovat saattaneet viedä tuotantoa Kiinaan, mutta sitten on osoittautunut, että laatu ei ole hyvää ja ne palaavat takaisin Suomeen, Pantzar sanoo.