Hämeenlinnalainen Maria valehteli peruessaan leikkauksen.
Marialle oli varattu aika varpaan tyvinivelen leikkaukseen. Hän kertoi aikaa peruessaan, ettei saa aikuista seuraa kotiin leikkauksen jälkeen.
Oikeasti kyse oli siitä, että Marialla ei ollut varaa. Sen kertominen olisi hävettänyt.
Haastateltavan oikea nimi ei ole Maria. Hän esiintyy tässä artikkelissa peitenimellä, koska juttu käsittelee hänen terveystietojaan.
Iltalehti on nähnyt dokumentaatiota, joka tukee Marian kertomaa.
Omalla hoidolla säästi
Maria käy täysipäiväisesti töissä, mutta on joutunut säästämään hoidossaan aiemminkin.
Hänen vasenta jalkaansa operoitiin muutama vuosi sitten. Leikkaushaava tulehtui.
Marialla on sairaanhoitajan koulutus, joten hän päätti hoitaa märkivää haavaa itse. Sillä ”säästi isot maksut”, hän kertoo.
– Antibiootteja en pysty itse määräämään. Jos olisi noussut kuume, olisin mennyt terveyskeskukseen, Maria kertoo.
– Tiedostan, että jossain vaiheessa leikkaus on edessä. Siihen asti sinnitellään kipulääkkeiden voimalla.
Puolisonsa kanssa asuva Maria kertoo, että ensisijaisesti rahat menevät laskuihin, vuokraan ja lääkkeisiin – siihen, että on ”ruokaa ja katto pään päällä”. Ylimääräistä ei juuri jää käteen.
Jos jääkin koukkuun
Kipulääkkeiden avulla sinnittelyssä on riskinsä, ja Maria kertoo kantavansa asiasta huolta itsekin.
Hänelle on määrätty vahvoja kipulääkkeitä, joita hän syö päivittäin. Lääkkeet kuuluvat opioideihin.
Maria kertoo syöneensä tehokkaita kipulääkkeitä nyt noin vuoden verran. Sen lisäksi hän on saanut nivelrikkoon jumppaohjeita.
– Olen sanonut lääkärissä, että pelottaa. Mitä jos toleranssi kasvaa ja jos jääkin koukkuun, hän kertoo.
– Siellä vastattiin, että katsotaan sitten, jos se tulee ajankohtaiseksi, niin voidaan pienentää annostusta. Mitään hoitosuunnitelmaa tästä ei ole.
Tilanne on Marian mukaan nyt sellainen, että jos hän kaipaa tilanteeseen apua, hänen on itse otettava yhteyttä terveydenhuoltoon.
Jokainen askel sattuu
Leikkaukselle olisi tarvetta, koska ”käytännössä jokainen askel sattuu”, jos Maria kävelee normaalisti.
Maria kävelee jalan ulkosyrjällä vähentääkseen kipua. Epänormaali asento heijastuu särkynä muualle kehoon, esimerkiksi alaselkään.
Myös leposärky piinaa Mariaa. Välillä hän joutuu heräämään öiseen kipuun. Vaiva ei onneksi ole jokaöinen.
Sosiaaliseen elämään tilanne on vaikuttanut paljon.
– En nykyään vietä aikaa kaveriporukalla juurikaan, Maria kertoo.
– En käy ulkoilemassa tai harrastuksissa. Tulen suoraan töistä kotiin.
Kipujen lisäksi elämää rajoittavat lääkkeet. Vahvojen lääkkeiden kanssa ei saa ottaa alkoholia, joten esimerkiksi illanvietot baarissa ovat saaneet jäädä.
Myös väsymyksestä on tullut lääke, jonka avulla Maria yrittää sinnitellä tilanteessaan.
– Yritän pitää itseni ja mieleni kiireisenä, että en muistaisi kipuja, Maria kertoo.
– Teen pitkää päivää, jotta illalla väsyttäisi niin paljon, että nukahtaa painaessaan pään tyynyyn.