Kuluneen kesän aikana jääkiekkoliiga NHL:ssä on nähty jos jonkinlaisia liikkeitä.
Carolina Hurricanesin mestaruuden varmistumisen jälkeen isoin jytky tärähti kesäkuun 22. päivänä, kun Florida Panthers teki jättikaupan Ottawa Senatorsin kanssa.
Panthers värväsi Senatorsin kapteenin Brady Tkachukin, josta se pulitti useita ensimmäisen kierroksen varausoikeuksia.
Vaikka 26-vuotias Tkachuk oli pyörinyt enemmän tai vähemmän siirtohuhuissa, kauppa Panthersiin tuli silti yllätyksenä.
Panthersilla kun oli jo valmiiksi pitkä liuta tähtihyökkääjiä ja eri paikkojen tähtipelaajia riveissään.
Kauppa aiheutti kohinaa NHL-piireissä.
– Jos on joukkueensa kapteeni ja on ollut tärkeä osa USA:n olympiajoukkuetta, niin onhan sitä innoissaan, kun saa tuollaisen pelaajan. Heitä ei ole kuitenkaan ihan helppo liikutella. Mitä Bradyä on vähän oppinut tuntemaan veljensä kautta, niin hän on ihan loistava jätkä myös kentän ulkopuolella. Hän on iso, iso lisäys meidän joukkueeseemme, Panthersin apuvalmentaja Tuomo Ruutu sanoo.
Bradyn veli Matthew Tkachuk oli Panthersin toissa ja sitä edellisen kauden mestaruusjoukkueiden kulmakivi. Tkachukin veljekset voittivat USA:n joukkueen kanssa olympiakultaa helmikuun Milano-Cortinan kisoissa.
Tkachukit ovat tulleet tunnetuiksi melkoisina rämäpäinä, jotka eivät kaihda fyysisiä vääntöjä. Heillä molemmilla käy suu kiivaaseen tahtiin, eikä kumpikaan peräänny minkäänlaisten mylläköiden kohdalla.
Huimaako yhtään, kun rämäpäitä on nyt kaksin kappalein?
– Se on vain hyvä asia, Ruutu naurahtaa, viitaten veljesten luonteenlaatuun.
– [Rämäpäisyys] on yleensä merkki siitä, että välittää ja pelaa tunteella. Sehän on vain loistava juttu, Ruutu jatkaa.
”Ei voi selitellä”
Panthers jäi viime kaudella NHL:ssä pudotuspelien ulkopuolelle, kun se oli itäisessä konferenssissa vasta 14:s.
Kahden perättäisen mestaruuden jälkeen sijoitusta voisi pitää pettymyksenä. Panthersin alamäelle löytyi kuitenkin ymmärrettäviä syitä.
Floridalaisjoukkue koki jo syksyllä karmaisevan takaiskun, kun seuran suomalaiskapteeni Aleksander Barkov loukkasi pahasti polveaan. Barkov joutui leikkaukseen, eikä pelannut runkosarjassa lopulta yhtäkään ottelua.
Panthersin toinen avainhyökkääjä Matthew Tkachuk oli useiden kuukausien ajan sivussa loukkaantumismurheiden takia. Kärkipään menetykset näkyivät.
NHL-keskusteluissa Panthersin ylle nostettiin puheita siitä, että joukkueen bensa olisi ollut vähissä pitkien pudotuspelikeväiden jäljiltä.
– Tuosta samasta aiheesta puhuttiin jo edellisellä kaudella, kun olimme menneet kahdesti putkeen finaaleihin. Silti puristimme ja saimme toisen Stanley Cupin. Totta kai jos rehellisesti katsoo, niin meillä oli moninkertainen määrä loukkaantumisia edellisiin kausiin verrattuna. Samaan aikaan meidän olisi pitänyt olla parempia. Ei tässä silleen voi hirveästi selitellä, Ruutu sanoo suoraan.
Ruutu mainitsee myös sen, miten kova taso itäisessä konferenssissa on. Panthers meni viimeisten joukossa pudotuspeleihin keväällä 2025, yltäen lopulta mestariksi asti.
Kuluvan kesän aikana Panthersin runkoa on uudistettu useammalla eri sektorilla. Brady Tkachukin hankinnan lisäksi Panthers teki maalivahtiosastolla isoja liikkeitä, kun se hankki New Jersey Devilsistä paluumuuttajaveskari Jacob Markströmin. Hänelle kirittäjäksi saapui Vegas Golden Knightsista napattu Akira Schmid.
Puolustukseensa Panthers nappasi toisen paluumuuttajan, viime kaudella Anaheim Ducksin kapteenina toimineen Radko Gudasin.
– Aina kun aamulla on avannut puhelimen, on pitänyt katsoa, mitä on tapahtunut, Ruutu hörähtää kesän isoihin käänteisiin liittyen.
– Juttelemme tietenkin kaikesta, mitä voi tapahtua. Paljon jää myös tapahtumatta ja joskus jotain tapahtuu hieman yllättäen.
– Loppujen lopuksi minä vain valmennan, Ruutu virnistää.
Panthersin suomalaisista Eetu Luostarinen allekirjoitti heinäkuun ensimmäisenä päivänä peräti kahdeksanvuotisen kontrahdin seuran kanssa. Panthersia voi pitää myös jatkossa NHL:n yhtenä isona suomalaisorganisaationa, sillä Luostarisen, Barkovin ja Ruudun lisäksi seuran riveistä löytyvät Anton Lundell ja Niko Mikkola.
Iloinen Barkovin puolesta
Panthersin apuvalmentaja Ruutu oli pitkään Pohjois-Amerikassa, vaikka joukkueen pelit päättyivät jo runkosarjaan.
– Kun näki jätkiä salilla, heistä saattoi havaita, että kesä on nyt ihan liian pitkä. Ensi vuonna ei jaksa tällaista. Jääkiekkoilijat haluavat pelata jääkiekkoa, juoksijat haluavat juosta ja salilla käyvät haluavat käydä salilla. Kyllähän sitä pelaisi mielellään pidempään keväällä, Ruutu miettii.
Osa Panthersin pelaajista haki pelituntumaa kevään MM-turnauksesta. Yksi näistä oli kapteeni Barkov, joka lähti kisoihin, vaikka ei ollut pelannut yhtäkään NHL-ottelua koko kaudella.
Ruutu näki lähietäisyydeltä, kun Barkov kuntoutti polveaan ison leikkauksen jäljiltä.
– Olen itsekin käynyt saman läpi, niin voin sanoa, että noissa aika menee kolme kertaa hitaammin kuin silloin, kun on kunnossa. Eteen tulee pitkiä päiviä. Olin todella iloinen jo siitä, kun hän pääsi pelaamaan.
– Mitä kuuli ja katseli pelejä, niin hän veti ihan mukavasti – varsinkin, kun oli ollut niin pitkään sivussa. Mestaruus oli kirsikka kakun päälle, Ruutu sanoo.
Rakkaus läsnä
Ruutu lopetti oman pelaajauransa kauteen 2016–17. Hän ehti tahkota NHL:ää yhteensä 12 kauden ajan.
Pelaajauransa päättymisen jälkeen Ruutu toimi hetken aikaa Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajana. Hän teki töitä New York Rangersille ennen kuin hänet värvättiin nykyosoitteeseen eli Panthersiin.
Ruutu on toiminut jo viiden kauden ajan Panthersin apuvalmentajana.
– Rakastan sitä, mitä teen, Ruutu sanoo roolistaan.
– Meillä on ollut erittäin yhtenäisiä jengejä ja valmentajakollegat ovat sellaisia ihmisiä, että on oikeasti kivaa mennä hallille. Sen lisäksi, että he tietävät paljon jääkiekkoasioita, heidän kanssaan voi nauraa ja pitää hauskaa. Kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa.
Ruutu on saanut operoida Paul Mauricen johtamassa Panthersin valmennuksessa. 59-vuotiasta Mauricea on pidetty jo pidemmän aikaa NHL:n ehdottomana huippuvalmentajana. Hänen asemansa vankistui entisestään, kun Panthers otti kaksi perättäistä mestaruutta.
– Paul valmensi aikanaan minua neljän vai viiden vuoden ajan. Arvostin jo silloin häntä todella paljon. Pidin häntä parhaana valmentajana, mitä minulla oli koskaan ollut. Nyt olen sitten nähnyt aivan lähietäisyydeltä sitä, miten hän toimii.
– Häneltä saa aina apua, hän sparrailee ja hän yrittää kehittää kaikkia koko ajan. Olin todella iloinen, kun hän pääsi juhlimaan noita mestaruuksia. Hän todella ansaitsi ne, Ruutu toteaa Mauricesta.
Päävalmentajaksi?
Ruudun kohdalla mielenkiintoinen kysymys liittyy hänen tulevaisuuteensa. Vaikka Ruutu on valmentajaksi vielä varsin nuori (43 vuotta), hän on ehtinyt nähdä ja kokea paljon.
Mitä ajattelet tulevaisuudestasi? Tavoitteletko sitä, että hoitaisit jossain vaiheessa päävalmentajan tehtäviä?
– Ajattelen tulevaisuutta ihan samalla tavalla mitä pelaajana. Haluan aina tulla paremmaksi. Se tarkoittaa sitä, että yritän yhä enemmän nähdä peliä päävalmentajan perspektiivistä, että mitä ehkä tuolla hetkellä ajattelisi tai mitä tekisi päävalmentajana tuossa tilanteessa. Ja mitä ei ehkä tekisi. Yritän kehittyä. Oikeastaan vastaus tuohon on se, että en halua jäädä paikoilleen, Ruutu muotoilee.
Mikäli Ruutu nimitettäisiin jonain päivänä NHL-päävalmentajaksi, hän olisi historian toinen suomalainen, joka on hoitanut kyseistä virkaa. Alpo Suhonen toimi Chicago Blackhawksin päävalmentajana kaudella 2000–01.
Ruutu kuuluu jo nyt harvinaiseen suomalaisjoukkoon NHL:ssä. Koko liigassa on tällä hetkellä hänen lisäkseen vain kaksi suomalaista valmentajaa. Jussi Parkkila toimii Colorado Avalanchen ja Marko Torenius Vancouver Canucksin maalivahtivalmentajana.
Tapaus Jalonen
Suomessa on käyty jo pitkään keskustelua siitä, miksei suomalaisia valmentajia oteta enempää NHL-ympyröihin mukaan. Keskustelu velloi voimakkaana erityisesti silloin, kun Jukka Jalonen niitti menestystä Leijonien päävalmentajana.
Ruutu pohtii asiaa vastavuoroisesti.
– Kuinka monta pohjoisamerikkalaista valmentajaa on SM-liigassa? Aina kun puhutaan siitä, että eurooppalaisia ei muka haluta NHL:ään, niin kuinka monta ulkomaalaista päävalmentajaa on ollut SM-liigassa viimeisen kymmenen vuoden aikana? Ruutu kysyy.
– Marco Strüm on Boston Bruinsin päävalmentaja, ja varmasti muita on tulossa. Noihin tehtäviin on niin monta erilaista reittiä. Jotkut tulevat pelaajauran kautta ja joku on ehkä pelannut pitkään samassa organisaatiossa. Joku taas tulee toista polkua.
Suomalaisista Jussi Ahokasta on viety tuoreeltaan NHL-ympyröihin. Ruutu ei koe, että eurooppalaisille asetettaisiin sen suurempaa kynnystä kuin muillekaan.
– Ei näihin hommiin ole mitään yhtä ainoaa, oikeaa reittiä. Sama se, mitä lajia katsoo, jalkapalloa tai muuta. Sama toistuu myös muissa isoissa sarjoissa, Ruutu muistuttaa.
