Marianne Grönroos, 32, on jäteautonkuljettaja jo kolmannessa polvessa. Hänen edesmennyt vaarinsa sekä kaksi setäänsä ja oma isänsä ovat olleet innoittajina nuoren naisen uravalintaan. Isä on nykyään Mariannen työpari Kouvolassa.
– Ajamme samaa autoa, mutta eri vuoroissa, Marianne selventää.
Vuoroissa jäteautoa ajetaan yksin. Marianne on tottunut kuljettaja. Ensimmäisen kerran hän aloitti työssään vuonna 2019, mutta hän on ajanut myös kilpa-autoja jo 17 vuoden ajan. Kilpailuista on tullut voittojakin.
Osalle ihmisistä nainen jäteautonkuljettajana herättää kuitenkin hämmästystä.
”Outoa nähdä nainen ajamassa”
Omalle lähipiirille Mariannen ammatinvalinta ei ole tullut yllätyksenä, sillä kaikki ovat aina tienneet hänen kiinnostuksensa autoihin. Tuntemattomilta kommentteja on tullut aika paljonkin, Marianne toteaa.
– Kun ajan ja haen jäteastian, saattaa asukas sanoa, että herrajumala, kun on outoa nähdä nainen ajamassa täällä. Tai sitten tulee niitä heittoja, että no sinun ei tarvitse enää kuntosalilla käydä, kun revit niitä astioita. Yleensä vastaan heille, että kyllä minun joka tapauksessa pitää pitää kunnostani huolta, ei tämä yksin riitä.
Kommentit eivät Mariannea hetkauta suuntaan tai toiseen, niihin on jo tottunut. Hän ajattelee, että nykyään naiset jäteautonkuljettajina ovat kuitenkin jo yleistymässä. Oikealla asenteella pärjää jo pitkälle.
– Jos sinun asenteesi on se, että hei, minä teen tätä, minä olen hyvä tässä, niin kyllä sinä pärjäät alalla kuin alalla.
Palkka on ihan riittävä
Marianne kertoo tienaavansa vähän alle 3 000 euroa lisineen kuukaudessa.
Duunitorin mukaan keskimääräinen jäteautonkuljettajan kuukausipalkka on 3 376 euroa, mikä vastaa 16–21 euron tuntipalkkaa työehtosopimuksesta ja kokemuksesta riippuen. Tieto perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2024. Palkkaan vaikuttavat esimerkiksi sijainti, koulutusaste, toimiala ja työkokemus.
– Käteen jäävä summa on mielestäni ihan riittävä työhöni nähden.
Tyypillinen työpäivä
Mariannen työ koostuu aamu- tai iltavuoroista, arkisin ja joskus lauantaisin. Yötöitä ei tehdä.
Kun mihin tahansa vuoroon tullaan, ensimmäisenä tarkastetaan auton kunto.
– Tehdään ihan perus ajoonlähtötarkastus, että kaikki on kunnossa, ettei ole mitään puutteita. Sitten avataan päivän kartat ja katsellaan, mihin päin mennään, Marianne selittää.
Reitti riippuu siitä, millaista jätettä ollaan ajamassa, seka- ja biojätteitä vai hyötyjätteitä. Mariannen käyttämät autot ovat kaksilokeroisia.
– Jos useampi auto ajaa samoja jätejakeita, sovimme keskenämme, mille alueelle kukin ajaa, ettemme ole kaikki samassa paikassa.
Lounasta Marianne on omien sanojensa mukaan huono syömään, joskus hän haukkaa jotain evästä vessatauollaan huoltoasemalla. Huoltoasemien ja niiden vessojen sijainnit on etenkin naisena hyvä ottaa huomioon reittisuunnittelussa.
– Reitti vaihtelee päivittäin. Kun avaan koneet ja katson sieltä päivän ajot, se määrittää päivän reitin.
Kohteisiin pääsee yleisavaimilla. Aika, joka kuhunkin kohteeseen käytetään, riippuu jäteastioiden määrästä.
Päivän päätteeksi hallilla tulee varmistaa, että polttoainetta ja dieselautoissa käytettävää AdBlue-liuosta on seuraavalle kuljettajalle riittävästi.
Hyvä ottaa huomioon
Ammattilaiskuskeillekin sattuu välillä virhearvioita eivätkä työpäivät aina suju kommelluksitta. Viime talvena Mariannen auto ei tahtonut nousta jyrkkää mäkeä, vaan luisui perä edellä alamäkeen.
– Odotin, että hinausauto tulee noukkimaan sieltä ylös. Ja tietysti jälkiviisaus on hyvä viisaus. Olisi pitänyt tajuta itsekin, ettei se nouse niin jyrkkää mäkeä, mutta ainakin siitä oppi.
Liukkaat kelit ovat muutenkin seikka, joka tulee Mariannen ammatissa ottaa huomioon.
– Aina pitää katsoa, mihin ja miten astut, tai muuten nyrjähtämisvammat ja revähdykset ovat mahdollisia.
Marianne lisää, että myös jäteastioita vetäessä täytyy kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla astian ottaa, kuljettaa pihalle ja laittaa autoon.
Oma asenne ratkaisee
Marianne tykkää työstään. Hän ei ole ihminen, joka viihtyisi toimistossa kahdeksasta neljään.
– Tässä työssä pääsen nauttimaan esimerkiksi hyvästä säästä. Vaikka toki siinä on kääntöpuolikin, että jos on huono ilma, niin näitä hommia tehdään silti. Kelillä kuin kelillä.
Hän rohkaisee muitakin kokeilemaan jäteautonkuljettajan työtä.
Jäteautonkuljettajaksi voi hakea, jos on C-ajokortti ja kuorma-autonkuljettajan ammattipätevyys. Työ vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa.
Lapset innoissaan
Työvuorot ajetaan yksin, mikä on Mariannesta mukavaa. Sosiaalista kanssakäymistä ajeluihin tuovat moikkailevat asukkaat sekä erityisesti lapset päiväkotien pihoilla.
– Lapset ovat aivan ihania. He tulevat ihan viereen katsomaan ja heiluttelemaan käsiään. Päiväkodin lapsille usein on kohokohta nähdä jäteauto pihalla.
Mariannella on 6-vuotias poika. Poikaa ovat tähän asti kiinnostaneet palomiehen ja poliisin ammatit. Marianne kannustaa kumpaankin. Ja jos poika haluaa jäteautonkuljettajaksi jo neljännessä polvessa, mikäs siinä.
– Olisihan se mahtavaa ja hienoa, että oma jälkipolvikin jatkaisi, mutta kyllä minä olen aina sanonut hänelle, että jos haluaa edetä ylemmäs, kannattaa valita joku muu ala. Tästä kuljettajan toimesta on vähän vaikeaa nousta ylöspäin.
