Nelli todisti poikkeuksellista lemmenleikkiä – ”Ne jatkavat siinä sukuaan”

Janakkalassa asuva Nelli Vikström teki kissalle tiistai-iltana punkkitarkastusta, kun hän huomasi sen huulessa pulleaksi paisuneen punkin. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi, että ilmapallomaiseen punkkiin oli kiinnittynyt toinen, pienempi punkki.

– Ne jatkavat siinä sukuaan, punkkeihin erikoistunut Turun yliopistonlehtori Tero Klemola kertoo.

– Se pienempi päällä oleva on koiras, se ei ime verta isäntäeläimestä, ja se iso pallero on verta imenyt naaras.

Professori Ilari E. Sääksjärvi vahvisti saman asian Ilta-Sanomille, joka uutisoi punkeista aiemmin samana päivänä.

Vikström käy eläinten turkit läpi joka ilta, joten punkki oli todennäköisesti etsiytynyt kissan huuleen edellisillan jälkeen.

Hän kertoo, ettei hän aiemmin ollut nähnyt tilannetta, vaikka punkkeja täytyykin poistaa kissoista ja koirista pihalla ja metsässä oleskelun jälkeen jatkuvasti. Se, että punkit olivat parittelemassa, ei edes käynyt hänen mielessään.

Klemola kertoo isäntäeläimellä parittelun olevan punkeille varsin hyödyllistä. Silloin urospunkki tietää, että naaras on saanut hyvän veriaterian ja mahdollisuudet suvunjatkamiselle ovat hyvät.

Urospunkit ruokailevat vain kahdesti elämänkaarensa aikana, mutta naaraspunkki tarvitsee kolmannen veriaterian ennen kuin se voi munia. Munintakunnossa oleva naaras viestittää feromonien avulla uroksille sijaintinsa, eli kutsuu niitä luokseen vaikkapa sitten isäntäeläimen turkin uumeniin.

– Joskus koiras voi sitä naarasta purra, onko se nyt näillä eläimillä lemmenleikkejä vai ottaako pientä verta naaraasta, Klemola lisää.

Kimalainen kiinnitti huomion

Torstaina Janakkalan luonto antoi jälleen ihmeteltävää. Vikström oli menossa varastolle hakemaan aamupalaa, kun hän huomasi terassin kaiteella kimalaisen.

– Oikeastaan koira huomasi sen ja haisteli sitä. Katsoin itse sitten tarkemmin, Vikström kertoo.

Kimalaisen molempien takajalkojen päällä näytti olevan oranssi möhkäle.

Tuttava arveli möykkyjen olevan siitepölyä. Saman vahvistaa kimalaistutkija Olli Loukola.

– Kimalaisilla on takajaloissaan niin sanotut siitepölyvasut. Kun kimalainen käy kukilla, siitepölyä tarttuu sen karvoihin. Kimalainen harjaa siitepölyä jaloillaan takajalkoihin ja pakkaa sen tiiviiksi möykyksi. Kuvassa näkyvä oranssinpunainen “patti” on siis kimalaisen keräämää siitepölyä, jota se kuljettaa pesään toukkien ravinnoksi.

Myös kuningatar saa osansa siitepölystä, mutta työläiset eivät sitä juurikaan syö.

Toisinaan pullottavat siitepölyvasut ovat keltaisia, toisinaan oransseja, joskus jopa sinertäviä. Loukola kertoo tämän johtuvan siitä, että siitepölyn väri vaihtelee kasvilajeittain.

Osa työläisistä on meden hankkijoita ja osa siitepölyn kerääjiä. Se, että jalkavasut eivät pullota, ei siis tarkoita automaattisesti sitä, että kimalainen olisi laiska. Mesi nimittäin kuljetetaan pesään mesimahassa.