Suomen menestynein mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski, 63, lopettaa valmennusuransa.
– Aika aikaansa kutakin. Vuosia ja kilometrejä on riittävästi takana, Kojonkoski kertoo.
Hän sanoo tympääntyneensä etenkin matkusteluun.
– Rakastan yhä valmennusta ja nautin lähes jokaisesta hetkestä, mutta matkustuskiintiö on täynnä.
Viimeiseksi merkittäväksi valmennustyöksi jäi itseään etsineen juniorien vuoden 2023 maailmanmestarin Vilho Palosaaren, 22, auttaminen arvokisatasolle.
– Matka ei tullut valmiiksi. Sinne ei päästy, mitä tavoiteltiin. Puolentoista vuoden mittainen yhteistyömme oli sysäys oikeaan suuntaan. Vilho löysi itsensä ja sai lisää tasapainoa sekä suorituskykyisyyksiä.
Kojonkoski oli luvannut valmentaa Palosaaren Milano-Cortinan olympiakisoihin.
– Sen jälkeen järkeviä valmennusolosuhteita, joita olisin kaivannut, ei ehkä enää ollut.
Tarkoitatko taloudellista korvausta vai konkreettisesti harjoituspaikkoja?
– Kokonaisuutta. Jos tavoitellaan oikeasti maailman huippua, ei tehdä kompromisseja. Pitää tehdä niin kuin maailman parhaat tekevät tai vähän paremmin. Sellainen toiminta vaatisi jatkuvaa matkustelua, Kojonkoski vastaa.
Palosaari kertoo, että olisi mielellään jatkanut Kojonkosken koulussa.
– Mikalla on muutakin elämää kuin valmennus, mäkihyppääjä toteaa.
Saarisen pauloissa
Kojonkosken ”muu elämä” tarkoittaa töiden osalta omaa yritystä. Urheiluvaikuttajan Bright Eyes & Sport oy on keskittynyt luento- ja varallisuudenhoitotoimintaan.
Yritys teki lokakuun lopussa 2025 päättyneellä tilikaudella voittoa noin 65 000 euroa. Yhtiö voi hyvin, sillä omaa pääomaa on liki kolme miljoonaa euroa.
– Elän aktiivista arkea. Sillä erotuksella kuin aiemmin, että nyt minulla on aikaa kaikille niille asioille, joita olen kaivannut, Puumalan-mökillään viihtyvä Kojonkoski kuvailee.
– Luen paljon. Haluan ymmärtää ilmiöitä, elämää ja maailmaa, hän lisää.
Yksitoista kuukautta sitten Kojonkoskesta tuli isoisä.
– Se on maailman hienoin asia. Yritän olla kasvussa mukana eri tavalla, mitä omien lasteni kanssa. Ihokarvat nousevat pystyyn, kun tästä puhun.
Hiljattain kuopiolainen palasi Kreikan Pafokselta. Kojonkoski oli vanhimman tyttärensä kanssa filosofi Esa Saarisen maineikkaalla seminaarimatkalla.
– Tarvitsemme yhteistä aikaa vanhimman tyttäreni kanssa.
Ajattelemisen ajattelemista suosivan tiikeritakkimiehen luennot tekivät vaikutuksen.
– Uskomaton ja hieno kokemus.
Never say never
Liikuntatieteiden maisteri oli vuosituhannen taitteessa mukana Kuopion kunnallispolitiikassa. Miestä houkuteltiin useasti eduskuntavaaliehdokkaaksi.
– Se juna meni jo aikapäiviä sitten. En ole lähdössä, vaikka kysyttäisiin.
Kojonkoski toimi vuosina 2013–18 Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajana. Vieläkö urheilujohtaminen kiinnostaa?
– En ole etsimässä mitään. Aika näyttää, teenkö vielä jotain muuta kuin itseni kehittämistä.
Savolainen valmensi mäkihypyssä Itävallan (vuosina 1997–99), Suomen (1999–2002) ja Norjan (2002–11) A-maajoukkuetta. Vuodet 2018–21 hän operoi Kiinassa.
Kun joku mäkihypyn suurmaista vaihtaa päävalmentajaa, Kojonkosken nimi nousee lähes aina esiin potentiaalisena vaihtoehtona.
– En sano koskaan, että ei koskaan. Maailmaa johtavat minua lähes 20 vuotta vanhemmat ihmiset. Mutta lähtökohtaisesti valmennusurani on ohi.
Leipälajinsa parissa mies toimii yhä, sillä hän johtaa Kansainvälisen hiihtoliiton mäkihyppykomiteaa.
