Liigan maalimäärät ovat romahtaneet – ”Ei ole ollut aikaa katsoa”
Liigan maalimäärät ovat tänä syksynä pudonneet merkittävästi kahdesta viime kaudesta.
Keskimääräisessä liigaottelussa on tehty 5,19 maalia. Koko viime kauden lukema oli lähes puoli maalia korkeampi.
Liigan verkkosivujen mukaan tämän vuosituhannen korkein lukema on edelliskauden 5,78, josta pudotusta tämän syksyn tahtiin on jo reippaasti yli puolen maalin verran.
Jäähymääristä löytyy pientä selitystä – mutta ainoastaan pientä.
Tällä kaudella ottelua kohti on vihelletty 13,6 minuutin verran kaksi- ja viisiminuuttisia. Viime kauden lukema oli noin 0,3 minuuttia korkeampi.
Mestarivalmentaja, Iltalehden asiantuntija Pekka Virta näkee, että jyrkän kurssikäännöksen on aiheuttanut yksinkertaisesti superkauden piinaava putoamispaine.
– Nykyään ei pelata yhtään jääkiekko-ottelua, josta ei tulisi paljon vahvempaa jälkipuintia kuin aikaisemmin, hän tokaisee.
– KooKoo joutui viivan alle ja sai heti huomion, samoin helsinkiläiset. KalPa käväisi viivan alla ja sai heti huomion.
Tällä kaudella päämääränä ei ole helliä kannattajajoukkoja maaliralleilla vaan takoa tulosta – ja selviytyä minimissään alemman viivan yläpuolelle.
– Peliä ei tehdä enää oman maalimäärän ehdoilla. Ne voittavat maalit tulevat sitten, kun ovat tullakseen, Virta kommentoi.
– Mitä kovemmaksi paineet kasvavat, sitä yksinkertaisemmiksi ja varmemmiksi yritetään tilkitä asioita, että ei ainakaan hävitä hölmöilemällä tai pelaamalla väärin.
Lyhyt kesä
Kauteen lähdettiin poikkeuksellisen varhain, jo 1. syyskuuta. Harjoituskausi oli lyhyt ja valmistavien otteluiden määrä totuttua pienempi.
Virta aprikoi, että lyhyt valmentautumisaika yhdistettynä ensimmäisestä ottelukierroksesta päälle vyöryneeseen paineeseen on ainakin osittainen syy pienehköille maalimäärille.
– Nyt ei ole ollut aikaa katsoa, mahtaako joku uusi tyyli toimia vai ei.
Valmennustiimit ovat nojanneet kauden alla tekemissään pelitapalinjauksissa paremminkin tunnustettuihin kiekko-oppeihin kuin kokeiluihin.
– Se perustuu kymmenien vuosien faktoihin, miten PAPP [puolustusalueen puolustuspeli] pelataan tai miten kolmannen hyökkääjän on oltava pelin alla tai miten pakit eivät voi pintsailla toivotaan, toivotaan -tyylillä, Virta paaluttaa.
– Nämä kaikki asiat ovat olleet jääkiekossa niin kauan kuin olen elänyt.
KooKoon lento loppui
Viime kausi muistetaan Rikard Grönborgin toisesta mestaruudesta mutta vielä paremmin KooKoon todennäköisyyksiä uhmanneesta, nopeasti ylöspäin suuntautuneesta jääkiekosta. Jouko Myrrän suojatit kepittivät odottamansa kymmenillä osumilla kiitos uskomattoman tehokkaan viimeistelyn sekä Eetu Randelinin torjuntojen.
– KooKoo viimeisteli parhaiten koko SM-liigassa ja paikoista, jotka eivät olleet edes paikkoja, Virta kertaa.
– Luomulätkän tuottama hyvä tulos on hieno, mutta siinä on myös riski, joka nähdään nyt vaikka KooKoon tuloksissa. Siinä pitää onnistua kaikissa asioissa.
KooKoo lensi keväällä maalin päähän mestaruudesta, mutta tämän syksyn täysin toinen tahti on vienyt jumbosijalle. Verkko on venähdellyt reippaasti yli neljän maalin ottelukohtaisella keskiarvolla.
Kai Suikkanen ratsasti tiivistystyöhön aseenkantajanaan ja pelitapamestarinaan Marko Virtanen.
– Kun hävitään ja ruvetaan katsomaan sitä peliä, huomataan, että tuo juoksi tuonne ja tuo menee vastaan ja tuon olisi pitänyt varmistaa. Sitten ruvetaan raksimaan niitä sieltä pois, Virta perkaa.
– Ei voi mennä väärään aikaan päälle. Ei voi antaa ylivoimahyökkäyksiä. Sitten yhtäkkiä jäljelle jääkin PAPP ja keskialueen puolustus.
Suomalaisasetuksilla
Grönborgin Tapparan ja Myrrän KooKoon sekä ennen kaikkea Raimo Helmisen SaiPan voimakas eteenpäin pelaaminen on ollut viime vuosien liigailmiö. Nyt SaiPaa lukuun ottamatta peliä on säädetty totutumpiin suomalaisasetuksiin.
– Olemme palanneet siihen, että kiekon kontrollointi ja rytmittäminen alkavat olla taas kunniassa, Virta summaa.
– Jos pelaa paremmin viisikko- ja joukkuejääkiekkoa, vähän heikommallakin miehistöllä on mahdollisuus onnistua.
Virta kertoo ihastelleensa Wienin Stadhallen lehtereillä nuorena miehenä keväällä 1987, kun Tre Kronor esitteli luomaansa ansapelaamista ja vei kullan materiaaliltaan ylivoimaisen Neuvostoliiton nenä edestä.
– Träppi on nerokas tapa viisikkona haastaa taitoa. Ihan sillä samalla ajatuksella Suomi on voittanut yksilötaidolla mitaten selkeästi kovempia joukkueita ja osan maailmanmestaruuksistaan.
Maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Antti Pennanen puhui liigasyksyn havainnoistaan EHT-joukkueen julkistamistilaisuudessa. Hänenkin mukaansa ”pelin identiteetti on mennyt puolustussuuntaan".
Pennasen viime kevään maailmanmestaruus ja sitä edeltänyt olympiapronssi ovat arvatenkin olleet näyttämässä liigavalmentajille tietä paineiseen superkauteen.
– Enää [viime keväänä Pennasen maajoukkueessa] ei tullut harppuunasyöttöjä siniviivassa seisoville pelaajille, vaan palattiin viisikkopelaamiseen vähän omilla nyansseilla mutta ideana kuitenkin kiekkokontrolli ja pelinrytmitys, Virta analysoi.
– Kun olemme saaneet träppiä ja viivelähtöä pelaavan maailmanmestarijoukkueen, se on Liigassakin taas ihan hyväksyttävää.
Jalosen opit
Aivan tavaton Liigan nykyinen maalaustahti ei ole. Tällä vuosituhannella on väännetty kausia alle viidenkin keskiarvolla.
Alimmillaan ottelukohtainen keskiarvo heilui haarukassa 4,9–5,0 kausilla 2013–17, jolloin liigamestaruuksia louhivat Lauri Marjamäen Kärpät ja Jussi Tapolan Tappara.
Tuolloin tuoreessa muistissa oli Leijonien altavastaajajoukkue, jonka Jukka Jalonen viritti ikimuistoiseen kultaiskuun keväällä 2011 nimenomaan tiiviiseen viisikkopelaamiseen nojaten.
– Vanha hokema on, että 0–2 maalilla omiin pelaat aina voitosta, jopa kolmella, mutta pieni maalimäärä omiin on se mahdollisuus.
Aivan samaa ajattelumaailmaa on ollut nähtävissä tämän syksyn kriisijoukkueissa. Kun hätä on suurin, turvataan entistä tiukemmin tiukkaan puolustamiseen ja suomalaiskiekon perinteisiin menestysteeseihin.
– Kun peli ei toimi, uudet valmentajat sanovat joka kerta, että pitää saada avut lähelle sekä puolustus- ja viisikkopeli tiiviiksi, Virta lausuu.
– Aina lopulta ruvetaan tilkitsemään ja tekemään perusasioita, koska niitä on helpompi valmentaa kuin yrittää tehdä jostain ei-niin-luovasta pelaajasta luovaa.
Ei ole helppoa muovata liigatason raastajasta maalaria – tai opettaa edes tekemään läpiajosta maalia.
– Maalintekeminen ja maalimäärän isoksi nostaminen vaatii virtuositeettia, joka on yksilön ominaisuus ja vaikeampi valmennettava, Virta naulaa.
– Siihen valmentaja pystyy vaikuttamaan, miten omaan päähän tulee paikkoja ja mistä maalit omiin tulevat.
Tämän jutun tilasto-otteissa on käytetty SM-liigan tapaa merkitä voittolaukausotteluista molemmille joukkueille yksi maali viralliseen sarjataulukkoon.